Mä olen seurannut Irakin tilannetta Mosulissa sekä Syyrian Aleppossa ja yrittänyt saada aikaiseksi jonkinlaista lähdekriittistä ajattelua. Muutamat löytämistäni netin lähteistä näyttävät olevan aivan lukukelvottomia, kun jutut on käsittämättömän paksua tuubaa, joka on vielä selkeästi havaittavissa. Mutta sitten on hyvinkin objektiivisen oloisia - olisko kuitenkin kysymys omasta sokeudesta? (No varmasti jossain määrin ... ja tietämättömyydestä) Muutama esimerkki lähteistä: https://isis.liveuamap.com Tämän ovat perustaneet pari ukrainalaista kaveria ja aloittaneet homman omasta sodastaan ja laajentaneet raportoinnin myöhemmin globaaliksi koskien useita akuutteja maailman kriisejä. Mä olenkin seurannut heidän piirtämiään karttoja Irakista sekä Syyriasta - minusta ihan ok kamaa. Luulisin heidän kirjoittavan kuitenkin Ukrainan tilanteesta melkoisella biasilla. https://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of_Mosul_(2016) Wikipediaan saa nyt kirjoittaa kuka tahansa, mutta asiapitoiselta tämä teksti näyttää. Hyvä paikka tarkistaa väittämiä. https://southfront.org Aivan käsittämättömän paksua tuubaa, ilmeiseti Venäjän rahallisella tuella, jollei trolliarmeijan väsäämänäkin. Ei tällaista voi edes lukea. Jokaisessa mahdollisessa paikassa tulee esille Venäjän hyvät puolet (ja usein vielä totuuden vastaisesti) ja länsimaat sekä erityisesti USA huonossa valossa (ja usein vielä totuuden vastaisesti). Niin ja aiheet on valittu tarkoitushakuisesti, Sitten seuraan satunnaisia lehtien ja uutistoimistojen sivuja, erittelemällä melko sumeasti (= perstuntumalta, pystymättä juurikaan perustelemaan) niiden näkökulmaa. Miten ja mistä te muodostatte näkemystänne maailmantilanteesta? Minkälaista lähdekritiikkiä missäkin lähteessä kaivataan?
Joo-o, selaamalla useita suomalaiasia uutissivustoja päivittäin huomaa aika äkkiä, että joitain medioita kiinnostaa kovasti tietyn agendan eli tavoitteiden ja siihen tähtäävien käytäntöjen ylläpitäminen. Jonkun Maaseudun Tulevaisuuden agendan ymmärtää sanomattakin, koska se käsittääkseni tunnustaa avoimesti ajavansa MTKlaista agendaa, mutta aika paljon saa palstatilaa tietyissä mediataloissa esimerkiksi ultrasuvaitsevainen tervolainen näkemys maahanmuuttopolitiikasta. Samoin esim. Nato-jäsenyyden tai TTIP-sopimuksen/vapaakaupan siunauksellisuutta rummutetaan yhtenään haastatteluissa Mykkäsen ja Kataisen suulla, kritiikkiä TTIP-salaneuvotteluista saa hakemalla hakea, eikä sittenkään löydä. Tulee mieleen Suomen EU-jäsenyysäänestyksen ajat parikymmentä vuotta sitten. Esimerkiksi Yle on avoimesti myöntänyt sen, että kyllä: mielipiteisiin vaikutettiin uutisoimalla yksinomaan myönteisesti EU-jäsenyyden eduista. Ja samat mediatahot antoivat ja antavat edelleen raivokkaasti raippaa brittimedian Brexit-uutisoinnista. Toisaalta esim. Ylellä on sen julkisiin tavoitteisiinkin kirjattu myönteisen asenneilmapiirin luominen maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen, joten kaipa sen on pakko omia periaatteitaan noudattaa. Ulkomailla, kuten Pohjois-Koreassa ja Venäjällä, tapahtuvaa "myönteisen ilmapiirin luomista" kutsutaan sitten ihan sen oikealla nimellä propagandaksi.
Yle vetää avoimesti vasurivihreiden etelän cityihmisten puolta, oikein oksettaa. Harmi vaan kun TV-tarjonnassa ei oo paljon vaihtoehtoja. Mainoshömppäkanavat eivät ole realistinen vaihtoehto sekään.
Kimmo Kivelä (ps), vuodesta 2011, puheenjohtaja Arto Satonen (kok), vuodesta 2016, varapuheenjohtaja Mikko Alatalo (kesk), vuodesta 2003 Maarit Feldt-Ranta (sd), vuodesta 2015 Olli Immonen (ps), vuodesta 2015 Ilkka Kantola (sd), vuodesta 2007 Jyrki Kasvi (vihr), vuodesta 2015 Jukka Kopra (kok), vuodesta 2015 Hanna Kosonen (kesk), vuodesta 2015 Suna Kymäläinen (sd), vuodesta 2015 Eero Lehti (kok), vuodesta 2015 Mika Lintilä (kesk), vuodesta 2011 Lea Mäkipää (ps), vuodesta 2016 Mikaela Nylander (r), vuodesta 2015 Markku Pakkanen (kesk), vuodesta 2015 Jaana Pelkonen (kok), vuodesta 2011 Jari Ronkainen (ps), vuodesta 2015 Joona Räsänen (sd), vuodesta 2015 Matti Semi (vas), vuodesta 2015 Ari Torniainen (kesk), vuodesta 2015 Mirja Vehkaperä (kesk), vuodesta 2007 Tuskin tällä kokoonpanolla kovinkaan punavihreätä ohjelmistoa pusketaan.
Hirveää, siellä on jopa yksi vaarallinen äärivasuri. Jos nuo saataisiin tuolta pois, niin ohjelmatarjonta muuttuisi laadukkaaksi. Vai? Kapa
Suomi ei käy informaatiosotaa, Suomea vastaan käydään http://yle.fi/uutiset/3-9259095 Tällaisen kolumnin YLE meni julkaisemaan. Minusta tässä on hyvin tuotu esiin Venäjän yritys vaikuttaa meidän yhteiskuntaan. Yhtenä toimijana kolumnissa tulee esiin MV-lehti: Kolumnissa vilisee seuraavanlaisia nimiä: Lopuksi kirjoittaja kiteyttää viestinnän ideaalin: Kolumnin kirjoittaja on Janne "Rysky" Riiheläinen, Joensuulainen turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut bloggari. Hän on vapaa toimija, joka ei ole sidottu mihinkään asemaan, organisaatioon tai ajatussuuntaan. Mieleen tulee: Vaikka YLE:llä on agenda, niin ainakin he pyrkivät pitämään Suomen puolta. Kuinka tasa-arvoista se huolenpito on, on sitten toinen juttu. Voiko se muuten olla tasa-arvoista kaikkien ryhmien suhteen. Löytyykö aina joku, jota oksennuttaa. Mutta kenen asiaa MV-lehti ajaa ja voiko heidän kirjoituksiaan pitää yrityksenä heikentää suomen yhteiskunnallista rauhaa aktivoimalla ääriaineksia ja syntymässään vähemmän saaneita. Olisko helpointa käyttää vain 7-päivää lehteä ja Hymyä maailmankuvan muodostukseen!
En ole törmännyt vuosiin tuon kaltaisiin pakinoihin, näemmä Ylellä on mielenkiintoa pitää tämä jo vähän pölyttynyt huumorikirjoittelu vielä hengissä. Konttikielellä tämä varmaan myös löytyy, mutten jaksa googlailla.
Oho, voisitko Ilmari70 avata hieman näkemystäsi? Mikä asiasta tekee huumoria? Kontinkielilisäyksellä haluat kaiketi laskea kolumnin painoarvoa? Pakina pitää sisällään yleensä kevyehkön esityksen tai tarinoinnin. Onko kolumni sitä? Onko se myös YLE:llä leimattu huumoriksi? Minusta asia (venäläinen imperialismi tänään) on erittäin vakava! Heidän kanssaan ollaan vielä vaikeuksissa. Semminkin kun Putin ei tule poistumaan takavasemmalle presidentin hommista niin pitkään kuin jalat kantaa. Yleisemmin: Venäläisten "vaikuttamiseen" käyttämät tiedotuskanavat pitäisi olla esillä enemmän ja selkeämmin niin, että jokainen mökin mummokin tietää mistä tuutista sitä tulee.
No jos venäläisten tekemiset ja sanomiset närästää nuin kauheasti, niin eikö sekin ole asenteellisuutta? Uutiset pitäisi siis edelleen keskittyä "uutisiin", siis kun jossain järisee maa, syttyy sota jossain, ja muuta kamalaa, ja kamalaa kenen kannalta? Joku tekee niillä rahaa, hyvillä ja huonoilla uutisilla. Olen täälläkin huomannut, että uutinen on vasta alkulaukaus, kun suomalaiset (tässä tapauksessa) alkaa pähkäilemään kaiken maailman vaikutuksia meihin, mutta sitä ei käsitä jotkut, että siinä ei ole enää kysymys ollenkaan uutisesta.
Aikaisemmin linkatusta kolumnista: Pitäisikö Venäjän suhteen olla hövelimpi: Antaa heidän vaikuttaa mielipiteisiimme ja pitäydytään harrastamasta lähdekritiikkiä?
No ei tietenkään! Mutta ei pidä myöskään ehdottomasti myötäillä jonkun sekopää-toimittajan sekoiluja, kun ne on vaan hänen äkisti keksittyjä johtopäätöksiä, mitä asiaa hän tärkeenä referoi, vaikkei tekemisen vaitukutuksesta ole olemassa mitään muuta faktaa, kuin ko. toimittajn typerä pärstä. Jos uutisten lukija kertoo, että New Yorkin pörssi romahti tänään klo 14.30 aikaan, niin saman illan A-studiossa on jo iso liuta äijiä ja muijia, muka tietämässä jotain asiasta maailmanlaajuisesti, ja sitä hysteriaa jatketaan päivästä toiseen, niin rupeaa kai siinä jo meidänkin talous heikkenemään oikein vauhdilla. Ihan vaan sen luulon varassa, että näin tosiaan olisi. Tässä mielessä myönnän kyllä, että propaganda menee täydestä.
Tässä asiassa ei olla yksittäisen toimittajan varassa, ei yhden uutislähteen Ylen varassa, eikä pienen Suomenkaan varassa: Tästä puhutaan ja uutisoidaan koko läntisessä maailmassa. Minusta mitään lähdettä ei pidä myötäillä, sillain kuin jees-miehet tekee, pysyäkseen jengissä mukana. Itsenäinen ajattelu on se ykkösjuttu, mutta sille pitää saada aineksia. Ja mistä niitä muualta saa kuin mahdollisimman laajasti lukemalla eri uutislähtetä. Mutta lähdektitiikkiä on harrastettava. Ja osattava erottaa nämä pahimmat tuuban syöttäjät. Mutta siinähän se juju piileekin, millä erottaa jyvät torajyvistä? Siis: Miten ja mistä te muodostatte näkemystänne maailmantilanteesta? Minkälaista lähdekritiikkiä missäkin lähteessä kaivataan?
Mediakritiikkiin ei taida mitään yhtä ainoaa keinoa olla, pikemminkin pitää käyttää koko ajan laajempaa arsenaalia. Esimerkiksi: . onko medialla julkilausuttu agenda? Minkälainen? Jokaisella medialla jon jokin (tai useita) tarkoituksia olemassaololleen ja toiminnalleen. - kuka / mikä omistaa median? Muita sidosryhmiä? - ovatko esimerkiksi viranomaiset puuttuneet median toimintaan aiemmin? Miten, millä seurauksilla? - onko media jossakin tunteita herättävässä kiistakysymyksessä selkeästi ja voimakkaasti toisen osapuolen puolella? - onko viesti (artikkeli tai vastaava) sisäisesti johdonmukainen? - millaista on artikkelin kieli? - ilmoitetaanko lähteet tai muut tavat joilla tieto on hankittu? - meneekö viesteissä mielipiteet ja tosiasiat sekaisin? sekoitetaanko ne tahallaan? - miten muut mediat arvioivat kyseistä mediaa tai sen yksittäistä viestiä? - mistä media tai viesti vaikenee? - pyri tarkistamaan asiat useammalta medialta, mielellään sellaisilta jotka julkilausutusti ovat taustoiltaan erilaisia. - olisi siis kovin hyvä löytää parikin lähtökohtaisesti varsin luoettavaa mediaa joita voisi käyttää jonkinlasena litmustestinä toki unohtamatta etteivät nekään ole erehtymättömiä- - pyri menenään kohti alkuperäislähteitä. Tuossa noin aluksi, alla pari ehkä hyödyllistä linkkiä. http://faktabaari.fi/ http://yle.fi/aihe/taxonomy/term/79518/15 http://yle.fi/aihe/termi/finto/httpwwwysofiontokokop36496/mediakritiikki
Mediakritiikki on sitä, että antaa "mestareiden" sekoilla vaan, kyllä pää vetävän käteen tulee, jos on tullakseen. Onhan meillä esimerkiksi poliitikot ollut "vapaassa pudotuksessa" ainakin 1917 lähtien, eikä se välttämättä viiminen kapina ollut.