Heräsi kysymys koskien valokuvaajien / harrastajien moraalia. Tai onhan tämä pitkään pyörinyt mielessä, mutta viimeisen kimmokkeen antoi lehtikirjoitus viikonloppuna hukkuneesta kirjailijasta. Siinä kerrottiin erään silminnäkijän kuulleen tämän vahvasti humalaisen kirjailijan kysyneen naisystävältään ennen uimaan menoa, että onko paikalla uimavalvojaa? Ei ollut ja kirjailija hukkui. Jokatapauksessa yksi näistä silminnäkijöistä oli valokuvaaja, joka kertoi haastattelussa tapauksen nähtyään hakeneensa heti kameran...
filmi vs. digi vai..Jokatapauksessa yksi näistä silminnäkijöistä oli digikuvaaja, joka kertoi haastattelussa tapauksen nähtyään hakeneensa heti diginsä...
Kirjailija varmisti naisystävältään että saa päättää päivänsä ilman että joku käy puhkumassa pahanhajuista tekohengitystä hänen suuhunsa. R.I.P.
No, ainakin toistaiseksi gallupin tulos näyttää jotensakin positiiviselta. Yli puolet auttaisivat eivätkä olisi kuvaamassa haaskalintuina
mutta! oli tässä joskus poliisin oppitunti tuolla armeijan harmaissa ja siellä polliisi sano että onnettomuuspaikalla pitäis siirrellä ja sotkea muutenkin mahdollisimman vähän, koska niistä voidaan tutkia onnettomuutta. Tähän kyseiseen moraalikyselyyn liittyen, sanoi että poliisi ottaa mielellään onnettomuuspaikalta otettuja kuvia vastaan koska esim. lasin sirut voi liikkua kun autetaan loukkaantuneita. Tiedä sitten miten itse tekisi.
Totta! Siitä huolimatta seuraava, lavastettu tilanne tuntuisi jotenkin koomiselta: Uhri: Apua apua!! Multa irtosi pää!! Helmeri: No voi helvetti! Odotas hetki, kuvailen tässä vähän lasinsirpaleita ja soitan sitte ambulanssin. ..räps...räps.. Uhri: Hei apua apua!! Mä vuodan varmasti kuiviin kohta, koska multa irtosi pää kun ajoin mopolla tätä stop-merkkiä päin. Helmeri: No voi helvetti! Väistäppä vähäsen niin otan tällä kanonilla vähä kuvia niistä irronneista maalinpalasista ja tuolla ojan pohjalla olevasta Suzuki PV:stä... Uhri: ...*dööd* Helmeri: ...dialing...* Helmeri... vitu muistikortti... olis pitäny kuvata jiipekkiä!