Vs: Välineurheilua ennenkin? Olkoon mun puolesta vaikka ompelukoneen moottori - olin niin nuori silloin .... onhan se ollut mahdollista että puheessa on ollut ..."eihänsemikäänrollsroysesentäänole!" .... ajatuksena ettei se nyt NIIN paljon maksanut. ;D
Vs: Välineurheilua ennenkin? Volkkarin moottori, ei siis mikään Rolls Royce, ellei sitten "takapirtin Rolls Royce"
Vs: Välineurheilua ennenkin? Veikkaanpa, että jos kyseessä on HK-1B, niin Continentaali. Tuossa uudemmassa Valkuaisessa oli Lycoming ja siinä ihan ensimmäisessä protossa taisi olla Walter Mikron. Nää on tarkkoja juttuja, nää ilmailujutut. Pitää olla jämpti.
Vs: Välineurheilua ennenkin? Selvä! Kamera silti oli sama - eli tuo Zenobiaflex tuolla yläkerrassa -ei siis välineurheilua- kallista silti - sen ajan perheelliselle.
Vs: Välineurheilua ennenkin? Kyllä taitaa nykyään olla valokuvaus enemmän välineurheilua kuin ennen. T Jukka
Vs: Välineurheilua ennenkin? Miksipäs ei, viime kuussa etsin Kaisa Mäkäräisen yhteystietoja, että olisin kysynyt malliksi, mutta sitten luovuin ajatuksesta. T Jukka
Vs: Välineurheilua ennenkin? Niin, halusit vain tukea omalle kästyksellesi. Sitä ei tullut, mutta käsitys pysyy. Telkkaristakin tulee vähän sama keskustalaista touhua ;-)
Vs: Välineurheilua ennenkin? Ei kait ihmisellä muuta käyttäytymismallia oikeasti voi olla kuin tuo? Hakea tukea omalle käsitykselleen siis.
Vs: Välineurheilua ennenkin? En jaksa uskoa siihen, että taipumus välineurheiluun olisi salakavalasti soluttautunut ihmisen käyttäytymismalleihin joskus - jos tämän keskustelun oppeja on uskominen - vuoden 1978 tienoilla. Eiköhän ne uudet välineet ja niillä brassailu ole aika syvällä nykyihmisen psyykessä. Nykyihmisellä tarkoitan siis homo sapiensia.
Vs: Välineurheilua ennenkin? Continental moottoria valmisti euroopassa lisenssillä - Rolls Royse. Nimi oli prässätty esimerkiksi venttiilikoteloihin. Kuutiotuumia oli noin 200, tehoa suunnilleen 100hp. Moottori oli nelipyttyinen boxeri. jk
Vs: Välineurheilua ennenkin? Kyllä minun mielestäni on voimakkaasti välineistynyt, silti "aina" on ollut välinepainotteisia harrastajia mutta käsittääkseni ennen ympäristön paine ei ollut suuren suuri - kukin sai ylpeästi toimia sillä kalustolla johon oli varaa. Muistan seitkytluvulta sellaisen piirteen että matkustaminen lisääntyi ja esim kameroita ostettiin ulkomailta halvemmalla. Seitkytluvun hittituote oli myös videokameran edeltäjä.
Rolleicord/flex rulettaa aina Kyllä tää nykymeno on aika välinerunkkausta esim. 50-luvun menoon verrattuna. Faija (s.-33) duunasi suurennuskoneen itse ja osti Ruotsin kesäduunikeikalla veljensä kanssa Rolleicordin puoliksi. Sehän tuli sitten repussa ilman tullimuodollisuuksia Suomeen. Se kamera on edelleen toiminnassa, samoin hieman myöhemmin käytettynä ostettu -57-mallinen Rolleiflex (3.5 Tessar). Nyt menee sitten sysimustan huumorin puolelle. Ostin viime syksynä protasoisen digikameran asianmukaisine laseineen. Heitin perheelle läppää että tässä pelaa melkein sama logiikka kuin isäni Rollikassa ja että tämä on "ensimmäinen ja viimeinen digikamera, jonka ostan". Ennustuksesta meinasi tulla totta. Sain helmikuun lopulla aivolaskimotukoksen, josta selvisin suuremmitta vaurioitta, kiitos työkaverini ripeyden ja Meilahden stroke unitin ammattitaidon. On itse asiassa aika hieno homma herätä 4 vrk narkoosin jälkeen, vaikka kehossa putkia ja letkuja on kuin sellutehtaassa. Meni vähän OT:ksi, mutta aina välillä on syytä palata perusasioiden pariin. Ostan muuten vielä joskus sen kakkosrungon....
Vs: Välineurheilua ennenkin? Faija on reilut 10v nuorempaa polvea, mutta puusta tehdyllä omalla suurennuskoneella vedosti. Valokammiona toimi vanha maalipurkki ... Onpa kone vieläkin olemassa ja toimisikin... Melkein aloitin sillä mäkin 80-luvulla vedostelun, mutta onneksi sattui löytymään tosi halpa opemus axomat... Ensimmäiseen kunnon järkkäriin (eli halpa Petri Fte) oli varaa vasta 70-luvun puolivälissä. Eli liki kolmekymppisenä. Vähän toista kuin nykyjannut joilla on uusinta uutta oleva järkkyhintainen kalusto jo teini-iässä. Samaisella järkkärillä mäkin aloitin luontokuvailun.. -93 mekaaninen suljin alkoi jämähdellä joten kamera jäi eläkkeelle. -92 sain hankittua upouuden Nikon F601:sen ja sillä pärjäsikin aina tuonne 2004 saakka, jolloin digibuumin myötä alkoi (parempienkin) filmirunkojen hinnat pudota niin alas, että niihin riitti varaa. Tuli F90X, F301, FE2, F100 =) Ja keskari-järjestelmä ja sitten laakafilmikameroita... Filmipokkareita... Kovinta high-endiä lienee ollut joko Nikkor AF-D 2.8/80-200mm zoom, Micro-Nikkor AF-D 2.8/105mm tai Nikkor AF-S 4-5.6/70-300mm VR... Kaikista noistakin on jo pitänyt tässä kalustohypen pyörityksessä luopua jotta on riittänyt raha johonkin muuhun. Onkohan hifein linssi nyt AI-S 2.8/180mm Tai joku Bronican opiska.Enpä ole tutkinut eikä ole kiinnostanut edes googlettaa ja ihmetellä. Messinkinen Extra Rapid Aplanat sadan vuoden takaa on pöydällä odottamassa tarkempaa tutustumista. Että semmoista välineurheilua.Ja joutavaa jaarittelua.
Vs: Välineurheilua ennenkin? Kyllä on tylsää mun elämä. faijan Contaflexin jälkeen 62 sain leica M 2 ja summicron 35mm :2 siihen ostin sitten Nikon F ja 105mm 2,5 obiskan jotta pimuista saisi kivoja pärstäkuvia. Kun alotin kuvata Fäsööniä, tuli tietenkin 21mm super angulon, ajan tyylin mukaan. siitä olen luopunut, muuten on kyllä Nikon F ja erilaiset leicat edelleen kehissä. Studioaikoina sitten ekaksi Bronicat ( paskoja) Fuji 680 (valtava jöötti) Sinareita (hankalia roudata). ne kaikki vaihtui hasselblad satsiin, jota on kasvatettu aina kun sopiva on sattunut kohdalle.
Vs: Välineurheilua ennenkin? Niinpä oli rahaa tai ei, kyllä kameroista rittää juttua. Mutta sehän ei olekaan sitä teknikkaa, eihän. Vai oliko? Muut vaan aina harrastaa väärin...