Pomo näytti 30D:n kuvista tehtyjä 50x35cm vedoksia ja aluksi luulin että ne oli otettu keskikoon filmille, mutta pakko se oli uskoa. Kuulemma oli olleet "asetukset perseellään" ko projektissa vieläpä. Mitä sulkimen ääneen tulee, niin se on sitä estetiikka. Minä rakastan jokaista vaihetta kuvauksessa aina filmin lataamisesta, tarkennuksesta, sommittelusta, sulkimen äänestä vedostukseen asti. Albumeista en toistaiseksi kyllä ole ihastunut. Vaikka kuva ei aina olekaan sellainen kuin miksi olen sen visualisoinut, niin ainakin sen ottaminen on ollut hauskaa. Monesti huonostakin kuvasta tulee kuitenkin mieleen kuvanottotilanne, eli muisto, joka on taasen yksi kuvaamiseni tarkoituksista. Huhuh tulipa ajatuksenvirtaa yllättäen.