Lama kaatoi tuhannen ihmisen työllistämän kalkkitehtaan 1994. Viittätoista vuotta myöhemmin rakennukset mätänevät erinäisten luonnonolojen piiskaamana hajallaan ympäri jättiläismäistä teollisuusaluetta. Olin pakotettu poikkeamaan paikalla toisen kerran. Sää oli harmaa, kamera uusi. Totesinko jo, että sää oli harmaa? Pölyinen tehdashirmu sai jälkikäsittelyssä mustavalkoista värimaalia pintaansa, jokaiseen kuvaan. Niin päätin ja päätös pitää. Mustavalkoisen ankeaa. Tästä synkistelemään! Ja mikäli et huomannut ylempää linkkiä, tästä uudestaan!
Vs: Karl-Peterin kalkkitaivas Kiehtova paikka. Sitä asti, kun ensimmäisen kerran tutustuin vastaavaan hylättyyn, vanhan kaivosalueen vieressä olevaan tehdaslinnoitukseen, olen unelmoinut sellaiseen perustaa työhuoneen. Siellä oli sellaisia rakennuksia, kuin linnoituksia, joissa on suuret ikkunoiden muodostamat seinät. Jos saisin kymmenien miljoonien rahalahjoituksen, perustaisin semmoiseen taiteilijoiden paratiisin, jossa ilmainen viini, hunaja ja kaikenlaiset muut kehityskemikaalit virtaisivat. - Synkkyyteen iloa. Kiitän absurdin unelmani kauniista esille manaamisesta. - Pikku Unelmoitsija Edit: Editoin, editoimalla.
Vs: Karl-Peterin kalkkitaivas Pakko kysyä, tultiinko häätämään pois missään vaiheessa vai oliko lupaa?? kerettiin kaverin kanssa olemaan pari h viime keväänä ennenkuin poistettiin paikalta...lupia ei kuulemma tuu, mutta ko talkkari oli sitä mieltä että tämä oli "heidän" tehtaansa, ehkä forssan betonilta vois saadakin luvan jos nätisti kysyis.. Kalkkipetteri on ainutlaatuinen siinämielessä ettei vandaalit ole töhriny paikkoja (johtuukohan pärinäpaavalien kerhotilan läheisyydestä?) aika on pysähtynyt ja tuuli ujeltaa rakennusten välissä lennättäen edelleen kalkkia pienissä tornadoissa... pakko päästä uudestaan =)