Paljon riitaa ja häslinkiä syntyy täällä mielipiteiden eroavaisuuksista. Jos kaikki olisivat samaa mieltä asioista, niin ei olisi erimerkkisiä ja värisiä autoja tai juomia yms. Sama pätee kuvaan, toiset tykkää toisesta ja toiset toisesta. Eikai nyt ole mitään oikeaa tapaa kuvata, vai onko?
Varmaan Jari kun oppi ensimmäisen kerran puhumaan niin kysyi äidiltä. "Mami, miksi minä puhun?" Siinä olisi pitänyt äidin sanoa "Älä ajattele sellaisia, ajattele kuten miehet aina ajattelee." Ja laittanut pienen Jarin suuhun tissin. Eipä muuta.
Ylläpidon ominaisuudessa pitänee vielä muistuttaa, että vittuilupostaukset voi jättää postaamatta tai postata ne YV:nä. Sama pätee myös tuohon turhanpäiväiseen vänkäämiseen, yritettäiskö kerrankin keskustella asiallisesti vaikka threadin aloittaja herättääkin vahvoja tunteita ihmisissä?
No mielipiteitä on vain usein vaikea perustella, miksi tykkään sinisestä tai punaisesta. Miksi minun pitäisi jatkuvasti perustella mielipiteitäni? Ei kukaan muukaan niin tee.
Kuvaa arvoidessa voi ainakin "paska kuva" kommentin lisäksi jatkaa kommenttiaan tyyliin "paska kuva siksi, että mielestäni elementit on sommiteltu huonosti.".
No minusta ei. Edes tekniseen laatuun pyrkiminen ei mielestäni päde tähän. Jos laatu ei ole terävintä kärkeä se voi tuoda kivaa rosoa kuvaan.
Tämä erottaakin, ainakin mun kirjassani, mielipiteet toisistaan. Jos ei kykene, halua tai jaksa perustella mielipidettään, on se paskan arvoinen ja se tulis ohittaa samantien. Onhan se hienoa jos kykenee muodostamaan mielipiteen jostain, mutta se kun ei vaan riitä suurelle osalle ihmisistä että vain möläyttää sen. Ei siitä ole kenellekään oikein mitään hyötyä ja se ei kehitä keskustelua tai antamaasi kritiikkiä mihinkään suuntaan. Jos ihmiset eivät jaksa perustella mielipiteitään "ei kukaan muukaan niin tee" on surullinen asia. Se on sitä että tyydytään samaan mihin muut, eikä edes pyritä itse korkeammalle. Tämä on sitten ongelmana netin foorumeilla ja yleisessä ihmisten päivittäisessä elämässä. Kyllä minä voisin keksiä syitä ja perusteita miksi pidän oranssista väristä. Se on lämmin, kirkas ja nousee mukavasti irti talvenkin harmaista sävyistä. Tai se voisi olla lapsuuden kotini seinien väri, juontaa juurensa ties mihin asti. Ei perusteiden tarvitse välttämättä tehdä syväluotaavaa analyysiä maailman tilanteesta, kunhan jotenkin pystyy pohjaamaan mielipiteensä edes jollekin, jonka kautta keskustelijat voivat ymmärtää miksi pidät sinisestä tai jostain valokuvasta. Eikös?
Jaa olenko kirjoitanut johokin paska kuva ilman perusteluita, jos nyt ymmärsin oikein että tarkoitit minua? Olen kyllä joskus kuitanut takaisin henkilön omaan kuvaan jos hän on kirjoitanu kuvaani paska kuva. Eikai nyt vain olen mennyt sekaisin minun kommentit ja minuun kuviin kirjoitetut kommentit?
Jos sä nyt lukisit esimerkiksi ajatuksella noi viestit läpi, niin ymmärtäisit että missään noissa kommenteissa en käsittele ketään tiettyä käyttäjää vaan yleisellä tasolla sitä kritiikkiä mistä halusit aloitusviestin perusteella keskustella. dhat tiivisti tuohon viestiinsä kantani aika hyvin.
En pidä on sama kuin pidän ja se ei tarkoita että kuva on huono, se vain tarkoitaa että en pidä. Koska emme käytä numero arvosteluja, niin näen että on hyvä saada myös muuta kuin hyvä kuva palautetta, jotta kuvaajalle muodostuu käsitys miten ihmiset kuvan kokevat. Jos joku kirjoitaa kuvaani että en pidä, niin okei tämä henkilö ei pidä ja se siitä, ei minulla me siitä yö unet. No jos siltä näyttää että negatiivinen mielipide ei ole suotavaa tai salittua voin sen olla jatkossa kirjoittamatta. Itse tosin toivon omiin kuviini asiallisia mielipiteitä kuten en pidä tai kuva ei ole makuuni tai jopa syvempiä perusteluita.
Ei ole olemassa oikeaa tapaa kuvata. Aina, jos jostain kuvaukseen liittyvästä alkaa ajatella, että se kuuluu tehdä jollain lailla, on syytä jättää valokuvauskirjojen lukeminen vähäksi aikaa ja kokeilla vaan mitä mieleen juolahtaa. Tietenkin on olemassa monia yleensä hyviä kikkoja ja tapoja, joita voi käyttää, ellei ole syytä olla käyttämättä. Mutta kaavamaisuus on syytä kitkeä mielestään. Silloin, kun kuvaa sommitellessa ajattelee murtolukuja ja suorakulmia sen sijaan että katsoo silmällä, menee huonosti. Mielipiteistä saa ja pitääkin väitellä tietysti. Minä ainakin puolustan omia näkemyksiäni ja odotan muiden puolustavan omiaan. Mutta yritän myös ymmärtää muiden näkemyksiä. Se juuri on ero kehittymisen ja urautumisen välillä.
Olet oikeassa ja olen sitä jälkeen päin hävennyt, tosi en ole moista kirjoittanut mielestäni hyvään kuvaan ja en tule sitä enään tekemään. Kyllä sitä vällillä muuttuu kakkaraksi.
Taisi olla JPu joka jossain välissä sanoi että suosii 'hampurilaispalautetta', eli rakentava palaute tai negatiivinen kommentti laitetaan aina kun mahdollista kahden positiivisen kommentin väliin. Tämä on loistava elämänohje, kritiikki ei silloin aikaansaa välitöntä nenäherneilmiötä, ja positiivinen osa antaa tunteen että kriitikko oikeasti tarkoittaa hyvää kommentillaan eikä vittuile pahuuttaan. Jos aina vain jaksaisi niin käyttäisin itsekin tätä menetelmää. Laiska kun olen niin joskus luistan tästä
Joku viisas on joskus sanonut että suurin osa riidoista johtuu siitä että ihmiset ei ymmärrä toisiaan.