Moi, miten valokuvaus talvella varsinkin kylmässä säässä tapahtuu. Miten linssiä suojataan tai ei tarvitsekaan suojata. Huomaan miten kävi minun silmälaseille kun tulen ulkoa sisälle niin silmälaseille muodostuu höyryä. Kiitos vastauksista etukäteen.
Jos kosteuden tiivistymisestä katsoo itselleen tai kameralle olevan haittaa, niin jos kameralle on kassi tai kotelo niin kamera tuotaan sisälle sinä ja annetaan lämmetä. Jos ei ole, voidaan kamera sujauttaa ennen sisääntuloa vaikka muovikassiin, kiertää piukkaan ja antaa lämmetä. Ulkona kamera ei yleensä ole moksiskaan, mutta akut ja paristot eivät pidä kylmästä. Jos mahdollsta niin niitä voisi pitää lämpimässä taskussa.
Jep, kamera pelittää pakkasessakin ihan hyvin - tai minulla ei ainakaan ole ongelmia ilmennyt - pitää vaan muistaa antaa lämmetä kun tullaan sisälle. Se, mikä tahtoo enemmän talvella hyytyä on noi omat rakkaat pikku näpit. Varsinkin kun pitää jalustan kanssa pelleillä ja joskus ei kamera tahdo kieriä paikoilleen, tai hihnat menee pahasti väliin. Sisulla siitä kuitenkin selviää, jos kuvat on onnistunut, niin kotona ei pienet haavat sormissa niin haittaa. Tänään tosin kävi melko yllättävästi. Laitoin jalustan seisomaan täysiin mittoihin ja lähdin kaivamaan repusta kameraa linsseineen. Siinä sitten jalka osui jalustaan, joka kaatui ja halkesi eräästä liitoskohdasta. Uusi pienempään kokoon saatava jalusta on toki ollut suunnitelmissa hankkia jo jonkin aikaa, mutta vähän kummastuttaa, että noinkin voi käydä, että ihan muoviosa murtuu ja halkeaa noinkin pienestä tällistä. Pakkasella varmasti oli asiansa. Että olkaahan varovaisia, etenkin jos 20€rkin Anttila-jalustoja lähdette kaatamaan.
Pikalukkojalustoissa on talven kanssa välillä hankaluuksia. Mitä vähemmän muovia, sen parempi. Esim: http://www.slik.com/pro/4906752104033-e.html
Eräässä Helsinkiläisessä kameraliikkeessä myyjä esitteli käytettyä Gitzon vanhaa jalustaa ja sanoi "tällä on tapettu karhua". Jalusta oli sen oloinen, että en yhtään ihmettelisi.
Torimummon sormikkaat (sellaiset, jotka jättävät kolmen sormen päät paljaiksi) ovat mainiot talvikuvauksessa. Ja lisäksi tietty kunnon rukkaset, että saa nekin sormet lämpimäksi silloin kun ei tarvitse olla sormi laukaisimella. Ja kameraa ei todellakaan kannata yrittää välillä lämmittää laittamalla se takin sisään. Sillä konstilla sen saa vain jäätymään tönköksi, kun kaikki kosteus tiivistyy siihen.
Minä suosin ohuita sormikkaita. Esim asialliset hiihtohanskat toimii oikein hyvin, kun on muuten reilusti vaatetta. Jos enempi on kamaa, niin johonkin väliin voi tietty survoa myös ne paksut rukkaset. Jos meinaa oikein kylmäksi mennä, niin voi välillä lämmitellä.
Varmasti on laadukasta kamaa, mutta hinta on kuitenkin sellainen, että suunnilleen kymmenen kahdenkybän Anttila-jalustaa pitää kataa (tai siis hajottaa, voihan ne kaatua hajoamattakin) jotta hinta on yhden tuollaisen verran. Eli pysytään vielä muovissa, eikä tietenkään täst edes enää kaadella niitä jalustoja. Sitä paitsi, näpit kun tuuppaa talvella olemaan muutenkin tarpeeksi kylmät, niin tuollaiset metallit ne tahtovat vielä kylmentyä ja siihen kun koskee niin johan alkaa tunnahtaa - tiedän omasta kokemuksesta, sillä muoviosajalustoissakin on paljon metallia.
En mä tuosta Sherpasta tiedä (paitsi, että hiilikuitu ei yleensä ole kovin kylmä talvella), mutta melkoinen masokisti täytyy olla, että viitsii vuosikymmenen tai kaksi tapella kymmenen huonon jalustan kanssa. Ja niin, yksikin kaatuminen tekee halvasta jalustasta yllättävän kalliin.
Tuo Sherpa on hiilikuitua ja jaloissa on sellaiset lämpösuojukset eli ei näpit palele, vaikka käsittelis pakkasella jalustaa.
Tosioloissa... Aikanaan Tannerilla yksi kuvaaja teetätti Canon F!:seensä talvivoitelun, oli menossa Alaskaan. Canonilta tuli ohjeet ja 25 ml:n erikoisöljypullo, joka maksoi aikanaan 790 markkaa. Öljyllä kastettiin muistaakseni kaksi sulkimen laakeria. Kun huolto oli suoritettu kysyi kuvaaja miten me testaamme laitteen varmuuden 40 asteen pakkasessa. Onneksi Tannerin vieressä oli, ja on vieläkin, Wärtsilän jäänmurtajien testaamiseen rakennettu kylmätalo, jonne olisimme voineet mennä testaamaan. Mutta kuultuaan paljonko sen hallin jäähdyttäminen -40 asteiseksi olisi maksanut, jätti hän jostain syystä testit sikseen ja lähti uskaliaasti Alaskaan.... Siellä Wärtsilän talossa näen koekäytettiin murtajien pienoismalleja mutta taitaa se silti olla 20x50 metriä ja vähän alle kymmenen korkea. Ja kaiken kukkuraksi se saakelin erikoisöljypullo kaatui pöydälle korkki auki ja öljyt valui pöydän rakoon.
Ei se ole jalustan kaatamisesta kiinni, nuo 'kahdenkybän anttila-jalustat' on niin huteria että niillä nyt vaan ei tule kuvaa. Jalusta heiluu kun hengität sinnepäin, vaikka laukaisisit kaukolla. Lukitsimet niissä on mitä sattuu, ei pysy vekotin muodossaan ja on kankea käännellä. Sit noissa ei kait yleensä ole kuulaa, vaan joku muka-kinopää-nivel-viritys-vekotin joka on ihan hirveä käyttää. Niinkun Tare jo tuossa mainitsi, tuo on hiilikuitua, eli siinä ei kait ole metallia kun kiristimissä tms. osissa.
Suosittelen näitä alumiinisia gitzon jalustoja, kestää hyvin 20-30v kovaa käyttöä. Tai jos tyyliä tahtoo niin Riesin puujalustoja.
Samoin! Minulla on Gitzon numero 3 (!) jalusta. On tietty hieman askeettinen mutta täysin toimiva ja ajaa asiansa ainakin mun käytöllä. Ergonomia ei ehkä ole aivan tätä päivää mutta viis siitä! Rakenne on sellainen että tämä jalusta on tehty joskus tosissaan ja luulisi että kävisi hyvin myös vaikka vesakon raivuuseen tai vaikka siihen karhunkin tappoon hätätilanteessa.