Tervetuloa kameralaukkuun!

Pääset mukaan keskusteluihin rekisteröitymällä.
Register Now
  1. Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivustoa käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön. Lue lisää.

Valokuvaus ja koulutus

Keskustelu osiossa 'Yleistä keskustelua' , aloittajana mlphotic, 16 Tammikuu 2021.

  1. c

    c Well-Known Member

    5 047
    48
    48
    Vivian Maierin kuvien kaupallistaminen oli hyvinkin laskelmoitua. Eihän ne kuvat kovin ihmeellisiä ollut, mutta joku teki hyvät rahat. Koko puuhastahan nimittäin puuttui se merkittävin prosessi joka olisi siitä taidetta tehnyt, se että kuvaaja olisi itse valinnut ne kuvat.

    Taiteessa voi laskelmoida ja sitä tehdään hyvin paljon. Se "oman tyylin" luominen on usein hyvin laskelmoitua, ja sellaista joka torppaa täysin se taiteellisen prosessin kun jäädään toistamaan sitä yhtä samaa kuvaa uudelleen ja uudelleen vain siksi että se tuottaa huomiota ja rahaa.

    Taiteen piirissä on hyvin paljon persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä. Sitä ei kannata romantisoida. Sublimation is a gift, kuten Louise Bourgeois sanoi.
     
  2. SakkeM

    SakkeM Well-Known Member

    19 000
    1 073
    113
    Voinut hyvinkin olla noin. Koulutuksesta ja oppilaitoksesta riippuen, vuosikymmenestä riippuen... Nuo organisaatiot ovat eläneet aikojen kuluessa aika paljon.

    Ainakin kaikki jollain lailla laillistetut ja rekisteröidyt ammattinimikkeet olivat opetusministeriön vahvistamia, siis esim. terveydenhuollossa. Lääkärit, sairaanhoitajat jne. Valokuvaajahan voi kuka hyvänsä sanoa olevansa siinä missä lumenluojakin, joten (luulisin) sellaisten nimikkeiden olevan eri asemassa.

    Olin mukana OPH:n työryhmässä, joka teki nykyistä edelliset versiot valokuvaajien tutkintojen perusteista, siten tunsin ne aika perusteellisesti. Nykyinen media-alan tutkinto taas sitten on ihan vieras, mitäpä niitä eläkeukko lueskelisi.
     
    Viimeksi muokattu: 1 Helmikuu 2021
  3. SakkeM

    SakkeM Well-Known Member

    19 000
    1 073
    113
    En mitenkään voi uskoa ja/tai ymmärtää, että Vivian olisi itse tehnyt taidetta. Siis tietoisesti, ajatellut, että nytpä teen taideteoksia. Kyllä hänellä jokin muunlainen tarve oli rekisteröidä ympäristönsä tapahtumia ja tilanteita. Eipähän hän niitä kenellekään näyttänytkään, ja veikkaan, että nykyinen härdelli olisi ollut hänelle melkoinen yllätys, eikä välttämättä mieluinen.

    Siellähän se olisi näyttely pystyssä Kaapelilla, avajaisia vailla. Saas nähdä, koska avataan.

    P.S. Lainauksen viimeisestä lauseesta voi olla mielipiteitä. Jos joku kuraattori nyt kasaa vaikkapa MOMAan näyttelyn Picasson perikunnan haltuun jääneistä töistä, niin tuskin monikaan pohdiskelee, ovatko ne taidetta vai eivät.
     
  4. c

    c Well-Known Member

    5 047
    48
    48
    Toki hän itse teki taidetta, siis hänellä oli tarve sublimoida. Mutta se mitä me näemme, on jotain aivan muuta. Se oli tarina joka myytiin. Siinä painotettiin kovasti omakuvia, koska ihmiset halusivat nähdä kuka hän oli. Rakennettiin myytti. Se ajankuva on varmasti myös tärkeä osa sitä. Jonkunlaista voierismia, nähdä jotain vasten sen ihmisen tahtoa. Kuin lukisi jonkun ihmisen päiväkirjoja.

    Että kun mainitse, että se voisi olla hänelle jopa epämiellyttävä. Ehkä siinä on osa sitä viehätystä. Voyerismihan on perversio. Me saamme nähdä jotain joka oli meiltä kiellettyä. Onhan se tavallaan iso osa valokuvaa.

    Mutta joku muu ihminen valitsi hänen kuvansa, ja 5 ihmistä olisit tehnyt 5 erilaista kokonaisuutta. En oikeen osaa nähdä arvoa tuollaisella puuhalla, enkä näkisi sitä minkäänlaisena taiteena. Puhuin siis enemmän kaupallisesta laskelmoinnista tässä asiassa.

    Mitä tulee tuohon Picasso juttuun, niin Picasso ehti jo editoida omat työnsä. Ja jos joku näyttely jostain nurkasta löytyneistä keskeneräisitsä tms. duuneista tehtäisiin. Se olisi enemmän yleisön kiinnostusta siihen ihmiseen, kuin varsinaista Picasson taidetta.

    Mutta en näkisi että laskelmoiti olisi mitenkään taiteen tekemistä vastaan, taiteen tekemisen kautta ihminen tulee jokatapauksessa tietoiseksi omista motiiveistaan. Ihminen voi olla hyvinkin tietoinen siitä mitä ja miksi tekee. Ei sitä aina tarvi olla unessa.

    Uni on hyvä vertauskuva, sillä unen tarkoitus on naamioda egolle ahdistavat impulssit ja silti sallia niiden toteutuminen hallusinaatioiden kautta.

    Erottaisin siis taiteellisen laskelmoinnin ura laskelmoinnista. Laskelmointi kun on lähinnä vain tietoista ajattelua saavuttaakseen jonkun päämäärän.

    Jäkimmäisessä voi nähdä ihmisen huomion tarpeen, joka on rahaa suurempi motivaatio yleensä taiteen piirissä oleville ihmisille. Ja voi olla myös se ainoa motivaatio, jossa taiteen emuloimisesta tulee työkalu sen saavuttamiseen. Näiden ihmisten töistä usein puuttuu tieynlainen "punainen lanka". Siksi tulisi aina katsoa ihmisen töitä kokonaisuutena, erottaakseen emulaation (simulaation).

    Ehkä toi punainen lanka on se joka pitää aina löytyä, ja palatakseen Picassoon Meillä on jo selkeä punainen lanka hänen duuneistaan. Vivianista meillä ei ole, eikä koskaan tule olemaan.

    Suhteessa siihen, kuinka paljon taiteilijoita on maailmassa. En oikeen ymmärrä tarvetta kaivaan negoja jostain laatikon pohjalta. Luohan se tosiaan jännittävän tarinan. Ja joku voi siihe fantasiaan samaistua että ehkä mun kuvat löytyy joskus jostain ja musta tulee suuri taiteilija! :)
     
    Viimeksi muokattu: 1 Helmikuu 2021
  5. c

    c Well-Known Member

    5 047
    48
    48
    Tosiaan, Vivianin voisi nähdä täysin perversion kautta.

    Perversioden ja fetishien tärkein elementti on idealisointi. Vivianin kohdalla, yleisö idealisoi ensin hänet taiteiljaksi ja hänen kuvansa taiteeksi. Ei hänen takiaa tietenkään, vain katselijoiden takia. Jotta yleisö voisi tämän jälkeen suorittaa varsinaisen perversion, eli voyeristisen teon. Ilman että se häiritsee egoa. Idealisointi siis naamio varsinaisen vietin, siten että se ei tuota ahdistusta. Yleisö on siis unessa.

    Ja nyt voi hyvillä mielin käydä toteuttamassa perversiosi, katsella jotain joka on sinulta kiellettyä. Tälläkertaa ei alastomia ihmisiä, vaan toisen ihmisen mieli. Hänen intiimi, tarkoin varjeltu salaisuus. Intohimo joka oli vain hänen, jonka hän halusi pitää itsellään.

    Eikö tämä ole nimenomaan se tarina, jolla sitä on myyty? Onko tässä siis myyty pornoa joka on suunnattua nimenomaan voyeristeille? Joita on varmasti valokuvaajien joukossa enemmän kuin muissa ryhmissä.

    Idealisoinnin jälkeen perversion selkein motiivi on nimittäin viha. Perversio aina peittää alleen vihan, lapsuudessa koetun turhautumisen, tappion, trauman. Joka käännetään perversion kautta voitoksi. Otan, varastan sen mikä oli minulta kiellettyä vastoin tahtoasi. Ja Vivian on uhri, hän ei voi tehdä tälle voyeristiselle orgialle mitään. Perversion viimeinen vaatimus toteutuu; uhri. Joka kääntää katselin voittajaksi. Sinä olet avuton uhri, minä voittaja. Roolien kääntö.

    Ja me kaikki jollain tasolla tiedostamme tämän, kuten Sakkekin mainitsi. Että Vivian ei välttämättä olisi halunnut tätä. Siihen liittyy siis selkeä jännitys, siitä että ollan tekemässä jotain joka on kiellettyä.

    Pitäkää hauskaa siellä näyttelyssä :)

    upload_2021-2-1_13-33-26.png
     
    Viimeksi muokattu: 1 Helmikuu 2021
  6. Manual

    Manual Active Member

    916
    36
    28
    Terve C. Hyvin kirjoitettu. Haasteellisen vaikea txt. Vertaus toisen päiväkirjan lukemiseen osuva. Mukana hyvät ja huonot hetket, jaksot.
    Vuodet ja muutokset isäntäperheissä tulisi erottua toisistaan. Lukuisat näyttelyiden ja kirjojen editoijat ja kuratoijat ovatko takoneet liialla kiireellä omat osuutensa. Kokonaisuudet ovat viipaloituneet, pyttipannumaisuuksien vaara väijyy taustalla.

    Aineiston on valtavuuden vuoksi punaisten lankojen löytäminen vaatii tutkijoiden yhteistyötä. Nostan esiin kuvateoksen,
    'Neljä pohjoista yhteisöä, Kuvaraportti kolmesta kylästä ja suomen mustalaisista'. Taisivat olla Pykeija, Nurmijärvija Möhkö Kuvaajina Saanio ja Savolainen. Näyttävän kuvateoksen rinnalle tuli tutkijoiden pamflettikirja, prof Sarmela, Alho ja Periäinen, joka kansantieteen kautta selvensi lähestymistapaa, kylien syntyä ja ominaisuuksia yhteisöinä. Hieno juttu.
    Metodia voisi soveltaa. Kukin valottaisi kuvallisia jaksoja sen Maierin kautta jonka uskoivat tunnistaneensa kuvien ja hänen elämänvaiheidensa kautta. Langoista voisi kertyä sipulikeränomainen todellisuus. Onko tutkimusaineisto sen arvoinen, en osaa sanoa.

    Maierin elämäntavassa ei ilmeisesti ollut sellaista hallintaa, joka olisi eheyttänyt kuva-aineistoa. Tarkka havainnoija hän oli. Oli ilmeisesti myös saanut mahdollisuuden omalaatuisuutensa kautta tilaa kuvaamiselleen. Harmi, ettei ole ystäviä kertomassa tai haastetteluja hänen näyttelypyrkimyksiensä vaiheista.


    Ainakin Kaapelin omakuvanäyttely ei oikein noussut kovin kiinnostavaksi. Tai oli vain rehellinen. Useiden kuvakirjojen mukanaolo auttoi useimpia , vaikken itse kieltä osaakaan. En tosin tunne Amerikkaakaan. Helsinkiläistä köyhyyttä ja syrjäytyneisyyttä olen valikoidusti tavannut ja kohdannut, paljonkin . Joten voieristinen kuvasto löytyy minunkin nega-arkistostani.

    Voierismin takana voi olla perversio, en omakohtaisesti jaa käsitystäsi. Useimmat meistä hallitsee mielialojensa vaihtelut. Koulutus auttaa tässä. Tunteiden ja rakenteiden kieltäminen, mihin se johtaa? Ehkä unikuviin, olet oikeassa. Katselijan viha-sanan valintaa en tunnista.

    Taiteilijuudessa oma tietoinen tuotannon editointi on arvossa. Ite-taiteilijat tai kokemusasintuntijuuttaan soveltavat kuuluvat myös määrittelyn sisälle tapauskohtaisesti ja mittakaavan huomioiden. En astu sille tielle, tervehdin rehellisyyttä. Autofiktiossa on riittävästi sulattelemista.

    Kuvataiteessa ja kirjallisuudessa pitääkin olla herkkyyttä. Pitkät tuntosarvet, ja riskinottokykyä pieninä annoksina, kunnes palaset hahmottuvat. Media ja taiteen vaikeus on kohdistaa työnsä tunnistettavalle kävijäjoukolle. Liika väki lipputuloineen on harvoin hyväksi.

    Omakin muutoksenvastarintani huvittaa, eikä aiheuta muuta kuin sortumaa. Saa liikkumaan kuitenkin. T. Manual

    ... klo 23.14 tarkennettu kirjan nimi ja lisätty kursiivi teksti Maierista
     
    Viimeksi muokattu: 1 Helmikuu 2021
    c tykkää tästä.
  7. jaska26

    jaska26 Active Member

    249
    69
    28
    Minulla ainoa varsinainen koulutus valokuvauksesta on ollut Hämäläis-Osakunnan valokuvauskerhon järjestämä kahden illan mittainen kurssi. Ensimmäisenä iltana opittiin muistavalkofilmin kehitys ja toisena iltana mustavalkokuvan vedostus. Pienryhmänä pidetyn kurssin paikkana oli osakunnan varsin ahdas laboratoriotila Tavastian kellarikerroksessa. Kurssin tavoite oli myös tutustuminen laboratorioon ja sen käyttöä koskeviin sääntöihin. Kurssimateriaali, kaksi tiheään kirjoitettua konekirjoitusliuskaa, ovat minulla vielä tallessa vanhan negatiivikansion välissä, ja ne on päivätty 11.2.1976 ja 12.2.1976.

    Muuten se on ollut itseopiskelua, joka jatkuu edelleen. Kaltaiseltani harrastajalta, joka ei jakele kuviaan julkisuuteen vaan kuvaa vain omaksi ilokseen tai perheen ja läheisten tarpeisiin, jatkuva oppiminen edellyttää toki jonkilaista itsekuria, tavoitteellisuutta ja suunnittelua. Toisaalta itseopiskelu niin tekniikassa kuin taiteellisessakin puolessa ja siinä koettu oman keksimisen ja löytämisen ilo on ainakin minulle ollut keskeinen osa sitä antia, jonka tästä harrastuksesta voi saada.

    Kun nuorena harrastin paljon piirustusta, erityisesti geometrisia ja abstrakteja asetelmia sekä niihin perustuvia kollaaseja, olen kokenut, että siitä saatu oppi on auttanut paljon valokuvien kuvasommittelussa. Sen verran syvälle se on mennyt, että joskus itseäkin hiukan häiritsee, kun melkein mitä tahansa mielenkiintoiselta näyttävää uutiskuvaa tai jopa elokuvan kohtauksen taustaakin katsoessa alkaa vaistomaisesti analysoida sen rakennetta.
     
    Viimeksi muokattu: 1 Helmikuu 2021
    SakkeM tykkää tästä.
  8. SakkeM

    SakkeM Well-Known Member

    19 000
    1 073
    113
    Oliskohan tuossa voyerismissa nyt kuitenkin hiukan ylitulkintaa? Ihmisen kiinnostus toisen ihmisen elämäänhän vaihtelee jatkumona täydellisestä välinpitämättömyydestä intohimoiseen vainoamiseen ja/tai kontrollointiin, ja sen täytyy olla aika vahvaa, ennen kuin ollaan tautiluokituksen portailla.

    Useimmilla on jonkinmoinen kiinnostus toisten tekemisiin, ajatuksiin, toimiin jne. Ei toki kaikilla. Ja mitä tulee Vivian Maierin kuviin, niin luulenpa, että useimpien mielenkiinto on jonkin verran lievempää kuin seksuaaliseksi kohdehäiriöksi määritelty tirkistelynhalu, siis voyerismi. Tuskin kovin moni sentään ns. kalu kovana tai torttu märkänä Vivianin kuvia kyttää... (En tietysti tiedä, mutta vahvasti epäilen sen olevan melko harvinaista.)
     
  9. SakkeM

    SakkeM Well-Known Member

    19 000
    1 073
    113
    Tuossa on lyhyessä virkkeessä paljon ydinasiaa. Monipuolinen ja laaja-alainen taiteenharrastus tuo laaja-alaisempaa näkemystä ja ymmärrystä, joka sitten kyllä tulee esille kuvissa.

    Kauan sitten tunsin rouvan, nyt jo edesmenneen, joka aloitti valokuvauksen harrastamisen 60-vuotiaana. Hän sai pojaltaan kameran syntymäpäivälahjaksi. Hienoja kuvia heti alkuun. Menestystä seuran kilpailuissa, valokuvaseurojen liiton näyttelyissä jne. Ylivoimaista kuvallisen ilmaisun osaamista. Lähtökohta oli siinä, että hän oli ikänsä harrastanut taiteita: piirustusta, akvarelleja, öljyvärimaalausta, kaiken sortin grafiikkaa, kuvanveistoa, keramiikkaa - kaikkea mahdollista. Kuvallinen näkemys oli kehittynyt vuosikymmenten mittaan. Kameran säädöissä paljon taitavammat kerholaiset saivat vain ihmetellä sivusta.
     
    olliruotsala tykkää tästä.
  10. Vinski

    Vinski Well-Known Member

    3 821
    202
    63
    Sellainen tympeä sovinismin löyhkä oli tuossakin edellä esitetyssä Vivian Maier'ismin tulkinnassa. Kannattaa lukaista jotakin naisen kirjoittamaa elämänkertaa.
     
  11. Est

    Est Well-Known Member

    14 401
    1 009
    113
    Osa tympeimmistä asenteista ainakin lievenee "luonnollisen poistuman kautta" ja seuraavat sukupolvet saavat ihmetellä "isiensä" asenteita - osa varmaan "äitiensäkin"?
    Kaikki mahdolliset (ja mahdottomatkin) sukupuolet omaavat saman ihmisarvon ja oikeuden tulla kohdelluksi täysin yhdenvertaisina.
    Tulevaisuuden ihmisille tuo on -toivottavasti- aivan itsestäänselvää, muutenkin kuin vain virallisesti.

    Myös kaikilla, ajoilla ja ihmisillä, on omat tympeytensä.
    Asiat mitkä sellaisiksi mielletään.
    On vaikeaa, reilusti, arvostella vaikka 1200 -luvun ihmistä.
    Hän näki aikansa läsnäollessa - me omamme.

    Vain arvostamalla aidosti saa itse aitoa arvostusta.

    Ja omasta mielestäni:
    Vivian Meier oli taiteilija, jonka arvo on itselleni tuhansin verroin korkeampi ja sydämeenkäyvämpi kuin tuhansien, ankarasti omia arvoasteikkojaan työssänsä toteuttavien, "kuraattoreiden" (heitä on erilaisiakin, tottakai ja onneksi) ja hänen muistollaan rahastavien.
    Taiteilijain teoksilla on myös aivan eri tason merkitys, itselleni, kuin sen tuumimisella, mitä mahdollisia opintoja on käynyt tai ei.
    Ja vaikka niistä poimittaisiin vain osa, postuumistikin, on sekin osa hänen töitänsä.
    Aikakin toimii yleensä satunnaisena taiteen editoijana.
    Pitkittyessään yhä karsivampana.


    Toki tulee usein tuumittua vaikka mitä ja nekin antoisia aikoja - toisinaan ...

    Edit. Hyvä että tämä ketju on saanut tuulta purjeisiinsa.
    Sentään aika olennainen osa kuvantekoakin on siihen liittyvä "koulutus", oppiminen...
    Jokaiselle persoonallisuustyypille ei sovi aivan samat tavat päämääräänsä (mahdollisimman täyteen henkiseen mittaansa) pääsemiseen. Eikä kaikille samat "koulut".

    Monet tiet voivat johtaa nirvanaan.



    (edit. rivijärjestys oli sekaisin)
     
    Viimeksi muokattu: 1 Helmikuu 2021
    motris tykkää tästä.
  12. motris

    motris Well-Known Member

    3 839
    434
    83
    Lähestyisin Maieria nykyisellään ehkä enemmän meemin kautta. Onko relevanttia keskustella siitä, onko Maier valinnut kuvat? Mielestäni ei. Kuvaajahan valitsee kuvansa ensimmäisen kerran kuvanottohetkellä. Onko Maier tehnyt taidetta? Onko relevanttia keskustella siitäkään? Se että siitä on tullut taidetta härmistymisen kautta, kertoo varmaan omalta osaltaan siitä todellisuudesta, jossa elämme.

    Manualin sipulikerämäinen todellisuus kuvastaa ehkä hyvin. Monitasoisuudestahan puhutaan, jos Maierista puhutaan. Hyvä huomioida, että Pogorzelski ja Maloof taisi käyttää jo joitain Maierin kuvia teoksessa Portage Park: Images of America..? Ja hyvä muistaa, että Maieristahan on olemassa (yleisesti) lähinnä Maloofin luoma tulkinta. Siitä lähtökohdasta voyeurismi on tosiaan hirvittävän kaukaa haettu. Toisaalta taas tuohon. Onko psykoanalyysi ennemmin meemi vai teoria? Ja siitä päästään nopeasti(?) siihen, että mikä tai mitä todellisuus oikeastaan on? Ja onko sillä merkitystä?
     
    Est tykkää tästä.
  13. Est

    Est Well-Known Member

    14 401
    1 009
    113
    Lähestyinkin jo ajatusta
     
    motris tykkää tästä.
  14. c

    c Well-Known Member

    5 047
    48
    48
    Varsinkin valokuvassa, se kuvien valitseminen on hyvin merkittävä askel. Samoin niiden rajaaminen. Jos kaikki sun elämäsi aikana otetut kuvat lyötäisiin pöytään, miten kukaan muu kuin sinä voisit sieltä poimia ne kuvat joilla on sulle jotain merkitystä? Kuinka monta kuvaa olet ottanut elämässäsi? Valokuvaus on muoto jossa sitä kuvaa tuotetaan suuria määriä, ja vain pieni prosentti niistä päätyy käyttöön.

    Jos annat kaikki sun elämäsi aikana kuvatut kuvat mulle, niin takaan että editoin niistä itseni näköisen tuotannon jossa susta näkyy enään vain pieni vivahdus.

    "Onko psykoanalyysi ennemmin meemi vai teoria?" Ei kait ne toisiaan poies sulje.

    Se mistä itse puhuin, oli lähinnä tuosta ilmiöstä. Siitä miten se on rakennettu ja mihin se perustuu. Mulla ei ole minkäänlaista kiinnostusta arvioida hänen tuotantoaan, koska mun mielestä on yksinkertaisesti liian myöhäistä tehdä niin. Jos hän ei halunnut julkaista materiaalejaan, niin sitten ei. Se oli hänen valintansa.
     
    Viimeksi muokattu: 1 Helmikuu 2021
    SakkeM ja motris tykkäävät tästä.
  15. motris

    motris Well-Known Member

    3 839
    434
    83
    Valokuvaaminen on aina kovin pragmaattista. Ethän voi samalla "photoshopata maailmaa", kun kuvaat..? Vai.

    Voi ajatella, että koko valokuvaprosessi (taiteellisessa mielessä) on sublimaatiota valokuvaajan näkökulmasta. Silti siinäkin voi nähdä monta tasoa.


    Niin. (Piti muokata vähän ehkä paremmin ymmärrettävään muotoon, mutta en ehtinyt... sorry...) Vaikea kuvitella, että perusopetukseen kuuluisi astronomiakaan kovin kattavasti.
     
    Viimeksi muokattu: 1 Helmikuu 2021
  16. ougle

    ougle Member

    134
    14
    18
    SakkeM, valokuvaaja ViPeVATVEAT ?

    (vrt. Sudenpentujen arvonimet ...) ;)
     
  17. motris

    motris Well-Known Member

    3 839
    434
    83
    Hyvä keskustelu. Maierin nostin esiin, koska kysymyskin oli laaja.
     
  18. SakkeM

    SakkeM Well-Known Member

    19 000
    1 073
    113
    Nimenomaan... :)
     
    motris tykkää tästä.
  19. Manual

    Manual Active Member

    916
    36
    28
    Kun puhutaan Maierista, pitäytyisin filmiaikaan. Digitaalisuus ja kuvankäsittely on laajentanut valokuvan kenttää ja mahdollisuuksia, tulevista innovaatioista puhumattakaan.

    Kuvan tulkinnasta ja viitekehyksestä ei ole paljoa puhuttu. (C) Koski sitä sivusi hieman. Tulkinnan kirjo vain kasvaa monikulttuurisuuden työntyessä maahan. Arvelen että meillä suurilla ikäluokilla on jonkin verran kokemuspohjaa arvioida kuvastoa. Ehkä sodanjälkeinen maailma oli ulkoisesti samankaltaisempi. Toisaalta kyseinen museo on tavoitellut nuorempaa sukupolve, oppilasryhmiä. Mitä heille on osattu kertoa? Löytyisikö jokin ylisukupolvinen tarina laajentamaan käsitystämme vanhemmistamme?

    Toivoisinkin jonkun Valokuvataiteen Museon näyttelytiimissä mukana olleen kuraattorin tai tutkijan ottavan osaa keskusteluun.

    Maier toimi lastenhoitajana perheissä. Jotkin hoitolapsihaastattelut tuovat esiin hänen ankaruutensa. Siirtolainen sodanjälkeisestä Sveitsistä. Työskentelikö hän myös siirtolaisperheissä? Mitä kokemuksia hän käsitteli ammattinsa kautta, edes epäsuorasti.

    Sitten on katukuvat, maasta jossa talvi ei pakota sisätiloihin. Näiden ajankuvien harvinaisuus, ja taidokas ymmärrys, ehkä sosiaalinen silmä tekevät niistä ’aarteiston’ tutkijalle. Lukematon määrä aloitettuja tarinoita, joille ei ole jatkoa.

    Menestystarina tämä ei ollut, näkyykö se kuvissa, siirtymänä omakuviin? Tai muutoin.

    Mitkä omakuvat toimivat päiväkirjan sivuina, ja mitkä heijastivat aikalaisia taiteellisia pyrkimyksiä? Unia, utopioita?

    Löytyykö punaista lankaa katsojan assosiaatioille, käsitellä tuttuja tai torjuttuja tuntoja? Tilanteita? Perustaessamme perheitä 60-luvulla. Verrokkina oma hyvinvointivaltiomme.

    Kuraattori ei voi omia, hyviäkään, aavistuksiaan tuoda esille. Katsojan pitää löytää ne hienovaraisen näytteillepanon kautta, jonka pitäisi olla hänen hallussaan. Tosin nämä kiertonäyttelyt kuulemma ovat usein ’valmispaketteja’ arvosisältöineen.

    Onko katsojan muistissa kuvastoa samankaltaisista tunteista ja tilanteista samalta ajalta? Kenenkä näkökulmaa ja historiaa esiinnostamme? Odotankin tulevan näyttelyn avautumista.
    Terv Manual.

    ...lisäys 3.1 klo 16.48 Katsoin museon linkin, Kaura Raduskosken johdatuksen. Lukematon määrä mahdollisia tulkintoja hyvin tutkijan näkökulmasta, kuten pitääkin. Ehkä jostain putkahtaa esiin hänen omaa tekstiään, uhalla että täydentää hänestä luotua myyttiä.
     
    Viimeksi muokattu: 2 Helmikuu 2021
  20. SakkeM

    SakkeM Well-Known Member

    19 000
    1 073
    113