Nyt kun olen kuvaillut viimeiset puoli vuotta pääasiassa peilittömällä, jossa voi etsimen asettaa näyttämään maailmaa mustavalkoisena, niin mielessä kävi mielenkiintoinen kysymys. Filmikameralla kun kuvailin tuossa taannoin, niin huomasin kuinka outoa oli katsoa etsimen läpi värillistä maailmaa. Siitä tuli mieleen, että mahtaakohan olla olemassa mitään kalvoa tai lasia, jolla voisi poistaa värit ja katsoa ikään kuin samalla lailla kuin digilläkin mustavalkoista maailmaa? Niin että sen voisi kiinnittää etsimen päälle ja myös tarvittaessa poistaa?
Tuosta tuli heti mieleen ainakin se ilmiö, jossa minkä tahansa värikalvon läpi katsellen näkymä muuttuu sitä monokromaattisemmaksi, mitä vahvempi (peittävämpi, värittävämpi) on tuon kalvon (suotimen) sävy. Värit siis häviävät tai vähenevät näkymästä koska värikontrasti vähenee ja itse värisuotimenkin väri häviää näköaistimuksen adaptoitumisen vuoksi kun sellaisen läpi hetken katsoo. Tällä ilmiöllä on kognitiivinen tai fysikaalinen yhteys myös siihen ,kuinka valonlähteen lähettämällä spektrillä on merkitystä kohteissa havaittuihin väreihin - sekä silmillä (aivoilla) katseltuihin että kameralla taltioituihin.
Noin muuten tai perinteisesti kysymyksestä tulee tietenkin mieleen, että olet vaan pilannut katsettasi liikaa värikuvien maailmassa ja sinun pitää keskittyä enemmän mustavalkoiseen. Näin täytyy olla, koska koko kysymys on noussut mieleesi. Eihän sitä ennenvanhaan kuviteltukaan mustavalkoisia etsimiä, vaan mustavalkoinen oli moodi mielessä joka mahdollisti mustavalkoisen näkemisen ihan paljain silminkin. Saatikka että etsimen kontrastia ja valoa olisi monellekaan tullut mieleenkään vähentää jollain kalvoilla. Valon näkeminen pelkistettynä. Valon näkemisen taito, Voi olla aika yleisestikin totta, että se heikentyy, jos ei sille ole uskollinen. Pitäisi ymmärtää keskittyä joko väreihin tai mustavalkoiseen vähintään kausittain. Harvassa ovat mestarit, jotka molempiin pystyvät samalla. Värivalokuvaus on ihmeellisen erilaista kuin mustavalkoinen! (Sarjassamme ikuisia lausahduksia.)
Juu kyllä kyllä, mutta sitä on nyt jotenkin hemmotellut itsensä tällä digin mustavalkomoodilla, joten kun vaihto kameraa, ne värit ikään kuin ryöpsähti päälle ja häiritsi jotenkin sommittelua. Aiemmin filmiaikaan olen kyllä jotenkin osannut nähdä mustavalkoisesti, mutta nyt tuli pieni ongelma tähän.
Tuosta: https://photofocus.com/2015/07/15/the-wratten-90-filter-bw-photography/ "If you shoot color film, or work in RAW and don’t have an easy way to see a B&W version of any scene in your viewfinder, then you may want to know about the Wratten #90 filter."
Elämäni aikana olen kuvannut mustavalkoista sen verran paljon, että aivoni osasivat kääntää värit jo kuvatessa mustavalkoisiksi. Samoin, kuin palkkikameran ylösalaisin olevan- ja kuilutähtäimen peilikuvan. Kummallista, mutta opittua. En kyllä nyt muista olisinko katsonut hupun alta tähyslasilla olevaa ylösalaista kuvaa värillisenä. Kapa
https://www.bhphotovideo.com/c/product/330726-REG/Tiffen_BWVF_1_Black_and_White.html Ahas, Juha ehtikin jo linkittää saman suotimen. Kyllä, aika monelle tuli mieleen tarkastella maailmaa sellaisena kuin se mustavalkofilmille toistuu. Elokuvaohjaajat etunenässä, graafikot jne. Melko lailla vakiotavaraa monen laukussa, minullakin on ollut tuollainen. Saattaa olla jossain laatikon pohjilla vieläkin.
Nyt en sano, mihin perustuu, mutta elokuvaajat käyttivät paljon ennen värin tuloa. Auttoi hahmottamaan maailmaa mustavalkoisena. Kapa
Mm. Ansel Adams kuskasi sellaista lähes aina. Adams myös jakoi niitä opetuslapsilleen, työpajojen materiaalinipussa oli aina kappale Kodak Wratten #90 kalvoa.
Taisinpa sen jo melko pitkälle selittää. Wratten 90 on "dark grayish amber" . https://en.wikipedia.org/wiki/Wratten_number Amber on meripihka. https://www.google.fi/search?q=meripihka&client=firefox-b&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ved=0ahUKEwi2tMuqjfLQAhWIESwKHZk3CF8QsAQIJA&biw=2560&bih=1329 Punasuodinkin auttaa melko pitkälle. värien kadottamiseen. Kuten muutkin värit. Back to message 2. :relieved:
Siinä on vaan se, että mitä värejä haluat mv-käännöksessä kadottaa? Olisiko kenties keltasuodin kuitenkin enemmän toivottua lopputulosta vastaava? Nykyään mv-kuvien estetiikka on selvästi muuttunut kun digikuville voi tehdä jälkikäsittelyssä "lähes mitä vain". En sano, että olisi hyvä tai huono - itseasiassa on monesti huono, mutta minkäs sille voi. Tässä visuaalisessa mielessä klassiset "filmi-exifit" eivät ehkä ole ajantasalla.
Tässä vaan ei ole kyse mv-käännöksestä eikä edes mustavalkokuvauksen kontrastisuotimista vaan silmiemme kautta aistimamme kuvan värien mahdollisimman parhaasta kadottamisesta, joka saadaan yksiväriseksi värjäämisen ja valoisuuden vähentämisen kautta. Sitä en kuitenkaan ole väittämässä etteikö se "meripihkainen harmaasuodin" olisi hyvä siinä. Lopputulos lie sitten aika paljon asia erikseen eli miten minkäkin mv-filmin kanssa toimitaan ja miten siitä tehtävän vedoksen tai muun esitettävän kuvan. Niin onhan tässä toki kysymys MV-käännöksen jonkinlaisesta simulaatiosta, mutta on turha toive että se toimisi yksi yhteen oikein minkään todellisen muunnoksen kanssa. Tai edes lähelle tai samoilla periaatteilla lainkaan.
Tarkoitus on vahvistaa kontrastien hahmottamista, enemmänkin kuin "värien kadottaminen". Tuo "amber"-väri on todettu siinä suhteessa parhaaksi. Syyt ovat fysiologisia ja hahmotuspsykologisia. Silmähän on RGB-koje, reseproreja on kolmenlaisia. Amber (tai meripihka) asettuu näppärästi välialueelle, jossa mikään värejä aistiva tappisolu ei ole kovin vahvoilla. Standardin mukainen väri (juu, se on standardi ainakin USAssa, käytetään mm autojen vilkkulampuissa, SAE J578) ei ole esitettävissä RGB-arvoina, ja se on aika reilusti mm. sRGB-gamutin ulkopuolella. Lähin sRGB on (255, 126, 0). Toinen fysiologinen seikka on sitten se "pimeässä kaikki kissat ovat harmaita"-juttu. Hämärässä ihmisen värinäkö lakkaa toimimasta, tappien herkkyys ei riitä. Silmässähän on sitten erikseen reseptoreja, sauvasoluja, jotka ovat herkempiä, mutta eivät aisti värejä. Kyseisen suotimen (Wratten #90) tummuus vaikuttaa siinä: kun suodin tuodaan silmän eteen, käy valoisassakin niin, että hetkeksi (ennen kuin silmän mukautuminen ehtii mukaan) havainnot painottuvat sauvasoluille, ja jonkin aikaa (pari sekuntia tai jotain) maailma näkyy harmaasävyinä. Suodin on tavallisesti kuppimaisessa kehyksessä, joka jossain määrin estää sivulta tulevaa hajavaloa. Niin tai näin, tavallisen pankromaattisen filmin kontrastin toistoa suodin havainnollistaa aika hyvin, josta johtuen sen käyttö oli aika yleistä siihen maailman aikaan, kun k.o. materiaalin käyttö oli yleistä.
Aurinkoisella ilmalla kilpaa ammuttaessa ulkona on hyvä käyttää oranssisuodatinta ampujanlaseissa. Ja aivan erityisesti lajeissa, joissa ammutaan pitkiä matkoja ja hyvin usein hiekkavallien / kumpareiden suojassa. Silloin vaaleista pinnoista takaisin heijastunut auringonvalo ei häikäise niin paljon ja oranssi tummentaa myös. varjot, jolloin kuvan visuaalinen tarkkuus, kontrasti ja kolmiulotteisuus paranevat. Ajatteleisin, että myös noiden samojen etujen vuoksi Adams & Co. kanniskelivat ko. suodinta mukanaan. Edit: Mitä tulee muuten väritiedoston muuttamiseen mv-versioon, ovat nykyiset värikohtaiset säätömahdollisuudet aivan loistavat.