Vs: Valokuvauksen utopia Riippuu koulusta ja suuntauksesta. Koulutetaanhan taidevalokuvaajiakin, onneksi. Samoin dokumenttikuvaajia, onneksi. Ja kaupallisen kuvan ottajia, onneksi. Erona harrastajaan on se, että vaatimustaso esim. tehtäville on huomattavan korkea. Lisäksi palaute on usein suoraa ja monelle liian raakaa, kuten tälläkin foorumilla. Nuo tehtävät täytyy suorittaa eli tuottaa hyvälaatuista kuvaa, oli se sitten taide- tai kaupallista kuvausta. On lehtikuvaajia, jotka päivästä, keikasta ja vuodesta toiseen tuottavat henkeäsalpaavan hienoa kuvaa jokaisesta aiheesta, omassa naapurissa asuu yksi tällainen kuvaaja. T Killa
Vs: Valokuvauksen utopia Näkemys ei ole syötävää. Jotta näkemyksestä voi keskustella pitää ymmärtää mitä se tarkoittaa? Kun ymmärtää mitä näkemys on, niin sitä voi viitteelisesti laittaa omiin kuviin. Näkemys on tosin subjektiivista, jotan joku voi pitää näkemyksenä jotain, mitä taas toinen ei koe kuuluvan näkemyksen piiriin. Jos kaksi ihmistä puuhuu näkmyksestä eri tasoilla, he eivät voi ymmärtää toisiaan.
Vs: Valokuvauksen utopia Onko jukkiksen persoona jakautunut, vai kuka puhuu, sinänsä ihan asiaan jukkiksen nimissä? Tottakai on nämä aivan huiput, ja varsinkin kansainvälisellä huipulla olevat kuvaajat, omaavat näkemystä, taitoa, ja parhaimillaa ovat kaiken valokuvauksen huipulla. Mutta Juupajoen valokuvausliikeen takahuoneessa höyrii myös valokuvauksen ammattilainen, ikäväksi nämä on niitä ammatilaisia jotka kuluttavat aikaansa foorumeilla, hämähäkin seittien valoista pyyhkimisen, tai digipokkarin myymisen välissä.
Vs: Valokuvauksen utopia Minusta on mukavaa, kun harrastajien utopististen tavoitteiden avuksi ammattilaiset antavat neuvoja, joilla niihin voi päästä. Saa oikeat välineet näkemyksen toteuttamiseen. TJukka
Vs: Valokuvauksen utopia Ehkäpä koko valokuvaus on lopulta utopiaa, pitäisi maalata oikeita tauluja. Tai käydä oikeissa töissä. T JKilla
Vs: Valokuvauksen utopia Jotenkin tuo keskustelunavaus ei tuntuisi liittyvän mitenkään ammattilaisteemaan, joka näyttää kuitenkin muodostuneen ketjun sisällöksi. Ammattilainen on henkilö, jolle maksetaan kuvien ottamisesta - sanoisin jopa niin, että ammattilainen on henkilö joka saa pääosan elannostaan kuvien ottamisesta (ja kaikesta muusta, mikä siihen liittyy). Minä kirjoittelen jonkin verran, saan siitä jonkin verran rahaakin, mutta pääasiallinen elanto tulee muualta, joten en pidä itseäni ammattikirjoittajana. Keskustelun avauksessa kaima kuitenkin käsittääkseni kirjoittaa siitä, miten valokuvauksen kanssa puuhastelevat suhtautuvat toisiinsa. Tuosta utopiasta tuli itselleni mieleen lähinnä nostalgia: tuollaisia ovat kuvaukset joita olen lukenut mm. kameraseuratoiminnan alkuajoilta, silloin kun harrastajia oli Helsingissä ehkä tusinan verran. Historia tietysti valehtelee aina. Nyt, kun harrastajien määrä on kasvanut ja kasvaa edelleen, utopian todennäköisyys vähenee suorassa suhteessa harrastajien lukumäärän lisääntymiseen. Se johtuu siitä, että ihmiset ovat erilaisia, eikä sille oikeastaan mitään voi. Jossain kirjoituksessa vilahti golf, joka on itselleni sikäli otollinen vertailukohta että se on ainoa asia jota olen harrastanut yhtä tiiviisti kuin valokuvausta. Samoin golfharrastajien määrä on kasvanut jokamieskenttien ym. myötä, ja aivan samalla tavalla golfetiketin noudattaminen taas on kummasti vähentynyt. Tuohon avauksessa esitetyn utopian tavoittamiseen on olemassa keino, joka on helppo mutta samalla piinallinen: menee peilin eteen ja kyselee siellä esiintyvältä hahmolta, miten hyvin se toteuttaa noita sinänsä kauniita periaatteita harrastuselämässään, esimerkiksi kontribuutioissaan tälle foorumille. Sitten ei enää tarvitse kuin toivoa, että muut tekevät samoin, ja vaikka eivät tekisikään, ei anna sen vaikuttaa omaan käyttäytymiseensä.
Vs: Valokuvauksen utopia Oho. Ota 8EV valossa salamalla kuva ihmisestä ulkona niin että taustakin näkyy...vaikka se porvoon jokimaisema. Kun ton olet tehnyt katotaan lisää sitä idiotismin mittausta.
Vs: Valokuvauksen utopia Hyvä kaimani, aivain oikein meni tuo että ammattilaisuus ei kuulunut minun utopiaani, se lienee jukkiksen utopiaa, missä ammatilaiset keskustelevat valojen paikoista ja tehoista? Myöskään tuo valokuvaus harrastuksen alku ei kuulu minun utopiaani, sillä ei oikeastaan paljoa tekemistä utopiani kanssa, sillä tuolloin asiasta oli kiinostunut tekniikasta ja läträämisestä kiinnostunut, porukka joille luulakseni jonkun piirtyminen paperille, oli se kliimax, sisältö heitä tuskin kovasti kiinnosti? Tuolle ajalle oli myöskin ominasta että valtaosa taiteelisista henkilöistä, ei kyennyt ajattelemaan valokuvaa taiteena. Joukko oli varmaankin yhtenäinen, ja läträys vinkkejä jaettiin uljaasti? Peiliin katsominen ei tässä auta, vaikka kuinka sinne tuijoitaisi, niin valokuvauksen moninaisuus ei poistuisi? Sitä paisi utopiani on rehellinen, siellä sanotaan asiat kuin ne on. Uhri on se ketä jees miehet "kannustavat", tai muuten vain ymmärtämättömät.
Vs: Valokuvauksen utopia Loistavaa, tuossa onkin se valokuvauksen ydin? Lisäksi tuo on mahdotonta oppi ilman korkeakoulu tasoista opetusta?
Vs: Valokuvauksen utopia Kohtuullisen rohkea, ehkä tarkoituksellisen provokatiivinen väite, tuo alkuaikojen kyvyttömyys taiteen luomiseen. Jos Suomea ajattelee, kannattaa perehtyä vaikka parhaillaan Ateneumissa esillä olevan Eino Mäkisen ajatuksiin valokuvauksesta taiteena. Mutta, olet oikeassa, itse toin keskusteluun moninaisuuden josta utopiassasi ei ollenkaan ollut kyse - tarkoituksenani oli etsiä mahdollinen selitys sille, miksi harrastajat eivät käyttäydy kuten utopiassasi. Siihen taas auttaa peiliin katsominen, ts. kun vaikkapa tänne kirjoittaa jonkun kuvasta jotain ja ennen kuin painaa sitä lähetä -nappia, voi kysyä itseltään utopiansa mukaisesti mm. - ilmentääkö kirjoittamani älykkyyttä (vai katkeruutta, kateutta tai muuta negatiivista tunnetta) - olenko tuonut esiin ajatuksia, joita kollegan kuvasta on herännyt (vai esim. henkilöön kohdistuvaa vittuilua, MOT) - onko viestini kirjoitettu keskustelevaan sävyyn (vai esitänkö oman mielipiteeni ainoana totuutena) - onko viestini tarkoitus toimia kehittymisen materiaalina muille (vai todistaa omaa ylivertaisuuttani) - käsitteleekö antamani palaute kuvan sisältöä (vai pelkästään sitä, onko kuva "kiva" vai ei tai onko horisontti suorassa) - vaikuttaako kommenttini sisältöön kateus (vai aito ihailu toisen onnistunutta luomusta kohtaan) - yritänkö ymmärtää, mitä kollega on kuvallaan tahtonut kertoa (vai lyttäänkö sen jos en koe sitä ymmärtäväni) Listaa voisi jatkaa hyvinkin pitkään. Toisaalta, voihan sitä ajatella niinkin että utopia on ihanne, eikä ihannetta ole tarkoitettu toteutettavaksi, riittää kun pyrkii sitä kohti.
Vs: Valokuvauksen utopia Alkuajat on suhteelinen käsite, taisit puhua ajasta kun Helsingin kameraseurassa oli neljä jäsentä? Tuolloin tuskin puskettiin taide edellä? Komentointi on miljoonassa edelisessä säikeessä puhuttu puhki, muistaakseni johtoajatuksena, että siltä ei pidä liikaa vaatia, ja ymmärtää että se on lahja, siis että joku viitsii jotain sanoa. Mitä tulee mielipiteiden esittämisen painotukseen, ja totuuksiin, niin itse pyrin esittämään kysymyksiä, jotka saa lukijan ajattelemaan, kärjistys on myöskin vuosien varella osoitautunut keskustelun herättäjäksi, neutraali sopusisa esittäminen on johtanut parii joo komenttiin. Niin ikävää kun se onkin, niin näyttää että kommentoijan pitää hieman hermostua ensin että se mielipide tulee näppikselle, välillä, tosin hyvin harvoin, alku puuskan jälkeen on syntynyt jotain keskustelun tapaista...
Vs: Valokuvauksen utopia Olen aikalailla eri mieltä, sopuisien kommenttien osalta pitää olla malttia odottaa järkeviä vastauksia, ei niinkään ärsyttää porukkaa reagoimaan enemmän kuin on luontaista. (tämä valitettavasti vaatii kärsivällisyyttä ja aina edes sitä ei palkita, jos aihe ei kiinnosta riittävän montaa ihmistä asiasta keskustelemaan) Raivostuttamalla saa toki kommentteja, mutta kuinka aitoa ja oikeaa asiaa sisiältävää suuttumuksessa kirjoitettu sitten on? Usein ei ollenkaankaan järkevää. Kun tarkemmin miettii provosoinnin käynnistämää keskustelua, huomaa, että sisältökin on vain provosoinnista kumpuavaa, ei itse asiasta mistä alunperin haluttiin keskustelua.
Vs: Valokuvauksen utopia Joo, ei tuommoisesta provosoinnista viitsi mitään järkevää kirjoittaa. T Jukka
Vs: Valokuvauksen utopia Huomasin, mutta miksi on ihan pakko osallistua? Jos vaikka joku muu haluaisi kirjoittaa jotain järkevää?
Vs: Valokuvauksen utopia Mulla on jotenkin ehkä vääristynyt käsitys, mutta ammattimainen kuvaaminen mitä olen nähnyt ei ole mitään laatua. Siis mun mielestä. Asiakkaat ovat tyytyväisiä. Juuri oli pudota silmät päästä ja kiristyä hampaat murusiksi kun näin tuollaisen kaupallisen lapsikuvan, kokoakin oli 'kallis 20x30cm'. Ja itse kuva, AF tainnut tarkentaa vähän väärin, kasvot ja silmät olivat vähän pehmeät joka olisi mennyt pehmytpiirtokuvasta jollei sitten hihansuu olisi sattunut olemaan tosi tarkka... Ehkä tämä on sitten amatöörin ongelma: Haluaa tehdä laatua ja toivoo näkevänsä sitä muualta ja silmä on harjaantunut. Tavallinen asiakas ei varmaan huomaa mitään puutteita. Katsoo vain että oi, studio, oi, hieno kuva ja tuollainen hieno harmaa-peruskuvioinen rajalan myymä tausta! Toivoisin kyllä joskus näkeväni jonkun hyvin teknisestikin toteutetun ammattikuvan jossa ei olisi se peruslattea päävalon + täytesalaman valaistus. Mutta ei tämä ole mikään valokuva-alan erityispiirre, samaa se on useimmilla aloilla. Nykyinen leipätyöni on alalla jossa nuorena naivistina kauan sitten järkytyin siihen kuinka huonoa työtä ne mun kunnioittamat ammattilaiset tekevät. Toisaalta nykyään ymmärrän myös syyt em. tekijöihin. Asiakas on tyytyväinen (tai hiljaa) ja rahat saatu. Piste.