Vs: USA hoitaa sotilaansa, vai... Eipä liittoutuma välittänyt siviiliuhreista tuhoamalla esimerkiksi kaikki Irakin kirjapainot (joissa painettiin mm. 43 miljoonaa koulukirjaa vuosttain), ruokavarastoja, sähkönjakelun (myös vedenpuhdistuksen ja jätteenvedenkäsittelyn), jne. Varmaan näissä kaikissa oli myös sotilastukikohta piilossa, usko ken tahtoo. B-52-mattopommituksetkin varmaan kohdistettiin vain ja ainoastaan sotilaskohteisiin.
Vs: USA hoitaa sotilaansa, vai... Kannattaa ehkä lukea historiaa, Persianlahden sota oli 1991, siinä Irak ajettiin ulos Kuwaitista, mutta jostain syystä silloin ei menty Bagdadiin asti vaan yllytettiin Irakin kapinallisia syrjäyttämään Hussein, sitten "unohdettiin" antaa siihen välineet ja Husseinin armeija lopetti kapinan hyvinkin tehokkaasti. Lainaus "kaikkitietävästä" Wikipediasta: "Yhdysvallat liittoumineen hyökkäsi Irakiin pääosin siksi, että sen hallinto ajatteli Irakin tyrannihallinnon omistavan[15] ja kehittelevän joukkotuhoaseita[19] ja tukevan terrorismia.[20][21] Bush pelkäsi Irakin ehkä jopa luovuttavan joukkotuhoaseitaan terroristeille,[22][15][23] jotka iskisivät Yhdysvaltain ja sen liittolaisten kimppuun. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että Irak olisi uhannut Yhdysvaltoja tai sen liittolaisia suoraan joukkotuhoaseilla. Näin ollen kyse oli ennaltaehkäisevästä hyökkäyksestä.[24] Yhdysvaltoja kiinnosti Irakin öljyn saaminen vapaan markkinatalouden piiriin, ei suoraan hallintaan.[25] On myös väitetty, että silloinen presidentti George W. Bush halusi Irakista voittoisan sodan, joka lisäisi hänen kannatustaan. Ison-Britannian pääministeri Tony Blairin mielestä Irakin sodan syy oli Saddamin kukistaminen ja maan puhdistus joukkotuhoaseista,[26] sekä Irakin kansan auttaminen.[26]" Mitään joukkotuhoaseitahan ei ollut ja Saddamin kukistamisen jälkeen USA:n miehityshallinto teki jotakuinkin kaikki ajateltavissa olevat virheet Irakissa, asiasta tuli telkkarissa hyvin mielenkiintoinen amerikkalainen dokkari jossa amerikkalaiset korkean tason upseerit ja diplomaatit kävivät asiaa läpi.
Vs: USA hoitaa sotilaansa, vai... Suurin syy Persianlahden sotaan taisi olla se, että Bush nousi presidentiksi teksasilaisten öljy-yhtiöiden tuella, ja oli siten hiukan pystyssä niille. Joukkotuhoaseen sun muut Saddamin juonet keksittiin kaiketi CIA:n aivoriihissä, kun piti saada joku perustelu aggressiolle. Öljykaupan haltuunotostahan siinä pääosin oli kyse, ja kaikki muu sitten sählättiin niin maan perusteellisesti, vieläkin täysi sota pohjoisessa päällä. Lisäyksenä: kysehän oli/on hyvin suurista rahoista. " Länsi-Qurnan ensimmäisen kentän omistukset menivät Exxonille ja Shellille. Exxon maksaa hallitukselle 1,9 dollaria /barreli, ja uskoo voivansa nostaa kentän öljyntuotannon 2,3 miljoonaan barreliin/päivä." Raakaöljyn hinta pyöri pitkään 120-140 taalan välillä, joten reilu prosentti hynästä maksettiin Irakin hallitukselle. Parisaataa miljoonaa taalaa per päivä olisi sitten Exxonin osuus. No, tuon lainauksen odotukset tuntuvat ylimitoitetuilta, koska koko Irakin tuotanto taitaa nykyisin olla alle 3,5 miljoonaa barrelia päivässä. - Senkin eteen kannatti nähtävästi pieni sota käydä.
Vs: USA hoitaa sotilaansa, vai... Jep, eihän Irakin sodassa ollut muusta kyse kuin uusista öljylähteistä. Yhdysvallat esitteli tekaistuja todisteita YK:ssakin. Kenraali Petraeus kuoli juuri taannoin ja sitä ennen kevensi omaatuntoaan kertomalla katumuksensa näistä operaatioista. Joukkotuhon ensisijainen tarkoitus oli päästä käsiksi resursseihin ja saattaa maa takaisin kivikauteen, ettei se jatkossakaan pystyisi puolustamaan omia intressejään.
Vs: USA hoitaa sotilaansa, vai... Dresden oli oikeastaan viimeinen esimerkki tulimyrskystä. Hampuri oli ensimmäinen. Dresden ei ehkä ollut enää kostokaan mistään, vaan pelkkä jatkumo sodan kieroutuneessa "logiikassa". Sen takana oli myös yksi ihminen, Sir Arthur Harris, Englannin pommituslennosyon komentaja. Hän piti loppuun asti käsityksensä, että sota loppuu nopeimmin murtamalla Saksan kansan moraali ja taistelutahto siviilikaupunkien pommituksilla. Sir Arthur oli sotarikollinen, jos kukaan. Hän ei olisi halunnut pommikoneidensa edes osallistuvan mihinkään muuhun kuin kaupunkien pommittamiseen. Saksan öljyjalostamoiden, lentokonetehtaiden, liikenneyhteyksien... kaiken muun pommittaminen oli hänen mielestään turhaa. Amerikkalaiset saivat poliittisesti pakotettua hänet mukaan erityisesti "Transport Plan"iin eli Normandian maihinnousua edeltävään liikenneyhteyksien Katkaisemiseen, mutta heti sen jälkeen Sir Arthur palasi mielipuuhaansa. Sodan alkuvaiheessa sekä saksalaiset että englantilaiset välttivät kaupunkien siviilikohteita jopa niin, että jätettiin pommittamatta, jos oli olemassa siviiliuhrien riski. Käytännön ongelmaksi kummallekin osapuolelle tuli liian suuret konemenetykset päiväpommituksissa, jolloin siirryttiin yöpommituksiin. Siinä taas ei aluksi osuttu luotettavasti edes suurkaupungin kokoiseeen kohteeseen vaikka miten olisi ollut tahtoa osua yksittäiseen tehtaaseen. Homma lähti erityisesti sen vuoksi käsistä molempien osapuolten tulkitessa toisen pommittavan nimen omaan siviileitä ja eskaloitui avoimeen kaupunkien tuhoamisen kostokierteeseen. Saksalla vain ei ollut resursseja pärjätä siinä kisassa. Lisäksi teknologinen kehitys tutkan ja elektronisen häirinnän sekä pommitusmenetelmien ym. alueella johti siihen, että jo vuoden 1944 alussa saksalaiset, Ranskassa olevilta kentiltä lähteneet pommikoneet lensivät lähes sokkoina eivätkä tahtoneet osua edes Lontooseen, kun taas englantilaiset kykenivät lentämään suunnistusmielessä ongelmitta vaikkapa Berliiniin ja pommittivat todella tarkasti. Dresden oli huipentuma tässä kaikessa. Ei englantilaisia mitkään pilvet estäneet yöllä. Mosquito-koneella lentävä Pathfinder-laivue kykeni merkitsemään kohteen hitaasti laskeutuvilla valosoihduilla lähes korttelin tarkkuudella, pilviä tai ei. Laivueen hyökkäysjohtaja valvoi asioita siitä eteenpäin ja ohjasi soihtumuodostelman, "joulukuusen" paikkaa sekä antoi kohteen päälle (n. 6 kilometrin korkeudella) tulevalle pommikonevirralle (koneet lähtivät Englannista yksitellen jonoon porrastettuina) pommitusohjeita joulukuuseen nähden. Kyseessä oli sen ajan mittakaavassa tieteellisen tarkasti suoritettu massatuhoaminen, jolla ei ollut mitään vaikutusta sodan lopputulokseen. Jälkikäteen voi tietenkin olla viisas ja sanoa, että Churchillin olisi pitänyt laittaa Harris sivuun jo ajat sitten. Mutta näinhän se aina on...