Vs: Heikura jyrähti lehtikuvan tulevaisuudesta Se kukaan olet sinä ja minä, kuluttaja. Sanomalehti on tuote, joka on kuolemassa pois, koska sille on yhä vähemmän ostajia ja se menettää merkityksensä mainosvälineenä. Lehtikuvaajien itkuja on vaikea ymmärtää muuten kuin haluna käpertyä "vanhaan hyvään aikaan". Julkaisemisen muutoksessa kuva on entistäkin merkittävämpi tekijä, mutta se nyt vain ei tarkoita enää still-kuvaa sanomalehdessä. Itse asiassa koskaan ei ole ollut samanlaista mahdollisuutta kuvaajille kuin juuri tämä julkaisemisen muutoksen tarjoama. -p-
Vs: Heikura jyrähti lehtikuvan tulevaisuudesta Heikura heittäytyy tuossa tosiaan melkolailla marttyyriksi, ikäänkuin lehtikuvaajat olisivat sanomalehtien murroksen suurimpia kärsijöitä. Vuosituhannen vaihteen jälkeen lehtitaloista on kuitenkin on kuitenkin lempattu uloskokonaisia ammattikuntia liittyen ja toimittajiin kohdistuvat yt-neuvottelut ovat olleet vähintään samaa luokkaa kuin kuvaajilla. Kiukun ymmärtää kutenkin sikäli, että maakuntalehdet (Hesarista en tiedä) ovat toistaiseksi enimmäkseen kirkkaasti voitollisia yrityksiä jotka maksavat suurehkoja osinkoja. Tämä meidän paikallinen lehtikonserni on itseasialla tainnut olla alansa kannattavin yritys vaika kuinka monena viime vuonna... Omistajat eivät haluais investoida tulevaisuuteen koska ovat tottuneet, että lehti on muun ohella myös setelipaino.
Vs: Heikura jyrähti lehtikuvan tulevaisuudesta Missä vaiheessa paperilehden lukeminen menee niin olemattomiin, että sitä ei enää kannata painaa ja jaella? 10 vuotta? Vai tuleeko paperilehdestä ylellisyystuote harvoille? Kovin montaa sanomalehtiyhtiötä ei sen jäkeen enää tarvita (tai ei ole kannattavaa toimia)? Vai meneekö paperilehti ja nettilehti samaksi (paitsi, että netissä pyörii videoklipit)? Oppisikohan sitä vielä lukemaan lehden pädiltä aamukahvilla? Pohtii AnteroP >50v, jonka jälkikasvu ei lue paperilehteä...
Vs: Heikura jyrähti lehtikuvan tulevaisuudesta Onhan se haikeeta kun maailma muuttuu. Ja pudota maan pinnalle muiden kuolevaisten joukkoon. Kuvajournalisti varmaan teettää huonekalunsa puusepällä ja vaatteensa räätälillä, kuka sitä nyt IKEA:sta tai ties mitä halpisrääsyjä hankkisi, takkikin istuu niin hyvin että työntekijän oikeudet ja kunnianhimo työtään kohtaan on olleet ostajalle hintaa tärkeämpiä. Ei matkusta halpislentoyhtiöllä eikä teetä remonttia pimeesti? Yks jatkuva nillityksen aihe kuvajounalisteilla ja työsuhdekeksijöillä on kun paha työnantaja "varastaa" oikeudet työn tuloksiin. Kuitenkin näille on maksettu huipputyökalut/koulutukset/resurssit, matkat, hotellit ja hankittu pääsy paikkoihin ja tilanteisiin joihin kenties muuten ei olisi mahdollisuutta. Kovin moni näistä ei ole yksin hommassa vaan työnantajan puolesta on valtavat resurssit, osaamista ja tietotaitoa vuosikymmenten ajalta. Miksi ihmeessä työn tulokset ei muka olisi työnantajan omaisuutta? Nykyään se "autenttinen, todistusvoimainen" kuva on suttuinen ja tärähtänyt kännykuva, mieluiten muutaman sekunnin ikäinen. Yksi romanttinen ammattikunta lienee matkalla kohti auringonlaskua, kaunista valoa. V-MS
Vs: Heikura jyrähti lehtikuvan tulevaisuudesta Uutinen on muutenkin laskevan arvon ilmiö. Sen ei enää tarvitse pitää paikkaansa, siitä voi kertoa huonolla kielellä, sen ei tarvitse edes liittyä mihinkään reaalielämän asiaan -ainoa asia mikä on enää tärkeää, on nopeus. Vaikea kuvitella että mikään muu laatumääre nousee kilpailemaan nopeuden kanssa.
Vs: Heikura jyrähti lehtikuvan tulevaisuudesta Kuoleman mahdollisuus on jatkuva ja iän myötä kasvava uhka. Koskee myös nk. "tuotteita" kuten sanomalehti. Se mikä ei uudistu, se kuolee. Simple as that.
Vs: Heikura jyrähti lehtikuvan tulevaisuudesta "Uudistu" voisi viitata johonkin edistymään. Sanotaan "muutu"? ;-)
Vs: Heikura jyrähti lehtikuvan tulevaisuudesta Oliskohan nyt katkeruutta ja marttyyri-asennetta muillakin kuin "heikuroilla" Mitä olen vierestä katsonut, niin ei lehtikuvaajan työ kamalan loistokasta ole ollut silloinkaan kun lehtitalot elivät loistonsa aikoja. Aika harva lehtikuvaaja on mainitsemillesi hohdokkaille ulkomaanmatkoillekaan saanut osallistua. ja jos on saanutkin, niin ei se maailman räkälöiden tai kiireisten suurtapahtumien kiertäminen mitään lomamatkailua ole. Tekijänoikeudet ovat perinteisesti kuuluneet kaikille luovaa työtä tekeville. Lehtitalot ovat kuitenkin vieneet ne ihan samalla myös toimittajilta, joten siinä suhteessa kuvaajia on kohdeltu "yhdenmukaisesti" tai yhtä huonosti kuin muitakin - kuten tasa-arvo nykyisin Suomessa ymmärretään.
Vs: Heikura jyrähti lehtikuvan tulevaisuudesta Ei tässä mitään sen kummempaa syytä katkeruuteen ole. Maailman (ja työelämän) muuttuminen on vaan ihan arkipäivää ja todellisuutta kovin monessa hommassa. Muutamille tulee sitten suurempana yllärinä. En epäile yhtään etteikö ole ollut työtä: ihan itse varmaan ovat valinneet. Mutta mun mielestä on lapsellista ruikuttaa siitä etteikö työn tulokset kuuluisi sen teettäjälle eli työnantajalle varsinkin kun kaikki resurssit on sieltä ja työtehtävätkin varmaan selkeästi osoitettu? Muutaman vuoden olin keksijäyhdistyksen touhuissa ja on vaan niin tuttua tuo rutina kun kiiluvasilmäinen työnantaja varastaa "oikeudet", ilman työnantajan suomia mahdollisuuksia olisi lähes kaikki jäänyt keksimättä. Moni sai mukaansa valtavasti kokemusta ja tietotaitoa palkan lisäksi, jokunen jopa sai jotain aikaiseksi omillaankin mutta suurin osa ei. HH olikin kai ryhtynyt vapaaksi ja saanee ihan itse nauttia tekijänoikeuksistaan täysin siemauksin. V-MS
Vs: Heikura jyrähti lehtikuvan tulevaisuudesta Tekijänoikeudet ovat tosiaan olleet perinteisesti voimassa. On koskenut niin lehtialaa kuin myös tutkimustyötä ja opetusta (esimerkiksi opettajan tuottamat opetusmateriaalit). Ei siinä ole kyselty, että kenen kynällä olet tekstisi kirjoittanut. Jotenkin tuntuu huonolta suunnalta kun heikennetään sekä tekijänoikeuksia että työläisen asemaa. Ja se tuntuu vielä huonommalta kun nämä liittyvät toisiinsa :-(
Vs: Heikura jyrähti lehtikuvan tulevaisuudesta Jos aiheen laajentaa vähän lehtikuvien ja kuvajournalismin ulkopuolellekin, löytyy tuosta kyllä ihan oikeita uhkakuviakin. Tuo lehtikuvan ja perinteisen kuvajournalismin alasajo on vaan osa koko journalismin alasajoa. Sanomalehtien mukana on kuolemaa tekemässä myös koko perinteinen riippumaton, tutkiva journalismi. Sen on korvaamassa ja pitkälle jo korvannutkin copy/paste-journalismi ja viraalimeemien välitys. Se on vähän surullista. Tänä päivänä maailmalla riehuu ennennäkemättömän tehokas propagandasota, ja EU:ssakin on menossa maanosanlaajuinen 'uusjako', kansalaisten hömpällätyhmennyskampanjoista nyt puhumattakaan, ja sille riippumattomalle ja asioihin syvemmin paneutuvalle journalismille olisi enemmän tarvetta kuin aikoihin. Mutta juuri ketään se ei tunnu enää kiinnostavan. Pääasia että saadaan se uusin hömppäskuuppi ensimmäisenä ulos, ja mahdollisimman vähällä vaivalla. Tosin isoa osaa ADD-soituneesta yleisöstä homma ei juuri häiritse, päinvastoin. Perinteisen printtimedian ja etenkin sanomalehtien osalta homma on osittain 'ymmärrettävää', koska niiden julkaisu ei pian ole enää kannattavaa, eikä nettilehdistä kovin moni ole valmis (ainakaan vielä) maksamaan, mutta sama ilmiö on levinnyt myös sähköiseen mediaan. Siitä on tullut osa copy/paste -mediaa. Olkoonkin että tuo mainittu uusi mahdollisuus on ihan totta sekin. Pienelle osalle entisistä kuvajournalisteista uusi tilanne voi tosiaan olla mahdollisuus luoda jotain uutta ja kehittää ihan uudet entistä itsenäisemmät kuviot, mutta se ei silti pysty korvaamaan perinteisen kuvajournalismin katoamisen jättämää aukkoa ansaintamekanismina. Suurin osa porukasta joutuu keksimään itselleen muita hommia. Näinpä. Valitettavasti. Eikä tuo edes ole mitenkään liioittelua, vaan copy/paste-journalismin arkea. Voi olla, että 10 vuotta on realistinen Suomessa, nk. isossa maailmassa muutos tapahtuu nopeammin. Suomessa kaikkea julkaisu- ja printtitoimintaa suojaa, ja muutoksen nopeutta hidastaa pieni kielialue, jolla ylipäätään lukemista harrastava (ja siihen vielä kykenevä) väestönosa on suht hidasliikkeistä, mitä tulee uusien asioiden omaksumiseen. Suomalaisia pidettiin joskus 90-luvun lopulla ja ehkä 2000-luvun alkuvuosinakin vielä tietotekniikan omaksumisen edelläkävijöinä, lähinnä kansan Nokia-kännyköiden ostoinnon takia, mutta viimeistään viime vuosikymmenen alkupuolella tuo kupla on viimein puhjennut ja huomattavasti todenperäisempi kuva päässyt enemmän esiin. Mutta Suomessakin ensimmäisenä tulevat hiipumaan sanomalehdet, sen jälkeen aikakauslehdet, joista osa jää henkiin harvemmin ilmestyvinä erikoispainoksina. Seuraava mullistus voineekin tapahtua jo mainosmaailmassa, missä osa mainos- ja tuotekuvaajista tulee tarpeettomaksi, kun mainonnan malli muuttuu, ja esim. tuotekuvastoja aletaan kuvittamaan entistä enemmän 3D-mallinnuksilla. Esim. IKEA on jo kait aloittanut kyseisen trendin. Mutta eipä se valokuvaus ammattina tule kokonaan katoamaan, ainakaan vielä ihan heti. Se vaan tulee muuttamaan rajusti muotoaan, ja työllistämään täyspäiväisesti entistä huomattavasti harvempaa (ja usein myös äänekkämpää) joukkoa kuvaajia. Sama tosin koskee aika isoa osaa muutakin perinteistä nk. läntisten teollisuusmaiden elinkeinomuotojen kirjoa. Maailma muuttuu, ja siinä saadaan pitkälle sitä mitä ollaan tilattukin. Sitten jossain vaiheessa tulee tietty se väistämätön iso talousromahdus, iso älämölö ja yksi iso tai useampia pienempiä sotia, joka nollaa taas asiat ainakin vähäksi aikaa ympäri maailman. Mutta sepä onkin varmaan jo kokonaan toisen ketjun aihe se.
Vs: Heikura jyrähti lehtikuvan tulevaisuudesta Tänä päivänä? Missä ja milloin olisi ollut mitään muuta? Totuus kansalle on milloin kaiverrettu kiveen, milloin painettu paperille, milloin valaistu kankaalle selluloidin läpi - ja samaan aikaan syvemmin paneutuva journalismi on istunut vankilassa, jos nimittäin on ylipäätään saanut säilyttää päänsä. -p-
Vs: Heikura jyrähti lehtikuvan tulevaisuudesta Tuo on aikalailla luulottelua, väittäisin. Mutta jos tutkimustietoon luotetaan, niin selkein suomalaisen sanomalehdistön erityispiirre on, että täällä sanomalehdet tilataan kotiin. Muualla ne yleensä ostetaan kadunkulmista. Vakinaiset tilaukset antavat suomalaiselle sanomalehdistölle paremman otteen lukijoihinsa. Nykysiinkin sähköinen lehti usein paketoidaan tilaukseen ja näin totutetaan lukijakunta maksamaan myös sähköisesti toimitetusta sisällöstä. En oikeastaan epäile etteikö kansa oppisi maksamaan sähköisestä sisällöstä. Eri asia on kuitenkin miten mainostajat tähän suhtautuvat. Mainostulothan ovat lehdille yhtä keskeisiä kuin tilausmaksutkin. 3D mallinnus ei ole vastaus ongelmaan kun puhutaan K-kaupan lenkkimakkarasta. Siitäkin ovat mainostajat jo valittaneet kun tabloidiin siirtymisen myötä se koko sivu onkin vain puolet siitä mitä aikaisemmin. Täytyy myös pitää mielessä, että tämä on vain jatkoa sille tekniselle murrokselle mitä lehdissä on elettu 90-luvulta alkaen. Kun lehtien taittaminen muuttui sähköiseksi, niin tuli entistä käytännöllisemmäksi jakaa samoja sisältöjä konsernin eri lehtien kesken. Esimerkiksi sunnuntailiitteethän ovat nyt jo aivan standardina yhetisiä monelle lehdelle. ja vähitellen tullaan varmaan siihen, että ainoastaan paikkallisuutiset ja pääkirjoitukset tuotetaan joka lehteen erikseen. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tekniikan kehittyminen on tuottanut henkilöstön vähennyspaineita toimituksiin, joten sillä suunnalla keppiä on jo saatu nähdä. Ero on lähinnä omistajien asemassa. Edellinen murros lisäsi heidän ansaitsemismahdollisuuksiaan mutta paperilehden muuttuminen näyttää heikentävän niitä.
Vs: Heikura jyrähti lehtikuvan tulevaisuudesta Eikö tuo ole aika selvä, että kun tekee kuvia työnantajalle, ne myös kuuluvat työnantajalle? Jos ohjelmoija tekee ohjelmaa työnantajalle, sekin kuuluu työnantajalle. Graafikko tekee hienon logon ja muuta työnatajalle ja sinne ne työt myös jäävät. Free-kuvaajien osalta ongelma on vähän ymmärrettävämpi koska he kaupittelevat kuvia. Kertamyyntinä yhden kuvan antaminen jollekin asiakkaalle kaikin oikeuksin ikuisiksi ajoiksi on aika huonoa bisnestä. Etenkin jos mukaan tulee vielä yksinoikeus- ja samankaltaisuus-pykälät. Mutta jos työnantaja maksaa viulut ja sanoo että mees Boliviaan kuukaudeks kuvaan meille hyvä reportaasi niin miksi ne kuvat eivät olisi työnantajan omaisuutta?
Vs: Heikura jyrähti lehtikuvan tulevaisuudesta Noita tekijänoikeuksiahan on pyritty omimaan myös freelance toimijoiden osalta. Kuvan hinnalla kaikki oikeudet, mutta vastuu kuvien epäselvyyksistä kuvaajalle. Nimi paperiin tai ei tule kauppoja. Edit: Vuokko jo ehtikin kommentoida samaa.
Vs: Heikura jyrähti lehtikuvan tulevaisuudesta Työnantaja ei ole maksanut freen huipputyökaluja, koulutusta ... Yhä vähemmän matkojakaan, hotelleista puhumattakaan. Palkkiot pienenevät ja kaikki oikeudet otetaan, myös jälleenmyyntioikeudet. Samalla kielletään freen oikeudet omiin kuviinsa. Kapa