Tervetuloa kameralaukkuun!

Pääset mukaan keskusteluihin rekisteröitymällä.
Register Now
  1. Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivustoa käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön. Lue lisää.

Valokuvan arvostus

Keskustelu osiossa 'Yleistä keskustelua' , aloittajana matti, 18 Heinäkuu 2005.

    Topicissa http://www.kameralaukku.com/viewtopic.php?p=12887#12887 oli puhetta filmikuvauksesta. Filmi taikka digi, niin ajattelin kuitenkin tarpeelliseksi nostaa esille vielä yhden asian, joka vaivaa mieltäni, valokuvan arvostus.. taikka tästälähtien, Valokuvan arvostus.

    Olen asunut kesän (kuten viimekesänkin) talossa, joka on rakennetti 1800-1900 lukujen taitteessa. Talossa, jossa isoäitini syntyi ja jossa hän myöhemmin, n. 60 vuotta sitten synnytti oman isäni.

    Olen penkonut vanhoja tavaroita ja laatikoita, kiivennyt ullakolle ja etsinyt sirpaleita sukuni historiasta ja elämästä ennenvanhaan. Tärkeimmässä roolissa tämän henkilökohtaisen sukututkimukseni kanssa ovat olleet valokuvat.

    [​IMG]

    Yllä olevassa kuvassa alarivin kolmas tyttö vasemmalta on isoäitini, joka kuoli kuluvan vuosituhannen alussa, minun ollessa armeijassa. Kuinka arvokas onkaan tuo valokuva, jonka joku asiansa osannut otti n. 80 vuotta sitten. Sillä ei ole väliä, että kuvaaminen oli kallista, mutta sillä on väliä, että tuo valokuva on mahdollisimman tarkasti tehty ja että se on säilynyt. Tärkeää on se, ettei silloinen kuvatiedosto tuhoutunut ja että siitä tehtiin kestävä printti. Vieläkin tärkeämpää on kuitenkin se, että kuvan omistaja(t) ovat säilyttäneet sen tulevien sukupolvien varalle.

    Miksi? Eihän tuossa kuvassa ole periaatteessa kuin joukko 1920-luvun suomalaisia! Valokuvan kulttuurihistoriallinen arvo on tietenkin vain pieni osa valokuvaa, mutta ilman tuotakaan kuvaa en osaisi suhtautua valokuvaukseen yhtä arvostavasti kuin nyt suhtaudun.

    Mielestäni on suorastaan hävytöntä, että valokuvausta on alettu pitämään suorastaan "pilkkana" kamerakännyköiden ja joidenkin väliner*nkkareiden toimesta. Yksi tuntemani tyyppi toimii mielestäni oikein, kun hän sanoo olevansa "kameraharrastaja", eikä valokuvaaja/valokuvauksen harrastaja.

    Monilla on jo tässä kohtaa tekstiä niskakarvat pystyssä: "miksei vaan anneta kaikkien kukkien kukkia?". Joo, annetaan vaan. Tarkoitukseni ei ole ollenkaan väheksyä ketään tai yrittää saada välttämättä ihmisiä polkemaan kännyköitään ja kameroitaan suohon, mutta valokuvan arvostus pitää saada takaisin eloon!

    Eräs tuttu mainitsi taannoin huomanneensa, että digikameran oston jälkeen heillä ei ole tullut valokuva-albumeihin yhtään uutta kuvaa - heillä ei ole valokuvia digikamera-ajalta. Sama asia, jos käy kalassa, saa veneellisen lohta ja heittää lähteissään lohet takaisin järveen. Niin ikään nykyään tuntuu välillä siltä, että ihmisillä on kaapit täynnä kalastusvälineitä ja hienoja uistimia, mutta veden äärelle ei ole mahdollisuutta, tai edes halua lähteä - kalakeitosta nyt puhumattakaan.

    Tästä vielä aasinsilta tämän tekstin tarkoitukseen, lopputulokseen. Mitä merkitystä on megapikseleillä ja L-sarjan putkilla? Mitä varten hommaamme loittosarjoja ja salamalaitteita, UV-suojia ja muita härpäkkeitä? Sitä kannattaa kysyä rehellisesti itseltä, miettiä ja pohtia. Itse olen tullut siihen tulokseen, että vaikka itse kuvaaminenkin on kivaa, niin sen tekee tyhjäksi tuloksettomuus. Eli valokuvaamalla pyrin tekemään valokuvia, joita ihmiset kotona ja internetissä, tulevaisuudessa ehkäpä ties missä katselevat, näkevät, ovat näkevinään ja katsovat.

    Tämä kirjoitus siis valokuvan puolesta. Mielestäni voisimme välillä miettiä itse tarkoitusta, eikä aina keskittyä johonkin muuhun, kuten monesti tuppaa käymään. Ensin pitää tietää, mikä valokuva on, mikä sen merkitys on ja mitä siltä halutaan. Sen jälkeen aletaan miettiä, että miten nuo vaatimukset voitaisiin täyttää. Vai hä??
     
  1. hyvä kirjoitus. en vain ole juuri nyt sellaisen olotilan alainen, että kykenisin tuottamaan tähän järkevää tekstiä jatkoksi, joten lupaan tehdä sen joskus myöhemmin.

    sen verran sanon kuitenkin, että pidän kovasti vanhoista valokuvista ja arvostan niitä myös paljon.
     
  2. Anonymous

    Anonymous Guest

    Hyvä kirjoitus, johon on helppo yhtyä. Ei tuohon oikein ole mitään lisättävää. Jokainen voi tietysti katsoa peiliin ja miettiä, onko itse valokuvauksen harrastaja vai harrastaako välineitä.

    Erään Keravalaisen ammattilaisen ulosanti ei miellytä, mutta sieltä kaiken hyökkäävyyden seasta löytyy totuuden siemen ja kun sen myöntää...sattuu (auh).
     
  3. YpyCL9V

    YpyCL9V Member

    590
    2
    18
    Jep. Ärsyttävää toki monasti on kun 6x7:aa virittelen vanhojen sukulaisten kuvaa varten, ja sitä toimitusta sitten ihmetellään ääneen ja napsitaan kamerakännykällä vieresta mummot kortille (kärjistetysti).

    On muuten vanhan kansan ihmisillä ihan eri arvostus ja suhtautuminen kuvaan! Vaikka vähän jäykästi 1900 -luvun alun tyyliin ollaankin, niin mitään rutinoita ei kuulu ja ehkä ymmärretään jo kuvan tärkeys. Vaikka kyllä sitä ymmärrystä löytyy ikätovereiltakin joskus, ei sillä. Minulla vain on jonkinlainen hetkittäinen viehtymys "tällättyihin ja jäykkiin ryhmäkuviin".

    "Annetaan kaikkien kukkien kukkia, mutta myrkytetään rikkaruohot." (Minä antaisin myös rikkaruohojen kasvaa..kamerapuhelimet sitten erikseen.)

    PS. Kuvaan ja arvostan myös tilanne/katu/ym kuvaa tietenkin, jäykkisfetissistä huolimatta!
     
  4. emerik

    emerik Well-Known Member

    5 870
    51
    48
    Kuvallista informaatiota on vain liikaa jolloin asiat menettää merkityksen. Mutta kieltämättä olisi hienoa tietyllä tapaa osata kuvata muistoja jotka kestäisi sadan vuoden päästä. Luonnollisesti itse teetän oikeina kuvina parhaimmat, mutta en itse ole ajatellut niitä kovinkaan että joskus lapsen lapset niitä katsoisi. Ehkä pitäisi.
     
  5. YpyCL9V

    YpyCL9V Member

    590
    2
    18
    Turhanpäiväisen kuvallisen informaation ylitarjonta on vain korostanut hyvien kuvien merkitystä! (toim.huom. vahvasti subjektiivista)
     
  6. 10x15cm aluekin on niin suuri, puhumattakaan suuremmista printeistä (itse tilaan normaalisti 13x18 kuvia). Mutta joo -->

    --> Mietin monesti sitä, että kuinka lukemattomia mahdollisuuksia yksi ainoa tilannekin voi tarjota tuon 2:3 tai 3:4 kuvan täyttämiseksi (koosta riippumatta). Olen ennenkin johonkin kirjoittanut siitä, että kun maalari maalaa taulua, niin se joutuu miettimään etukäteen jokaikisen yksityiskohdan. Suurin osa perhealbumeista ja muista nykyaikaisista kuvatallenteista koostuu kuitenkin lähinnä häiritsevistä/epäolennaisista tekijöistä, vaikka kuitenkin niin pienellä panostuksella kuka tahansa voisi kuvata sen mitä ryhtyi alunperin kuvaamaan.

    Olen huomannut päivä- ja vanhainkodeissa myös sen, että firman kamera laulaa tasan tarkkaan aina silloin, kun on joulu tai juhannus, vaikka ne hienoimmat hetket sijoittuvat tavallisesti arkeen. Vanhoja valokuvia selaillessani tosin tilannekuvat tulivat mukaan vasta joskus 1960-luvulla.
     
  7. pmu

    pmu Well-Known Member

    2 052
    43
    48
    Täysin samaa mieltä. Arjen tavalliset tilanteet ovat niitä jotka pitäisi saada talteen! Olisi esim. erittäin upeaa nähdä vaikkapa vanhemmistani kuvia heidän lapsuudestaan ihan tavallisina kakaroina leikkimässä ja tekemässä juuri sitä mitä he oikeasti tekivätkin. Vaan taitaa olla ainoat kuvat juuri niitä juhlakuvia ja koulukuvia...ikävää.
     
  8. cam70

    cam70

    33
    0
    0
    Eiköhän tämä digiaikakausi nimenomaan mahdollista sen että niitä kuvia otetaan myös muulloin kuin jouluna ja juhannuksena. No, kaikki kameran omistajat nykyään eivät ole "oikeita" valokuvaajia kuten varmaan oli 1920-luvulla.
    Veikkaanpa että nykyajan vanhemmista ja varsinkin nuorista tulee säilymään kuvamateriaalia sata kertaa enemmän kuin 1920-luvun nuorista.
    Varmaan 1920-luvulla mietittiin että mihin on unohtunut muotokuvamaalauksen arvostus.
    Mihin on hävinnyt veteraaniemme arvostus? Otetaan vaan lisää elintasopakolaisia viemään veroeuroja, eikä anneta etuisuuksia veteraaneillemme jotka sen ansaitsevat.
    Mihin on unohtunut suomenhevosen arvostus nykyisenä traktoreiden aikakautena?
    Ihmiskunnan kehitys nyt vaan väkisin menee eteenpäin joka saralla, eikä sille mitään voi.
     
  9. pmu

    pmu Well-Known Member

    2 052
    43
    48
  10. pmu

    pmu Well-Known Member

    2 052
    43
    48
    Menee kyllä, mutta valokuvauksellisesti tuskin on mitään uutta tapahtunut vuosikausiin...tai vuosikymmeniin! Siis jotain mitä ei olisi aikaisemmin tehty aivan yhtä hyvin. Päinvastoin, kuva-arvosteluissa kiinnitetään huomiota kuvanlaatuun tai kohteeseen - ei itse kuvaan. En tiedä onko näin ollut ennenkin, mutta nykyään se ainakin on näin.

    EDIT: Laukussa kylläkin kuvanlaadun viilaus on aika minimissä (peukut yläsuuntaan!).
     
  11. Boost

    Boost

    591
    0
    0
    Mielestäni varsin naivi ajatus, mutta kukin tyylillään.
     
  12. Tottakai kehitys kehittyy ja oma näkemykseni on, että oli digi tai filmi (itsellä etupäässä digi), niin valokuvan arvostus ei saa kummastakaan kärsiä.

    Nykyisen valokuvan inflaatioon on kuitenkin digitaalisuudella näppinsä pelissä. Diapositiivi, mutta negattoman valokuvauksen negatiivinen kehitys on mielestäni vakava asia.
     
  13. Valokuva-albumit varmaan tosiaan kärsivät inflaatiosta, ja se on sääli. Varmasti yksikään nykyinen nettialbumi ei ole lasten katseltavissa vuonna 2100, ja heikkoa taitaa olla CD-levyjenkin kanssa. Mikäänhän ei tietenkään estä pistämästä kestäviä paperikuvia albumiin, vaikka ne olisikin digillä kuvattu, mutta harva kai viitsii enää.

    Minä taas muistelen kultaista 80-lukua, kun joskus vaikkapa ystävien kanssa iltaa istuessa pystytin valkokankaan ja projektorin ja näytin kuvia. Eipä ole sama juttu näyttää niitä töllöltä, saati pistää sähköpostissa linkkiä webbialbumiin.

    Mutta kaikkien valokuvien ei tarvitse olla arvokkaita ja säilytettäviä. Valokuvauksessa on muitakin ulottuvuuksia. Ensinnäkin on kuva ja kuvaaminen erikseen. Minustakin on mukava kokeilla kaikenlaista vain nähdäkseni miltä se näyttää kuvana. Melkein aina se ei - ootetusti - näytä juuri miltään ja kuva häviää saman tien bittien taivaaseen. Mutta sekin kuva täytti tehtävänsä. Eikä se ole valokuvan halventamista, vaan osa kuvausharrastusta, josta saattaa vaikka joskus keksiä jotain uutta.
     
  14. Se on yleensä nuoremman kansanosan käsitys tuo, että maailma ja asiat kehittyvät. Siis siinä mielessä, kun kehittymisellä tarkoitetaan paremmaksi tulemista.....

    Vanhemmiten kokemuksen ja tiedon historiasta lisääntyessä huomaa, että se ei pidä paikkaansa. Jotkut asiat paranevat joissakin suhteissa, suurin osa vain muuttuu toisenlaiseksi, ei sen paremmaksi kuin entinenkään ja osa menee selkeästi takapakkia.

    Kuten järjestelmäkameroiden etsimet....... :)
     
  15. En tiedä puhummeko samasta ammattilaisesta, mutta jos kyseessä on 'hän jonka nimeä ei saa lausua', niin mielestäni asia on täysin päinvastoin!

    Valokuvauksesta tulee monesti puoliammattilaispiireissä hivenen omahyväistä kilvoittelua jossa kuvaamisella aletaan skabaamaan esim. siitä ketä on 'aidoin' ja 'luovin' taiteilija ym. höpinää. Jos erehdyt vaikka ottamaan kuvan myötävaloon, eikä siinä ei ole mitään muutakaan kuvaajan erinomaisuuutta pönkittävää kikkailua, niin saatat leimautua ns. reproilijaksi (eli suoremmin sanottuna: kuvaajana aivottomaksi mitättömyydeksi) heti kättelyssä.

    Valokuvaus ei ole yhtä kuin taidevalokuvaus! Itselleni parhaiten kolahtanut valokuvanäyttely kautta aikojen kuvasi dokumentoivasti arkista Helsinkiä 60-70 lukujen vaihteessa. Itselleni eniten tyydytystä tuottavat ottamani kuvat ovat myös muistoja, eivät taideteoksia.

    Monelle ei vain mahdu päähän oman erinomaisuutensa humalassa että jollekin toiselle ihmiselle voi joku 20-luvulla otettu luokkakuva olla elämyksenä 1000x suurempi kuin hänen juuri ottamansa suurenmoinen 'daidekuva'.

    IMO: Nettifoorumeilla muiden kuvia taiteellisin argumentein lynkkaava harvoin nauttii itse arvostusta taiteilijana tai edes tienaa juurikaan mitään kuvaamisellaan.
     
  16. Itse en ole kovin katkera muiden menestyksestä, tai mielipiteistä omille kuvilleni, mutta dokumenttikuvaus kyllä on taidetta.
     
  17. cam70

    cam70

    33
    0
    0
    Todennäköisesti 2100-luvulla tämänkin topicin uudelleen lukeminen onnistuu, eiköhän tätä nykyisen internetin sisältöä jossain vaiheessa jossain muodossa varmuuskopioida. Onhan noita vanhoja sanomalehtiäkin jo alettu siirtää digitaaliseen muotoon. Kyllä se bitti paremmin säilyy kuin paperinpala.
    Toisaalta, ehkä 2500-luvulla on mahdollista liikkuminen yli valonnopeudella jolloin voidaan katsella uudestaan vaikkapa dinosaurusten ensiaskeleet. Tämä toki edellyttää myös digikameroiden kehitystä:)

    Itsekin muistelen kaiholla 90-luvun puoliväliä, jolloin istuttiin isolla kaveriporukalla ympäripäissään maailman kaikkien aikojen parhaassa rokkikapakassa, joka on sittemmin lopettanut toimintansa. No, aika varmaan kultaa muistot. Oli siellä armeijassakin niin hauskaa.
     
  18. cam70

    cam70

    33
    0
    0
    En nyt ikävä kyllä voi ymmärtää mitä naiivia tässä ajatuksessa on, anteeksi tyhmyyteni, voisitko selventää? Kyllä se ihmiskunta vaan kehittyy, ja mielestäni se on hieno asia.