Vs: Valokuvauksen (taiteena) itseopiskelu/kehittyminen siinä? LOL Turkulaiset rulaa.... ;D ;D ;D ;D ;D ;D ;D Aika lailla viitsit vaivaa tuohon vittuiluusi käyttää, työtön ja ei parempaa tekemistä vai onko ongelma syvemmällä?
Vs: Valokuvauksen (taiteena) itseopiskelu/kehittyminen siinä? Don't breed them like they used to, eli aika nopeasti loppuivat argumentit. Mutta eihän tästä nyt niin vaivaa, muutamassa minuutissa näitä raapustelen, elä huoli. Huolestuttavampaa on kuitenkin sinun sairaalloinen ajojahti vuodesta toiseen minua kohtaan, Harald/Kinrosai II Kaunainen Nytkin näit liikuttavan paljon vaivaa käydä oikein erikseen minun persoonaani kimppuun, kun vain ja ainoastaan esitin esimerkkejä nettifoorumien dynamiikasta. Sen oikeellisuutta kukaan ei ole pystynyt kiistämään, tietystikään. Laitetaan tämä riipaiseva tilitys vielä tähän, ennenkuin poistat sen: Voi niisk..:'( Äläkä nyt poika enää klikkaile sitä "näytä viesti" -linkkiä..
Vs: Valokuvauksen (taiteena) itseopiskelu/kehittyminen siinä? Kiitoksia monipuolisesta ja rönsyilevästä keskustelusta. Minusta on hienoa, että tällainen pienen ihmisen pohdinta omien taitojen parantamisesta saattaa yhteen jopa eri virtuaaliyhteisöjen jäseniä keskustelemaan keskenään tässä määrin kuin on tapahtunut.
Vs: Valokuvauksen (taiteena) itseopiskelu/kehittyminen siinä? Oli se kiva, että laitoit tuon linkin nokku, näkevät muutkin fiksun käytöksesi. En Olisi noita itse enää löytänytkään. Harva viitsii etsiä ihan itse todisteet omalle mulkkuudelleen. Päreiden polttaminen tuollaisesta on sen verran inhimilistä, etten viitsi moista millään lailla kainostella. Todistaa tuntevasta ihmisestä. Se mistä sinun käytöksesi todistaa, onkin ihan toinen juttu. Aika hyvin muistitkin vuosien takaisia mouhoamisiasi ja osasit yhdistellä nimimerkkejä, otti koville sinullekin? vai ihanko pidät listaa asioista? ;D ;D ;D ;D Aika harva viitsii aukoa päätään jokaiselle vastaantulijalle, mutta teitä on varmaan muitakin maailmalla. Harvemmin tulee vastaan. Joo, en viitsi enää pöyhiä tunkioita, röllit on paras jättää IgL:n pimeisiin varjoihin.
Vs: Valokuvauksen (taiteena) itseopiskelu/kehittyminen siinä? Ach..luin tuon http://www.kameralaukku.com/portal/index.php/topic,1387.0.html ketjun nyt uudestaan. Arvostan kyllä sinänsä yksin-kaikkia-vastaan -mentaliteettia, siitä vilpitöntä rispektiä. 0,8 astetta riitti ilmeisesti tuhoamaan itsetuntosi, lopullisesti. edit: Ihminen, olento, tunteva kudos, arin sopukka ? Itseasiassa mulla ON mustakantinen vihko, mutta sen käyttö rajoittuu lähes yksinomaan HRC:n puolelle. Siellä on semmoooosia velikultia... Imperiumit nousevat ja kaatuvat, rahaliitot tulevat ja menevät, historiankirjat muuttuvat, foorumitekstit editoidaan pois, nickit vaihtuvat. Mutta yhteen asiaan voi aina luottaa, keskellä pahimmankin muutoksen ja tiedon puutteen: Nokku muistaa. NNNGGGHHHHH!!!! Kiitos viihdyttämisestä!
Vs: Valokuvauksen (taiteena) itseopiskelu/kehittyminen siinä? Minusta kaikessa tärkeintä on innokkuus ja motivaatio. Olen opettanut toista taiteenlajia 10 vuotta. Loppujen lopuksi tärkeintä on sisäinen tahto tehdä asioita, olla unelma jostain (päämäärä). Lisäksi on oltava aina välillä tyytyväinen itseensä ja tekemisiinsä, kuitenkin realismi säilyttäen. Vastoinkäymisistä oppii enemmän kuin menestyksistä. Mun käsityksen mukaan Kb on jo erinomaisen pitkällä 'taiteessa' ja olet kauan aikaa sitten päässyt pitemmälle kuvausaiheessasi kuin moni muu. Netti on täynnä tukanheilutus lähikuvia, kuvia menevästä yleisöstä jne. Mun mielestä sun kannattaisi vielä enemmän perehtyä ja pohtia bändien kuvaamista, viedä vielä pidemmälle se sun tapasi kuvata. Vielä enemmän tiivistää sitä, mitä haluat kuvillasi tuoda esille. Kun sulla näyttää olevan kameratekniikka hallussa, etsi inspiraatiota muista taiteista kuin valokuvauksesta. Tee itse teoksia bändien keikoista, rakenna kokonaisuuksia (näyttelyitä, aiheita), aseta aina joku uudenlainen tavoite, suunnittele etukäteen niin paljon kuin mahdollista. tee varasuunnitelma, jos olosuhteet eivät ole sellaisia kuin olit suunnitellut. kun suunnittelee etukäteen, on vapaampi tekemään ja toimimaan kuin suunnittelematta.Jos yllättävää tapahtuu, tietää miten toimia, kun tietää mistä pitää jatkaa. Mutta tärkeintä on, ettet ajattele, mikä on taidetta ja mikä ei. Se riippuu kokijasta. Tee vain sitä, mistä itse pidät, se on tärkeintä. T Jukka
Vs: Valokuvauksen (taiteena) itseopiskelu/kehittyminen siinä? Kiitoksia Jukkikselle ja muillekin vastauksista. Lähinnä kysymys on kaiken kaikkiaan siitä, että ei oikein tiedä onko jostain tietyn tiedon hankkimisesta hyötyä ennen kuin on hankkinut kyseisen tiedon. Eli meinasin, että täälläkin on varmaan valokuvausta opiskelleita ihmisiä niin olisiko mukaan tarttunut joku sellainen käsitys siitä miten itseä kannattaa kehittää kun osaa katsoa asiaa jälkiviisaana. Hyviä vastauksia on tullut, ei sillä.
Vs: Valokuvauksen (taiteena) itseopiskelu/kehittyminen siinä? Ei tuohon voi vastata. Joku tieto on toiselle tärkeää, toiselle ei. Mutta tuon asian miettiminen on ajanhukkaa, koska eihän tuota etukäteen voi tietää. Oppiminen tuo uusia näkökulmia ja jos katsot, että tarvitset oppia niin silloin täytyy vaan ottaa vastaan mitä annetaan ja päättää itse oliko siitä jotain hyötyä.
Vs: Valokuvauksen (taiteena) itseopiskelu/kehittyminen siinä? Tuuksä Matti meitä auttamaan? Sulla vois olla kivoja terapioita jotka ois meidän kaikkien hyväksi. Älä ole tuollainen mölli vaan vastaa huutoosi.
Vs: Valokuvauksen (taiteena) itseopiskelu/kehittyminen siinä? Luovuus ja hulluus kulkee käsikädessä: http://www.psychologicalscience.org/media/releases/2009/keri.cfm Ei se mitään haittaa, jos on urpo tai päävammainen. Tai insinööri. Tai lääkäri. Tai jotain. Tai kaikkea. Alkuperäiseen... Tuollainen asenne on hyvä unohtaa heti alkuunsa. Tiedät varmasti itsekin, että osaat ottaa hyviä kuvia, joten ei niiden edessä saa nöyristellä. Leveämmät lahkeet ja/tai olkatoppaukset vaan. Ne toimi 70- ja 80-luvuillakin. Mä en tiedä kuinka paljon kuvataiteiden yms. lukemisesta (pänttäämällä) on hyötyä. Toki niistä on, mutta suunnilleen kaikki perusteet on tulleet jo joskus perus-/kansakoulun aikana. Siellä ne on jossain alitajunnassa, jos ei muuten. Muun maailman kanssa kannattaa käydä jatkuvaa dialogia. Antaa äänten käskeä, tekstien sanoa ja kuvien puhua. Kirjoja, leffoja, musiikkia, elämää. Omia rajoja on hyvä käydä läpi aina välillä jotenkin. Eli määritellä etukäteen tarkkaan rajaehdot, joiden sisällä tekee jonkun jutun. Mitä tekee, miten tekee ja miten arvioi/arvostelee oman onnistumisen. (=Mitä väliä sillä on, mitä muut ajattelee, kunhan itse tietää/uskoo/luottaa omiin kykyihinsä ja osaamiseensa) Tommosia tuli nyt mieleen. Mahtavalla pieteetillä täällä suhtaudutaan taiteeseen. Se on hienoa se.
Vs: Valokuvauksen (taiteena) itseopiskelu/kehittyminen siinä? Minä miellän taiteen merkityksien etsimisenä ja tuomisena muille nähtäville omien töiden kautta. Se, mitä haluaa sanoa on kiinni omista haluista, tyylistä ja päämääristä. Minusta kuvissasi on omanlainen tyyli, joka on taiteenluomisen perusta. Valokuvataiteesta on omilla vajavaisilla tiedoillani vaikea sanoa mitään, mutta osa kuvista, jotka valokuvataiteeksi lasketaan, on kyllä aika rainaa. Ainakin näin "taviksen" katsontavinkkelistä. Tekemisen ilosta homma lähtee. Ne, jotka ovat pitkälle päässeet, ovat monasti oman tiensä kulkijoita, jotka ovat sinnikkäästi tehneet, mitä ovat omaksi asiakseen kokeneet. Ainakin niiden kuvien perusteella, joita sinulta on nähnyt, olet ainakin löytänyt polun pään. Jatka vain matkaasi. Kyllä se taide löytyy, jos on löytyäkseen. Matkakin on tärkeä.
Vs: Valokuvauksen (taiteena) itseopiskelu/kehittyminen siinä? Ja paskat. Suomalaisessa peruskoulutuksessa ei taiteesta saa edes murto-osaa perustesta. Eihän taiteen historian yms. tuntemus ole ehdoton edellytys taiteen luomiselle, mutta kyllä se yleensä tuppaa helpottamaan kummasti. Täällä, kuten yleensäkin valokuvauspiireissä, painotetaan tekniikan taitamista yli kaiken, ja aliarvioidaan taiteentuntemusta. Helpoimmat ideat on aika pitkälti jo käytetty. Olisi hyvä tietää hieman siitä, mitä on jo tapahtunut, että voisi todella luoda jotain. Se, että kopioi sitä, mitä muut ovat tehneet, ei ole luomista. Luodakseen pitää keksiä, oivaltaa ja ymmärtää. Taiteen tuntemus antaa pohjaa, mistä ponnistaa eteenpäin. Tekniikka sen sijaan on liki yhdentekevää, kunhan sen hallitsee senverran hyvin, että sen avulla saa ajatuksensa pihalle. Ei siitä varsinaisesti haittaa ole, mutta se vain tahtoo olla monesti yksi häiriötekijä. Liian helposti alkaa keskittymään tekniseen suorittamiseen, jolloin idea karkaa harakoille. Taiteeseen tutustuminen kannatttaa aloittaa siitä, mikä tuntuu mielenkiintoisimmalta. Jos dada kiehtoo, niin siitä sitten. Kronologiaankin kannattaa tutustua, mutta ei minusta ihan ensimmäiseksi. Ja taidetta kannattaa tutkailla laaja-alaisesti. Maalaustaide, kuvanveisto, muotoilu, valokuva, elokuva, performanssi, tanssi yms. kaikkea kannattaa tarkkailla. kirjasto ja kirjat on hyvä vaihtoehto, jos tykkää lukea, jos taas ei, niin sitten museoihin ja gallerioihin yms. Tosin ilmiöt taiteen takana jäävät museoissa monesti aika vähälle. Jotta voisi ymmärtää esim dadaa, täytyisi vähän tietää, mitä on tapahtunut niiden teosten takana. Ja minusta apinointi ei kannnata. Ei ole mitään järkeä lähteä miettimään, miten tuo on tehty, ja yrittää sitten toistaa sitä. Ennemmin kannattaa pohtia, mitä minä haluan tehdä, ja lähteä sitten miettimään miten.
Vs: Valokuvauksen (taiteena) itseopiskelu/kehittyminen siinä? Kuten aiemminkin olen ilmaissut, olen sitä mieltä että valivalikuvauksen sukulaisuus esim. maalaustaiteeseen on kiistaton ja jäkimmäisestä oppiminen kehittää kuvallista ilmaisua. Vanhat maalaustaiteen mestarit ja klassiset teokset ovat harvoin aivan täysin ansiotta saaneet arvostusta. Syventykää siis niihinkin. Ja, tottakai, uudempaankin ja toisin toteutettuun kuvataiteeseen. Kuten yllä viisaasti todettiin, kannatan minäkin (kuten olen toistuvasti jankuttanut) muiden taiteenalojen opiskelua. Kameroiden käyttämisen oppiminen on naurettavan helppoa vaikkapa hienojen siveltimien käytön oppimiseen ja niiden hallitsemiseen suvereenisti, tärkeintä on kehittää Sielua, Persoonaa ja Öögaa. Kameroiden, salamalaitteiden ja ynnämuiden kaikenmaailman pelien ja vehkeiden käytön oppii vaikka pässi -mutta sisältöä ne eivät anna - se on löydettävä elävästä raadosta itsestään. Sisältä sinusta. Tyhjiä, teknisesti siistejä kuvia on niin vitusti että niillä lämpiäisivat Suomen ihan kaikki saunat tauotta, ympärivuorokautisesti koko tämän kuluvan vuosituhannen loppuun. Varmaan reilusti ylikin. Hukumme skeidakuvien saastetulvaan. Keskittykää enemmän viestiin, sisältöön ja sanomaan. Älkää rakastako välineitä vaan elämää. ______________________________________________ Paheksun Matin kiusaamista (Hieno Mies) - kiusatkaa mieluummin vaikka minua. - Taas - Minä olen taisteleva Soturi ja kestän (lähes) kaikki iskut. - Tulkaa joukolla - LYÖN TEIDÄT (tai sitten te minut - mutta Sou Wat!!! On kyllä harmi että pitää noin käyttää luovuuttaan toisten kiduttamiseen. Mistä moinen täysi järjetön pahuus ? Oletteko myyneet sielunne sille punanahkaiselle sarvistarballe ? Älkää vihatko niin paljon - Rakastakaa mieluummin. Viha syö - Rakkaus kasvattaa ja Luo. Taide on Rakkautta ja ilman Rakkautta ei ole tehty yhtään Oikeasti merkittävää taideteosta. Ei ikinä. En jaksa syventyä tähän kirjoittamiseen tämän enempää, olen valvonut helvetisti ja olen aika klesa. Toivottavasti kiusaamiseen taipuvaiset yksilöt ovat saaneet tyydytyksensä ja voisivat -edes hetkeksi- lopettaa lemppariharrasteensa: Viattomien kaunosielujen rääkkäämisen. Rakkaudella ! - Erska Ps, Tsori sekavuus ja mahdolliset (ja todennäköiset ynnä väistämättömät) kirjoitusvirheet. - Olen masentunut, sairas, kivulias ja vastenmielinen HULLU, joka ei jaksa nyt välittää pikkuseikoista. - Voikaa oikein tosi hyvin. - Inhoamanne Paskapää
Vs: Valokuvauksen (taiteena) itseopiskelu/kehittyminen siinä? Siinähän tuo oli hyvin kiteytettynä. Muuten en sit kyllä ymmärtänytkään, miten perusopetuksen opetussuunnitelma ja dada (se Sammy Babitsinin biisi?) liittyivät tähän.
Vs: Valokuvauksen (taiteena) itseopiskelu/kehittyminen siinä? Unohdin ilmaista erään ja melkeinpä tärkeimmän: Suureen ääneen mölyäminen, ylitsevuotavan runsas lässyttäminen ja egonsa liioiteltu esille marsittaminen EIVÄT auta tekemään Hyvää taidetta. Hyvä syntyy Rakkauden rauhassa tyvenessä ja lämmössä, vaatien siittäjältään rehellistä ja kuumaa intohimoa. Teeskentely ja kevytkenkäinen itsensä mainostaminen on sitten vain paskaa. Heippis, taas :] - Erska
Vs: Valokuvauksen (taiteena) itseopiskelu/kehittyminen siinä? UUSIUTUVA ENERGIAMUOTO! Teknisesti siistit tyhjät kuvat palamaan! Olet nero, pitäisikö perustaa uusi visuaalinen ympäristöpuolue NeOnVihreät!
Vs: Valokuvauksen (taiteena) itseopiskelu/kehittyminen siinä? Mä muistan peruskoulun taidekasvatuksesta sen, että aurinkoa ei saa piirtää paperin nurkkaan.
Vs: Valokuvauksen (taiteena) itseopiskelu/kehittyminen siinä? Piirrä se sit sinne, niin kaikki muukin menee oikein.
Vs: Valokuvauksen (taiteena) itseopiskelu/kehittyminen siinä? Täällä aiemmin sanottiin, että valokuvia tai valokuvataidetta ei pitäis katsella. Tehdä vaan omaa juttua. Tietysti se on yksi lähestymistapa, mutta kyllä mä sanoisin että hyvien valokuvien katsominen on se juttu miksi tästä hommasta itsekin on kiinnostunu. Ne hienot kuvat antavat inspiraatiota omaan hommaan, vaikka ei samanlaista kuvaa itse tekisikään. Sehän on aivan eri asia, mitä itse kuvaa kuin minkälaisista muiden kuvista innostuu. Sen lisäksi niistä sitten voi sopivasti ottaa ideoita ja vaikutteita, ilman että homma menee mitenkään kopioinniksi.