En taaskaan ymmärtänyt kysymystä. Kimmo, siis "Mirrored" on kouluttautunut valokuvaaja ja hyvin harrastunut kameratekniikan tuntija. Ei se mitenkään käsitteeseen "julkkis" liity. Jos tarkoitat termiä "tavallisesti asioista perillä oleva taho" se on vain lainaus median käyttämästä tarkemmin nimeämättömän lähteen tapauksessa, ei liity henkilöön.
Olihan LMI:n ohjelmassa valokuvauksen historiaa, taidehistoriaakin, mutta optiikan kehitys lasilaatuineen ei tainnut kuulua juuri mitenkään opetukseen. Ja miksi pitäisikään. Mutta että olisin ollut oikein radiouutisissa. Jospa olet kuvitellut. ed. Jos selititt Jarille vastauksessasi ettet sitä kuitenkaan tarkoittanut, olipa kuitenkin erikoisesti muotoiltu. Huonosti.
No joo, kirjoituksesi johdatti hieman harhaan, eli kuvittelin, että nimimerkin ”mirrored” takana oleva henkilö on päässyt usein radiouutisiin esittämään näkemyksiään jostain, koska hän on ”tavallisesti asioista perillä oleva taho”, mutta ei kai sitten ollutkaan…
Tämän säikeen keskustelu on karannut alkuperäisestä lähtökohdastaan - välillä turhankin etäälle. Viestissäni #25 hakemani lasin läpäisysuhteen ongelman ratkaisija ei ollut varsin nuorena kuollut Fresnel, vaan muistikuvani mukaan ainakin pari sukupolvea myöhäisempi matematiikan taitaja. Nimi vaan ei tule mieleen. Objektiivien kehitys on johtunut paljolti uusien lasilaatujen tarjoamista mahdollisuuksista. Aikoinaan uuden lasilaadun kehitys mahdollisti Tessar-rakenteen. Kodakin toisen maailmansodan aikana kehittämät toriumpitoiset lasit yhdessä kehittyvän pinnoitustekniikan kanssa mahdollistivat kaksoisgauss-rakenteen käyttöön oton. Korkea taitekerroin ja vähäinen värihajonta tarjoaa aina uusia mahdollisuuksia. Korkea taitekerroin mahdollistaa saman taittovoimakkuuden saamisen loivemmilla pinnan kaarevuuksilla, jolloin linssin kaarevuudesta aiheutuvat "korkeamman kertaluvun" kuvausvirheiden laskennalliset termit ovat vähäisempiä. Schottin lasiluettelo 1970-luvulta mainitsee lasilaatuja, joiden kohdalla merkintä ”Th (22 %)”. Merkintä tarkoittaa painoprosentteja. Se, onko kyseessä toriumin vai toriumoksidin määrä, ei käy luettelosta selville. Toriumin käyttö laseissa loppui 1980-luvun aikana ilmapiirin ollessa yleisesti säteilyyn vieroksuvasti suhtautuva. Enimmin säteilyaltistumisen vaarassa olivat lasin hionnan kanssa tekemisisssä olevat henkilöt. Toriumia sisältävän lasikimpaleen käsittely ei ole juurikaan vaarallista, mutta elimistöön, eritoten keuhkoihin, joutuessaan on toriumpitoisen lasipölyn tuottama alfa-säteilyn varsin ikävä juttu. Samoihin aikoihin päättyi myös taidelasissa yleisesti käytössä olleen kellertävän uraanilasin valmistus. Yhdestä lasista voi rakentaa hyvin korkealaatuisen objektiivin, mutta vain yhdelle värille. Tällaisia ratkaisuja käytetään runsain määrin esim. lasertulostimissa ja CD-soittimissa. Kalleimmat samaa lasilaatua käyttävät rakenteet ovat mikropiirien litografiaa tekevät stepper-objektiivit. steppers: probably Nikon, maybe Canon: Micro Four Thirds Talk Forum: Digital Photography Review Objektiivissa voi olla yli 30 linssiä, valona äärimmäisen lyhyellä aallonpituudella toimiva laser. Painoa on enemmän kuin ronskilla hevosella ja hintalapussa seitsemän numeroa. Tessarin kitattua takaelementtiä en kutsuisi akromaatiksi. Se korjaa koko rakenteen akromaattiseksi. Irrallisena elementtinä se ei ole perinteisen määritelmän akromaatti. Oikeampaa olisi puhua vain kitatusta elementistä. Kruunulasin suomenkielinen nimi on suora käännös saksasta/englannista, mutta mistä tulee piilasin nimitys. En tiedä, enkä ole useista kysymyksistä huolimatta saanut selventävää vastausta. Taitaako joku selittää nimityksen alkuperän?
Wikipedia tarjoaa tuommoista: "With respect to glass, the term flint derives from the flint nodules found in the chalk deposits of southeast England that were used as a source of high purity silica by George Ravenscroft, c. 1662, to produce a potash lead glass that was the precursor to English lead crystal."
Kannattaa lukea vaikkapa Zeissin kotisivuilta Schottin historiaa. "reden ist Silber, schweigen ist Gold"