Tässä mielenkiintoinen artikkeli valkotasapainosta: http://robinwong.blogspot.fi/2015/07/the-problem-with-white-balance.html Itse käytän yleensä auto white balancea ja säädän tarvittaessa valkotasapainon kohdalleen RAW-kuvista, joko vastaamaan todellisuutta tai tuomaan jonkin elementin kuvaan, esim. kesän lämmön tai talven kylmyyden tms. Miten olette itse käsitelleet asiaa ja mitä mietteitä on vastaavasta tilanteesta kuin artikkelin esimerkkikuvissa?
Vs: Valkotasapainon säätö - todellisuus vaiko "suurelle yleisölle sovitettu"? Tunnelman mukaan vaan ja siten, että sarjoissa säilyy yhdenmukaisuus.
Vs: Valkotasapainon säätö - todellisuus vaiko "suurelle yleisölle sovitettu"? Mistä tiedät, mikä on todellisuus?
Vs: Valkotasapainon säätö - todellisuus vaiko "suurelle yleisölle sovitettu"? Pipetti-työkalu sen kertoo. Kannattaa siis kuvata yläsävykuvia. Linkin takana ollut blogi oli sikäli harmittava, että kuvien takia vaikea lukea tekstiä. Fiiliksen mukaan olen yleensä tehnyt. Yhdenmukaisuus sarjoissa(?) ei itselläni aina kohtaakaan. Mutta jos nyt yritän vakavasti. Tänään viimeeksi pohdin taas tätä aihetta. Harmaakortin kanssa ei saa kaikkia kuitenkaan kohdilleen. Värinmittauksellakaan kun sävyä harvoin juuri oikeaan saa, noin irl. Eli fiiliksellä?
Vs: Valkotasapainon säätö - todellisuus vaiko "suurelle yleisölle sovitettu"? Miten mittaat todellisuutta pipetillä? Sen haluaisin nähdä ;-)
Vs: Valkotasapainon säätö - todellisuus vaiko "suurelle yleisölle sovitettu"? Äärimmäisen hyvä kysymys! Todellisuudesta en tiedä, mutta tavoittelen lähes aina ihonvärin luonnollisuutta. Niissä kuvissa siis, joissa on ihmisiä. Usein tämä onnistuu pipetoimalla silmämunaa, tai sitten jotakin neutraalia osuutta kuvassa. Mutta mikä sitten on neutraalia ja mikä luonnollista ihonväriä...
Vs: Valkotasapainon säätö - todellisuus vaiko "suurelle yleisölle sovitettu"? Iho toki heijastaa todellisuudessa vallitsevaa valon väriä, kuten kaikki muutkin pinnat, paitsi optimaalinen mattamusta.