Tässä on lisää luontokuviani. Haluaisin myös oppia kuvaamaan ihmisiä ja eläimiä. Toivoisin saavani neuvoja, miten saisin otettua parempia kuvia.
Vs: Kukkia ja maisemia On hienoa, että olet ostanut 4 vuotta vanhan kamerakännykän, mutta vitsi on tyhmä.
Vs: Kukkia ja maisemia Tyylikkäitä! En mä ainakaan osaa antaa parannusehdotuksia. Minua viehätti näiden aiheeltaan herkkien kansallismaisemien karski vedostus. Tyylikeino, joka erottaa nämä kaiksita muista.
Vs: Kukkia ja maisemia Erityisesti viimeisen kuvan hieman raaempi jälki puhuttelee. Kuka vielä väittää etteivät pikselimössö (tai jpeg-mössö) olisi kaunista?
Vs: Kukkia ja maisemia Minä. Ihan hirveetä se on Keskimmäinen sen sijaan jostain syystä, ehkä maalausmaisuutensa takia (mä nään tänään maalauksia siellä sun täällä...) miellyttää silmää.
Vs: Kukkia ja maisemia Haluatko kuulla tyhmän vitsin? .... No, kerron sen joka tapauksessa. Kustaa Vaasa seisoskeli myöhään illalla suuren kartanonsa suurella pihalla katsellen tähtiä ja tuprutellen aina välillä harmaita savuja piipustaan. Kustaa katseli erityisesti kelmeää Kuuta ja hänen päähänsä syttyi ajatus. Seuraavana päivänä Kustaa Vaasa kutsui kaikki hovi-insinöörinsä koolle neuvotteluhuoneen suuren pitkän pöydän ääreeen. Palvelijatyttö tarjoili koko seurueelle kahvit ja konjakit. Konjakki ei ollut mitä tahansa tislettä, vaan se oli peräisin Kustaa Vaasan arvokkaista XO -kokoelmista. Aikansa seurue seurusteli kepeään sävyyn, mistä nyt sen tason seurue kepeästi seurustelee. Kuitenkin kahvit ja konjakit juotuaan Kustaa viimein ilmoitti: - Suunnitelkaa ja valmistakaa minulle sellainen katapultti, joka lennättää minut Kuuhun asti! Kustaa Vaasan päättäväisyys oli hyvin tunnettu sen aikaisessa Ruotsissa ja kuten oli myös hyvin tunnettua ne seuraamukset, jotka astuvat voimaan, ellei hänen käskyjään kunnioitettu. Näin Kustaa Vaasan hovi-insinöörit mitä pikimmiten tarttuivat toimeen. Lukuisten suunnittelukaavioiden, räjäytyskuvien, kestävyyslaskelmien ja vielä lukuisempien pienoismallien ja prototyyppien jälkeen pääinsinööri, Johan Schauman, uskoi katapultin olevan riittävän tehokas sinkoamaan Kustaa Vaasan "kuninkaallisen sopivan" painonsa Kuun kamaralle. (Kustaa Vaasa ei antanut mittauttaa painoaan, joka olisi ollut hyvin tärkeää katapultin suunnittelussa. Johan Schaumanin varovaiseen tiedusteluun Hänen mahdollisesta painostaan, Kustaa Vaasa tyytyi vain ilmoittamaan painonsa olevan kuninkaallisen sopivan. Täten laskelmiin piti tehdä tietyn laveat toleranssit.) Katapultti rakennettiin Kustaan kartanon isolle puistolle, missä oli sopivan tasainen maa. Kokoamiseen osallistui toista sataa työntekijää ja kaikki hovi-insinöörit. Pääinsinööri Johan Schauman johti operaatiota ja valvoi tarkasti kaikkien osien oikeaoppisen kokoamisen. *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** Väliaika, kahvia ja pullaa. (Muistakaa tyhjentää myös rakkonne.) *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** Vihdoin, noin puolentoista kuukauden jälkeen katapultti seisoi Kustaa Vaasan kartanon puistossa majasteettisen kokoisena. Sen aikaisista kirjoituksista on käynyt ilmi, että katapultti näkyi jopa kirkonkylälle saakka, niin hämmästyttävän iso se oli. Eräänä pilvettömänä ja lämpimänä kesäisenä iltapäivänä Kustaa Vaasa seurueineen oli saapunut katapultille vain yhtä tarkoitusta varten: Kustaan oli määrä lentää Kuuhun. Seurueessa oli mukana pääinsinööri Johan Schauman ja muutama muu hovi-insinööreistä, Kustaan hovimestari, neuvonantaja, kirjanpitäjä, hovihankkija, useita armeijan Kenraaleja, ulkoministeri, ja kaksi toimittajaa, joiden oli määrä raportoida tästä suuresta tapahtumasta kateellisille naapurivaltioille. Hovi-insinöörien ja pääsinsinöörin avustuksella Kustaa kiipesi katapulttiin ja asettautui mukavasti istumaan vartavasten tehtyyn katapulttikuppiin. Kun kaikki oli valmista ja jättimäiset katapultin jänteet äärimmilleen venytettyinä, pääinsinööri, Johan Schauman, laukaisi katapultin. Kustaa Vaasa singahti ilmaan niin nopeasti, että hänestä näkyi vain pieni piste ja heti perään ei enää mitään. Viipyvän hiljaisuuden perästä alkoi hyvin varovainen taputus, joka sitten laajeni aplodeiksi asti. Kului tunti, ehkä parikin ja pääinsinööri Johan Schauman alkoi miettiä, että mitenhän on, kun Kuussa ei tiettävästi ole happea, että kuinkahan Kustaa jakselee siellä. Niinpä Johan Schauman päätti soittaa Kustaalle ja tiedustellä hänen vointiaan. Samaan aikaan Kustaa pyöritteli ja punnitsi kuukiveä kädessään ja ihmetteli Kuullisia maisemia, kun puhelin soi. Aavistuksen närkästyneenä Kustaa tiputti kuukiven kädestään, kaivoi matkapuhelimen taskustaan ja sanoi: - Kustaa Vaasa vastaa Kuussa.