Tästä on ollut jo muutama keskustelu, mutta jos olisi mahdollista saada tämä pysyväksi ketjuksi ("stickyksi") niin ei hukkuisi, onhan tämä aika tärkeätä tietoa. Kirjastosta lainasin Kaija Miettisen - Pekka Punkarin - Sirkku Döllen kirjan "Valokuvien säilytys" (KR-Kirjat OY, 1982). Siinä on todella hyviä vinkkejä miten saada filmikuville eri muodoissa mahdollisimman hyvä elinikä. Tässä muutama vinkki kirjasta. Mustavalkokuvaus: - Hidas filmi on suhteellisesti paremmassa turvassa kuin nopea. - Kehitys aina tuoreessa kehitteessä. - Keskeyte mieluiten 2%:nen jääetikkaa. - Kiinnitys ammoniumtiosulfaattipohjaisella pikakiinniteellä ettei tiosulfaattijämät pääse kiinnittymään filmipohjaan. - Pesu ilman mitään puhdistusainetta vaihtuvassa vedessä yli 15 min. - Vedostus paperipohjaiselle (kartonki yms.) valokuvauspaperille. Kuva-aiheen ympärille riittävä marginaali. Paras säilyvyys (--> 300 vuotta) saavutetaan platinavedoksella +20° lämpötilassa. Uusille väriprosesseihin perustuville mustavalkofilmeille ei voida taata juuri värimateriaaleja (huonelämpö 30 v.) parempaa säilyvyyttä. Värivalokuvaus: - Parhain säilyminen värierottelulla (--> 200 v., muuten enintään 100 v., 20°C). Dye-Transfer säilyy n. 100 vuotta ennen värimuutoksia. - Paras filmi värikuvaukseen on Kodachrome joka säilyy ainakin 50 vuotta sellaisenaan. Arkistointi: Arkistointi alle 40%:n suhteellisessa kosteudessa. Säilyvyys paranee mitä kylmemmässä negatiiveja / kuvia säilytetään. Esimerkiksi jos säilyvyys on 24°C:ssa x, niin on se 2°C 10x ja -25°C 1000x. Kotiarkistointiin sopii vaikka metalli- tai muovilaatikko (ei puu- ja kuitulevytuotteita). Negatiivit laitetaan selluloosa-asetaatista, polyeteenista, polyesterista tai hapettomasta paperista valmistettuun negatiivilehteen/pussiin.
Vs: Valokuvien kehitys ja arkistointi [QUOTE> [/QUOTE] Onko eroa, jos keskeyttää esim. sitruunahapolla? Vai mikä tuossa on pointtina, että pitäisi olla juuri tuota 2% jääetikkaa? Entä kiinnitys, olisikohan emäksinen kiinnite jopa parempi.. Ainakin etuna on nopeampi(parempi) peseytyminen, sekä se, että sen ei pitäisi "syödä" sävyjä, toisin kuin happamat pikakiinnitteet voivat tehdä jossain tapauksessa. Onko puhdistusaineesta jotain haittaa? Eikö viimeinen loppupesu olisi hyvä tehdä esim. akkuvedellä, mahdollisesti lisänä ageponia tai vastaavaa, koska onhan tärkeää myös estää valumajäljet, jos se noin onnistuu. Sävytteistä ei vielä puhuttu mitään, nehän vaikuttavat vedosten säilyvyyteen suht. oleellisesti. Polysulfidi lienee erityisen hyvä, selenosulfidi myös hyvä, koska siinä seleeni sävyttää varjokohdat ja sulfidi valoisammat alueet (mitä seleeni ei välttämättä tee). [QUOTE> [/QUOTE] Voiko tästä vetää johtopäätöksen, että C-41 negatiivien pitäisi säilyä vain 30 vuotta? Kuulostaa lyhyeltä.. [QUOTE> [/QUOTE] Luin joskus netistä "tutkimuksen" jossa todettiin Fujin filmien ja Kodachromen säilyvän parhaiten. Kodachromella on edut pimeäsäilytyksessä, kun taas E-6-diat kestävät projisointia paremmin. Eli jos paljon projisoidaan, saattavat Kodachromet kulahtaa nopeamminkin. Eihän niitä kuvia kuitenkaan pimeää laatikkoa varten pelkästään oteta ;-)
Vs: Valokuvien kehitys ja arkistointi Tässä aiheesta: http://www.wilhelm-research.com/pdf/HW_Book_758_Pages_HiRes_v1a.pdf ks. esim sivu 211- riittää iltalukemista joksikin aikaa
Vs: Valokuvien kehitys ja arkistointi "Keskeytteen käyttö välttämätöntä. 2%:nen jääetikkakylpy, Kodak Indicator Stop Bath tai vastaava liuos, enintään 30 s." Pekka Punkari. s. 78. "Kiinnitys ammoniumtiosulfaattiperustaisella pikakiinnitteellä, joka ei sisällä karkaisuainetta (esim. Ilford Hypam, Kodak Rapid Fixer, Agfa Agefix)." Pekka Punkari. s. 78. "Kiinnitesuoloina käytetään natrium- ja ammoniumtiosulfaattia. Ammoniumtiosulfaatin liuotuskyky on suurempi kuin natriumtiosulfaatin, joten sitä käytetään pikakiinnitteissä. Sen säilyvyys on kuitenkin huonompi ja hinta suurempi. Kiinnitysajoissa on osoittautunut käytännölliseksi vanha määritelmä, että kiinnitysaika on kaksi kertaa kirkastumisaika. Kirkastumisen jälkeen jää emulsioon vielä valottamatonta hopeahalogenidiä, joka liukenee hyvin hitaasti. Osa siitä lähtee vasta huuhtelun yhteydessä, mutta osa jää jäljelle ja muodostaa ns. jäännöshopean, joka ajan mittaan vahingoittaa filmiä. Kiinnittämisestä ei pidä jatkaa kovin kauan, koska tiosulfaatti imeytyy materiaalin pohja-aineeseen, filmiin tai paperiin, mistä sen peseminen pois on hankalaa. Toisaalta tiosulfaatti saattaa reagoida myös kuvan muodostavan hopean kanssa ja siten huonontaa kuvan laatua." Kaija Miettinen. s. 25. "Pesuveteen lisätään monesti tiosulfaatin liukenemista edistäviä aineita ja jotka nopeuttavat huuhtelua. Niiden käyttö on paikallaan, mikäli materiaalia ei ole tarkoitettu pitkäaikaiseen säilytykseen. Huuhteluaine jää materiaalin pinnalle ja ajanmittaan saattaa vaikuttaa kuvan laatuun huonontavasti." Kaija Miettinen. s. 25. "Voidaanpa testimenetelmien joukkoon lukea vielä kuvahopeaa muuttava toonauskin. Hopea ja kiinniteainejämät kun ovat usein syynä epätasaiseen laikukkaaseen lopputulokseen. 1+9 laimennettu Kodak Rapid Selenium Toner kelpaa tavallisen paperikopion hopeajahtiin ST-tipan lailla- ja koko pinnan käsittely sillä tai muulla vakaalla metallilla poistaa jo viimeisenkin lainausmerkin leimasta: Säilyvä valokuva." Pekka Punkari. s. 77. "Valtaosa värimateriaalista tuhoutuu nopeasti ja varmasti. Väripotretti näyteikkunassa yhdessä kesässä. Värin vanheneminen lakkaa -20 - -25°C pakkasessa, mutta matalassa jääkaappilämpötilassakin (+2°C) pilaantumisprosessori hidastuu kymmenkertaisesti normaaliin huoneenlämpöön verrattuna." "Värinegatiivifilmi sinänsä ei säily vedoksia paremmin (8-15 v.), mutta eristys kylmään mahdollistaa myöhemmin uuden moitteettoman vedostuksen, ja osa pitkäaikaisesta varastoinnissa tapahtuvista muutoksista voidaan kompensoida kopioinnin suodatuksella." Pekka Punkari. s. 65. "Tunnetut diakopiomateriaalit kestävät paremmin myös raakaa projisointia, jonka määrä tuo uuden ennakolta hankalasti määriteltävän piirteen materiaalihankinnalle. Projisoinnin kestoerot eri merkeillä ovat melkoisia ja esimerkiksi normaalisäilytyksessä hyvin säilyvä Kodachrome kauhtuu projektorin piinassa 'kromageenisia kumppaneitaan' nopeammin. Väritasapainon muutoksia siinä voidaan havaita 200 - 400:n (olosuhteista riippuen) viisitoista sekunttia kestävän projisointikerran jälkeen. Yli puolen minuutin heijastusajat ovat 'hyvätuulisellakin' projektorilla kaikkille materiaaleille turmiollisia". Pekka Punkari. s. 67.
Vs: Valokuvien kehitys ja arkistointi Pitää tietysti aina olla sopivissa määrin lähdekriittinen, vaikka kirja jotain sanoisikin. Tuo julkaisu näkyi olevan jo vuodelta 1982. Enpä muista nyt ulkoa, mitä suoloja tms. aineita oli tuossa emäksisessa kiinnitteessä.. Voisikohan olla niin, ettei siinä ollut tiosulfaatteja. Ainakin tuon Kodak Rapid Selenium Tonerin käytön siihen pysyvimpään vedokseen kyseenalaistaisin. Ei se varmasti asiaa huononna, mutta ei ole ehkä paras vaihtoehto nykytiedon mukaan. Seleenisävytyksen (siis pelkkä seleeni) käytöstä on ilmeisesti ollut "alan" julkaisuissa kritiikkiä sen jälkeen, kun sitä pitkään kehuttiin. Seleeni vaikuttaa lähinnä vedoksen tummiin osiin, mutta vaaleimpien osien sävytys on selvästi hitaampaa, jos edes aivan vaaleimpia osia sävyttää ollenkaan. Siksi mainitsinkin tuon selenosulfidin, jossa sulfidi hoitaa vaaleammatkin alueet. (Mustavalko)negatiivit voi muuten myös sävyttää...
Vs: Valokuvien kehitys ja arkistointi Katselin tuota mustavalkonegatiivien kannalla ja ihan luotettavalta tiedolta se näytti. Kaija Miettinen on/oli Helsingin Yliopiston Kuvalaitokselta, Pekka Punkari Suomen Valokuvataiteen Museosta ja Sirkku Dölle Museovirastosta. Tietysti jos käyttää vanhahtavia filmejä niin tuohan pitää erittäin hyvin paikkaansa. :=)
Vs: Valokuvien kehitys ja arkistointi Nooh kyllä se tieto lisääntyy reilussa 20 vuodessa vaikka mikä professori olis. Siis joo, kyllähän ne kivasti säilyy vedokset hyvin tehtynä jo seleenitoonilla, mutta yläsävyjä se seleeni ei helposti käsittele. Muutenkin aika julistavan oloista tietoa, joten tekee mieli kyseenalaistaa. Kyllä varmaan tuossa ajassa filmitkin tosiaan ovat muuttuneet ja niiden säilyvyydet.. Kun ei tahdo samoja filmejä enää saada edes kaupasta kuin tuolloin.
Vs: Valokuvien kehitys ja arkistointi Oliko muuten HCA:sta tai vastaavasta puhetta? Kiinnitejäämäthän olis hyvä myös poistaa..
Vs: Valokuvien kehitys ja arkistointi "Loppuhuuhtelua nopeuttavan Kodak HCA-luoksen (2%:nen natriumsulfiitti) tuoreus on sitä vastoin mitattavissa vain ynnälaskulla ja ajalla: Litra käyttöliuosta riittää runsaan kahden neliömetrin esihuudellun paperimäärän huuhteluun vuorokauden kuluessa. Käyttöliuoksen avoin (esim. altaassa) tätä pidempi säilytys vie tehon koko käsittelyltä." Pekka Punkari. s. 76. "Pesujen jälkeen (1. esipesu, 2. HCA, 3. pesu) filmi huuhdellaan vielä sopivalla kostuteliuoksella (esim. Ilfotol Agepon, Photo Flo) ja ripustetaan kuivumaan." Pekka Punkari. s. 79.
Vs: Valokuvien kehitys ja arkistointi En tiedä Pekka Punkarin yhteyksistä Valokuvataiteen Museoon, mutta hän on ollut päätoimisesti Kameralehden päätoimittaja, ainakin 20 vuotta.
Vs: Valokuvien kehitys ja arkistointi Ahaa eli sittenkin noita saa/"pitää" käyttää, vai? Oletin että nuo olisi olleet niitä pesuaineita, joita ei pitäisi käyttää (tuolla aiemmin).
Vs: Valokuvien kehitys ja arkistointi Tuossa kirjassa on se ongelma, että sillä on kolme kirjoittajaa. Miettinen sanoo, että ei kannata käyttää ja Punkari sanoo, että käytä. Sanoisin, että en käyttäisi jos haluaisin niiden säilyvän mahdollisimman pitkään. Toisin sanoen käyttäisin pelkkää vettä.
Vs: Valokuvien kehitys ja arkistointi Jotkut sanovat, että vesijohtovesi oli ennen puhtaampaa, joten valokuvat säilyivät pidempään. Jos tämä olisi totta, voisi puhdistettu vesi (akkuvesi) auttaa asiaa.. viimeisenä pesuna siis. Mutta se, säilyykö kuvat nyt vaikka 400 vai 500 vuotta, ei välttämättä ole se tärkein juttu, jos esim. agepon tai vastaavat auttavat siihen, että negoihin ei tule valumajälkiä.
Vs: Valokuvien kehitys ja arkistointi Ageponin tilallahan, voi ilmeisesti käyttää normaalia fairya jotalaitetaan hyvin pienimäärä. Lieneeköhän Fairy kovin haitallinen tässä verrattuna ageponiin? Mitenköhän nykyiset muovipaperit säilyvät. Ainakin yhden legendan mukaan muovipaperin huonosäilyvyys väitteet juontavat ensimmäisiin muovipapereihin joiden laatu oli mitä oli.
Vs: Valokuvien kehitys ja arkistointi Onko niin, ettei muovipapereita ole vielä ollut niin kauan, että käytännön vertailu olisi mahdollista Luulisi ettei agepon nyt kovin haitallinen ole, kun on kuitenkin tuohon suunniteltu, toisin kuin fairy. Eroaakohan se Fairy edes ihan kamalasti nuista, paitsi että siinä on väriainetta ja hajusteita. Pintajännitystähän siinä kai lähinnä alennetaan, jotta vesi ei valuisi pisaroina filmiä pitkin, vaan tasaisemmin. Tietysti filmi myös peseytyy paremmin, kun pintajännitys on pienempi.
Vs: Valokuvien kehitys ja arkistointi Lukekaa nyt Istvan Kecskemetin artikkelit Punkarin päätoimittamassa Kameralehdessä. Ei tartte spekuloida niin kauhiasti.
Vs: Valokuvien kehitys ja arkistointi Ei valitettavasti ole ihan jokaista Kamera-lehteä tässä, eikä tietoa, mikä numero pitäisi käsiinsä etsiä. Mitähän niissä sitten olis?
Vs: Valokuvien kehitys ja arkistointi Joku mainitsi APUG-foorumilla, että hirmumyrsky Katrinan jälkiä siivotessa muovipaperille vedostetut kuvat sai kuntoon suihkuttamalla ne puhtaiksi. Baryttipaperille vedostetut "arkistokelpoiset" kuvat oli mennyttä. Arvaahan tuon kun olivat lilluneet siinä sontavedessä. Kiinnostava näkökulma iänikuiseen arkistokelpoisuushöpötykseen.
Vs: Valokuvien kehitys ja arkistointi "Muovipaperin etuja ovat lyhyt huuhteluaika, kuivauksen helppous sekä venymättömyys. Lyhyt huuhteluaika on seurausta muovin vedenpitavyydestä. Vesi ei pääse tunkeutumaan pohjamamateriaaliin eivätkä myöskään haitalliset kemikaalit. Tosin paperin leikkauspinnoista nesteillä on pääsy muovikalvojen välissä olevaan paperiin, mutta mikäli kehitys-, kiinnitys- ja huuhteluajat ovat lyhyitä ei tästä aiheudu haittaa. Kuivausaika on lyhyt, koska muovi ei ime vettä. Kiillottuminen tapahtuu itsestään, joten kuivaus voidaan suorittaa vaikka ripustamalla kuva narulle. Ainoa haittapuoli muovipaperin kohdalla on epävarmuus sen säilyvyydestä. Koska muovi sinänsä on hyvinkin säilyvää ei kyse ole varsinaisesta kuvan hajoamisesta, vaan siitä että emulsion irtoamisen vaara on muovipaperin kohdalla erityisen suuri." Kaija Miettinen. s. 37.