Alkoi mietityttämään kuinka tämä harrastus/ammatti muuttaa ihmisiä. Ennen niin mukavat ja ystävälliset ihmiset muuttuvat ilkeämielisiksi, piikitteleviksi ja toisille pahaa haluavaksi haukoiksi. Onko toisilla oikeus luulla olevansa muita parempia ja sen luulon turvin tyrmätä tavallisen riviharrastajan (jollaiseksi itseni koen) hengentuotokset joihin kuitenkin olen laittanut osan itseäni. Ihmetelen myös miten yhteisö voi muuttua kannustavasta ympäristöstä (jossa on mahdollisuus yksilönkin kasvaa), mustaksi kivimuuriksi joiden sisällä kaikki paha on sallittua? KYSYN VAAN ONKO SE OIKEIN ? JA KYLLÄ, SE TUNTUU JOSKUS PAHALTA!
Vs: Valokuvauksesta ja ihmisistä. Kannattaisiko lähteä siitä yhteisöstä pois? Täällä lie leppoisampaa....
Vs: Valokuvauksesta ja ihmisistä. Se on tämä pimeä vuodenaika joka saa tuntumaan että ympärillä on mustat muurit. Kyllä se siitä sinullakin helpottaa kun kevät koittaa, usko pois PS. taistelet tuulimyllyjä vastaan. nimim. kokemusta on. ;D ;D ;D
Vs: Valokuvauksesta ja ihmisistä. Kyllä mä uskon muutokseen ja olen oman hiljaisen ratkaisuni tehnyt...
Vs: Valokuvauksesta ja ihmisistä. Pienet harrastepiirit muistuttavat (pahimmissa tapauksissa) uskonnollista lahkolaisuutta ja muokkaantuvat usein Helvetin porstuaiksi, jossa muutama pahansuopa ja vinoon kasvanut taimi alkaa pitää omaa melskettään, heikompien luonteiden myötäillessä ja hihitellessä jokaista kiusaajien groteskia elettä. Pois sellaisista piireistä -murhaavat luovuutesi ja ilosi tehdä, herkimmiltä voi vaurioitua sellaisissa jopa psyyke ... lopullisestikin :[ Kaikkea Hyvää Toivottaen, Erska Edit: Toimi nopeasti - voit vielä pelastua !
Vs: Valokuvauksesta ja ihmisistä. Mun mielestä sama koskee kaikkia 'tiiviitä' yhteisöjä, niin harraste- kuin työyhteisöjäkin, myös avioliittoa Ennemmin tai myöhemmin sukset menevät ristiin, se/ne keiden kanssa pystyy vaikeita asioista selvittelemään, ovat niitä, joiden kanssa pystyy tekemään yhteistyötä ja haluaa vaikkapa viettää loppuelämänsä. TJukka
Vs: Valokuvauksesta ja ihmisistä. Eli omakohtaiseen kokemukseen perustuen; harjoittele yhteiseloa riittävästi. Jos harjoitteluaikana ei ongelmia tule, niin sitoutumiseen voi tosissaan paneutua. (Harjoiteltiin vaimon kanssa ensin reilut 16v ja kaksi lasta... mentiin sitten vasta naimisiin, kun vanhempi tenava oli jo päässyt ripille. Nyt on takana 17,5v ilman ensimmäistäkään isoa riitaa tai muuta konfliktia ;D ;D )
Vs: Valokuvauksesta ja ihmisistä. Ei voi olla totta, ootko hiukan yksinkertainen? Tämähän viittaa Sinuun?!!! Käy läpi viestit!!!
Vs: Valokuvauksesta ja ihmisistä. Tässä on kyse ihmisyydestä, ja siitä onko siitä olemassa enää edes rippeitä jäljellä?
Vs: Valokuvauksesta ja ihmisistä. Ihmisyys on kaiken sen perusta johon luotin ja pidin tärkeänä. Odotin vain pientä ymmärrystä ja luottamusta mutta kun se ERÄIDEN mielestä oli liikaa niin olkoot sitten. Kyllä minä ihmisenä luotin ja odotin
Vs: Valokuvauksesta ja ihmisistä. Älä heitä toivoa pois. Mutta mistähän oikein on kysymys tarkemmin ottaen? On aika sisäpiirimenoa näin ulkopuolisen silmin. Yhtäkkiä yksi nimimerkki kertoo että jossain on häntä luokattu. Onko hän luokkaantuvainen ihminen ja eikö pärjää omilla ihmisyyden arvoillaan? Onko tämä jonkinlaista kaunokirjallisuutta, vai miksi hän näin kirjoittelee?
Vs: Valokuvauksesta ja ihmisistä. Tämä nykyaika on mennyt siitä kummalliseksi, ettei juuri kellekään voi/saa sanoa mitään hänen omista käsityksistään poikkeavaa - ei edes valokuvauksesta. Ennen oli toisin, mutta nyt on nyt. Töissäkin kun joillain tulee erimielisyyksiä, niin niitä puidaan psykologin, esimiesten ja kollegoiden kanssa kymmeniä tunteja. Täysin turhaa. T Jukka EDIT: Yhteiskunnassa vallitsee sellainen liirumlaarumlässynlässynluupiluu mentaliteetti. T Jukka
Vs: Valokuvauksesta ja ihmisistä. http://www.youtube.com/watch?v=nUyFg9xoPKk&feature=related Semmosta se elämä on.
Vs: Valokuvauksesta ja ihmisistä. "Kommentoinneistasi" paistaa syvä ja synkkään jamaan ajautunut mielensairaus. Tämä ei ole haukkumista, vaan silkkaa huolestumista. Hoitoon ja sukkelaan ! En tiedä kumpi on raskaampi taakka kantaa: Sinun Suunnaton Ällisi vai minun pohjaton yksinkertaisuuteni ? Epäilen että Sinun Suunnaton Ällisi on raskaampi taakka. Yritä jaksaa, toivon vain hyvää ...sillä ihminenhän se sinäkin (vissiin) - jotenkin ja helvetin löyhin määrein - olet ? Pahoittelen suurta elämäntuskaasi - en voi kuitenkaan mitenkään auttaa. Ehkä tämä (kyllästyneen laiska ja lyhyt) huomionosoitus kuitenkin antaa sinun ymmärtää että -kuitenkin- toivon parantumistasi, ihan sellaisella perusinhimillisellä peruslämmöllä. Vain :[ - Erska
Vs: Valokuvauksesta ja ihmisistä. Hauska kommentti ! Vuoden 2010 ensimmäinen _Kommentoinnin Erska-Palkinto_ myönnetty Helille. Ole Hyvä ! T. Erska