Palasin päivällä keikalta, siis kameralaukka olkapäällä kadulla tallustellessa, ja huomasin noi pinnat ja muodot. Jotain vastapainoa yhden sairaala tirehtöörin kuvaamiselle. Oikeastaan oli kyllä eniten otettu kivimuurin jännästä pinnoitteesta. Se sai minut katsomaan tota paikkaa ja tilannetta vähän edes jotenkin sillä silmällä..siis laukas luonnollisen vietin, räpsyttelyyn. Kivien välinen rappaus kuin juurakkoa. Tällainen mukamastaiteilu ei kyl ole mitenkään mun laji. Siltä osin tämä ko. kuva edustaa kyllä ihan sponttaania valokuvausta huvin vuoksi. Ei varsinaisesti ollut tarkoitus, mutta tilanne yllätti. Vai sanoisko peräti, että tyhmä hätäinen... vahinkolaukaus. Kuvaamista voi tapahtua vain jos matkassa sattuu syystä tai toisesta olemaan myös kamera. Todennäköisyys kuvaamiseen paranee heti jos kameran vaivautuu kaivamaan laukusta ulos. Ja todennäköisyys että tulee kuvattua jotain sponttaaneja aiheita on erikoisilla ilmoilla aika suuri. Vai oliks tämä sitä nk. katukuvaamista, mitä en myöskään tunnusta ainakaan tietoisesti harrastavani. Ainakin itse olisi toivonut että noi värit olisivat menneet toistepäin. Seinä olis saanut olla valkoinen ja muuri ruskeaa "maata". Nyt toi on niin kuin nurinkurista kaupunkiluontoa. Luntakin olis saanut olla vielä ylimääräiset 5 senttiä, että noi pilkottavat ikkunat olisivat menneet piiloon. Olishan oksissakin voinut olla vähän enemmän lunta. Tämä on just sellaista joutavaa hölynpölyn-mitäänsanomatonta -kuvaa, mitä näin digiaikan taitaa syntyä vähän joka toiselta ohikulkijalta. Idea voisi pikemminkin olla siinä, jos vaikka kävisin kuvaamassa tämän saman paikan, muurin, puun ja seinän räpsästen ohimennen noin kuukauden välein yhteensä sanokaamme 12 kertaa. Silloin kuvasarjassa olisi ehkä enemmän ideaa (kattelemista ja ihmettelemistä) kuin mikä sen osien summassa on. Tai sitten ei.
No ei kai nyt ihan räpsy, kaunis kuvahan tämä. No jos tuo on huuretta tuo valkoinen kivessä, niin jälkeen ottaminen työlästä, jollet itse tahdo huuruttaa kiveä. Rauhallinen mukava kuva jolle olisi kesäinen pari hyvä veli?
Räpsy mikä räpsy. Mun mielestä ainakin mun oma kamera kertoo mulle, että mikä se kuva on. Jos kameras kuulu räps, niin se on räpsy, varsinkin jos aihe on kuvattu vähän niin kuin ohimennen sen kummemmin harkitsematta. Monissa muissa tilanteissa, siis silloin kun ei ole kyse räpsyttelystä, niin kamerasta kuuluu kliks, tai jotain sinne päin. Nyt kun vähän aikaa tätä katselin, niin voishan tämän kuvan nimi olla "vihreät verisuonet". Toi seinähän on lastensairaalan, Lastenlinnan -rakennus, vai mikä lie. Mitään ajatusta kuvan takana ei kuitenkaan ollut, eikä ole - siinäkin suhteessa räpsy. Voi olla että joillain muilla on eri käsitys siitä mikä on räpsyttelyä ja mikä jotain muuta. Minun mielestä räpsyttelykin voi joskus olla hyvinkin mukaansa tempaavaa. Palatakseni tähän sairaala- / hyvinvointi -teemaan, niin jostain lehdestä luin jonkun asiantuntijan näkemyksen siitä, että räpsyttelyllä voi olla jopa terapeuttisia vaikutuksia. Kuvaaja avautuu, kertoo sillä jotain itsestään. Hmm... Ei kai.
Kertoo ainakin sen, missäpäin kuvaaja on liikkunut, mikä oli (mahdollisesti) kohde, olivatko kameran asetukset kohdillaan ja muistettiinko linssisuojus ottaa pois Hmm...déjà vu ;D
Värisävyt ja muutenkin visuaalisesti aika siisti. Nuo ikkunat tai jotku vastaavat tuolta maanrajasta olisi saanut olla poissa. Alaosan kivi on mielettömän väristä.
Kertoo että kyseinen hemmo omistaa kameran (tai ehkä optio käyttää sellaista) ja tietää mistä laukaisunapin löytää, sikäli mikäli kuvan tuli otettua tarkoituksella. Joo, en ole psykologi, enkä halua psykologisoida valokuvausta. Kukin näkee kuvan omalla tavallaan. Kait mun motiivi oli osin ottaa toi kuva silkasta uteliaisuudesta, sponttaanista kokeilunhalusta, kun en ole moista aihetta, visuaalisia kaupunkirakenteita pahemmin kuvaillut. Jos ei muuta, niin kovalevyn täytteeksi...
Mielenkiintoiset tekstuurit ja värit... hyvä räpsy. Sommittelukin toimii, alakerran valkoinen rikkoo tehokkaasti yläosan sävyjä. Oli alkuun aika ristiriitaiset fiilikset että mitä hittoa, ennenkuin tajus kokonaisuuden..mutta hyvä räpsy. Lastenlinna ? edittiä... nyt vasta luin noit Henkan kommentteja, ja lastenlinnahan se.
Vähän on turhaa selittelyä. Kuva on hyvä ja mielenkiintoinen. Vihreä puunrunko ruskeaa taustaa vasten toimii hienosti. Ruskeassa seinässä on mukavasti detaljeja ja valkoinen alaosa on kyllä hieno. Vähän kun olisi kumartunut niin olis varmaan saanut ikkunatkin piiloon ;-)
Niinpä, aika suuri voima kuvan tasapainossa, olisi ollut paljon harmonisempi ilman yläreunoja ja enemmän kliininen. On silti hyvä kuva graafisuudessaan, kontrastia kaipaisi ehkä lisää, kenties juuri dramaattisemman valon muodossa. Saahan sitä fotarillakin, mutta ei se ole sitä samaa Pidän, kaunis näinkin.
En koskaan lue moisia hjaarituksia, liekö tarvis? Mukava kuva, hieman luurankovaleana tuo mukavasti viileän tunteen. Ylhäältä voisi nipsaista palan. Jos puussa olisi enemmän oksistoa alempana, niin jopa neliöksi mutta tällaisenaan vain mieto leikkaus.