Heh, itse asiassa tuo harmaus ja 'epäpaikkamaisuus' on Espoossa juuri kiinnostavaa. Kaupunki on suurimmaksi osaksi suunniteltu autossa istuen koettavaksi, eli se on tavallaan virtuaalinen, lavaste, mutta Espoon näkymiä voi ajatella myös eräänlaisena 'zen-puutarhana'. Zen-puutarha on yleensä suunniteltu katsottavaksi jostakin tietystä pisteestä, eikä puutarhaan itseensä mennä koskaan sisälle (ainakin joku puutarhatyyppi oli muistaakseni tuollainen). Kävellen liikkuessa kaupunki onkin helppo kokea tavallaan 'nurinpäin'. Olen kuitenkin näissä paikkatutkimuksissa yrittänyt välttää turhaa ironiaa vaikka Nuuksion asukkaana olen espoolaisena jo luonnostaan ulkopuolinen ja vinoilu olisi siten aika liian helppoa.