Poikkesin polttamassa rullallisen perjantai-iltapäivänä Stadissa. Fiilis oli keskustassa kuin ikivjanhassa vjenäläisessä kjaupungissa - itäturisteja oli kadut täynnänsä, suomenkieltä ei juuri kuullut. Ensi kertaa elämässäni piipahdin Uspenskin katedraalissa - harrasta ja kaunista, outo vieras tuoksu. Näistä omituisista tunnelmista nämä kuvat ja käsittelykin.
Vs: Uspenskin kainalossa Tuo ensimmäinen etenkin on tosi hieno. Mainio siirtymä vaaleasta tummaan ja hyvä sommittelu. Kaikkiaan hyvin näyty ja toteutettu.
Vs: Uspenskin kainalossa Tykkään kuvista. Ja se on aivan tosi ettei suomenkieltä paljoa kuule tuolla kulkiessa. Siitä en tykkää kun ne ei ole pelkästään turisteja. Vaan ...
Vs: Uspenskin kainalossa Hyviä kuvia ja olen täsmälleen samaa mieltä, että Helsingin venäläinen (ei niin kovinkaan kaukainen) menneisyys on selkeästi nähtävissä kun katselee ympärilleen ilman ennakkoasenteita. Skattalla ehkä parhaiten. Olen iloinen siitä, että venäläiset ovat palanneet Helsinkiin muiden ulkomaalaisten kanssa. Olisi hienoa jos Helsingin keskustan kadut merkittäisiin suomen ja ruotsin kielten lisäksi myös venäjäksi niinkuin ennen. Kammoan niitä entisiä harmaita Kekkoslandia-aikoja kun täällä ei ollut ulkomaalaisia. Nyt on parempi mutta voisi olla paremminkin. Helsinki on parhaimmillaan monikulttuurisena.
Vs: Uspenskin kainalossa Juu, olen kanssasi pääosin samaa mieltä. Tunnustan kuitenkin, että tuohon ylempään kaivelin jotain tuntemuksiani lapsuuteni ilmapiiristä 50-luvulta. Jatkosota ei vielä silloin ollut päättynyt... Kaikkiin sen aikakauden kakaroihin on tatuoitu pelkoa ja ennakkoluuloja, joista tietysti aikuisena on pitänyt yrittää päästä eroon. Isojen ja arvaamattomien kanssa tietysti aina pitää olla tarkkana Hannu