Vs: Unia. Mitä mömmöjä sä vedät kun näät noin paljon ja huimia unia? Mulle kanssa. Onko mulla väärät kahvin porot? Menetkö nukkumaan nälässä vai kylläisenä, mikä patja, huonelämpötila? Mä nään unia kerran kuussa ja aina mustavalkoisina. Joku sanoi että onnelliset ihmiset näkee unissaan värejä. Enkä mä muista niitä kauaa, vain ehkä jotain epämääräistä.
Vs: Unia. Pitää herätä uneen, ja herättyään sitä pitää mielessään kerrata, muuten se unohtuu. Se, etä uni on ollut kiinnostava, erityisen mukava, tai pelottava, se auttaa muistamaan sen herättyään. Mutta jos vaan nousee ylös ja piereskelee, niin uni katoaa kyllä mielestä aamupäivään mennessä tehokkaasti. Tai jos herää kesken syvän unen. On minullakin kausia, jolloin ei muista nähneensä mitään. Eniten unia muistaa nähneensä, jos saa nukkua pitkään, eli pitkä loppuosa unta on kevyttä. Nämä siis komemusta, ei tietoa..
Vs: Unia. Olimme lipumassa jokea pitkin. Sitä reunusti nurmikkorinne ja tuli juttua retkeilystä ja yöpymisestä. Kysyin että tuohonko nurtsille olette pistäneet teltan? Eei, ollaan menty camping-alueelle. Samantein seisoin leirintä-alueen portilla ja lippujen hinat olivat kovia. Sanottiin että se koska on tuo festtarilippu samassa. No, sitten olinkin jo aika liki lavaa, festarialue oli laaja, mutta ihmisiä oli kovin vähän. En ihmetellyt, ensimäinen bändi oli aivan onneton. Lähdin kävelemän poispäin ja päädyin kahvilatelttaan. Lähellä istui nuori nainen, joka puhui kovin sivistyneesti. En tajunnut höpinästään mitään, mutta selvisi että hän oli turkulainen taiteilija -mikä selittikin asian. Nainen alkoi nostelemaan koipiaan: selvää Sharonstoneilua, torttu näkyi. Ajattelin jotta on tämä kanssa. Touhu näkyi liikuvassa kuvassa, joka oli sanomalehdessä mitä luin. Artikkeli kertoi naisen tehnen jotain taiteilua. Käänsin sivua ja siinä oli paikallislehden nuortenpalsta: koko aukeama nuorten kuvia -ja kaikissa tytöt esittelivät pimppejään ja pojat runkkailivat. Ajattelin että olen todelakin tullut vanhaksi, koska minusta tämä on aika mautonta.
Vs: Unia. Olemme iloista sakkia, mustavalkoelokuvassa, naarmuisessa, oliko kolmekymmenlukua, osalla meistä valkolakit päässä, valkoviinipullo kädessä ja matkalla saareen. Saari oli pieni hiekasärkänomainen jatke, sinne pääsi outta hiekkakannsata, eli kyseessä oli oikeastaan niemi. Hipsuttelimme nauraen saareen ja sielä tönötti pienenpieni mökki. Se oli filosofi Saarentauksen (en muista nimeä mutta kelvatkoon) saari ja mökki. Nyt olimme mökissä, joka olikin ihan mukavan kokoinen, istuimme mukavasti nahkasohvila ja laskanlinnoissa salissa, puhuen viisaita. Osa porukasta tämän pitsihuvilaksi muutuneen paikan oli terassilla juttelemassa, pitkät vaaleat leningit liehuivat tuulessa. Tiesin miten tänne pääsi parhaiten. Helsingistä kun tuli rantatietä nämä vanhat isot linjurit: bussi oli valtava, ehkä 6 rekkaa ympättynä samalle rungolle, kolme peräkkäin ja pari vierekkäin. Päällä oli kioskeja ja kahviloita, parveke kiersi koko linjurin peräosan ja siinä näkyikin ihmisiä nojailemassa kaiteeseen ja juttelemassa mukavia, bussin paahtaessa hiekkaista rantaa pitkin kovaa vauhtia, hirmuisen pölypilven noustessa jälkeen.
Vs: Unia. Minulle tarjottiin 5D:tä ostettavaksi 500 eurolla. Päätin ostaa. Ja olipa kamerassa vielä kiinni joku ihmeellinen folderimallinen 60mm obiska. Ajattelin, että sehän olisi kiva katukuvauksessa. Heti huomasin, että kameran käyttäminen oli yhtä tuskaa. Laukaisinnasta oli niin jäykkä, etten yhdellä sormella jaksanut sitä painaa. En myöskään löytänyt kamerasta muistikorttia. Availlessani luukkuja löysin sisältä vain johtosekamelskan sekä paljon räpsyviä releitä. Päätin kuitenkin lähteä Canonin kanssa reissuun. Työmatka jonnekin aika eksoottiseen etelän maahan. Ehkä Afrikassa. Kaupungin katuja ei oltu päällystetty ja hotellissa oli epämääräinen respa. Huoneeni oli pitkän käytävän päässä ullakolla. Konferenssinkin järjestelyissä mätti sillä en saanut tietää koska minun esitys oli. Mutta ei sillä väliä koska en ollut kameratuskaltani jaksanut powerpointtejakaan valmistaa. Istuin sitten lopun aikaa pitkän pöydän ääressä ja kuuntelin toisten jorinoita. Yhtään kuvaa ei tullut otettua, joten todistetta tästä reisusta minulle ei ole näyttää :-(
Vs: Unia. Viimeisin kuvaukseen liittyvä uni oli sellainen, jossa otin sängyssä kuvia alastomasta vaimostani Nikonin 14-millisellä laajiksella... Huolestuttavaa?
Vs: Unia. Mietin liitovarjon ostoa. Tekniikan maailmassa oli iso artikkeli ja vertailu. Kolme varjoa, 6, 7 ja 8 neliöiset olisi settinä 1000e luokassa, mutta osassa varustelu aika huonoa, narut saattoivat olla parjattua valkoista, tai peräti oranssia muoviprujua, joka on vuodessa niin sikkaralla ettei hommasta tule mitään. Kyselin kaverilta, Tapiolta, lähtisikö Laajavuoreen lentelemään varjoilla, pääsisi katsomaan mikä varjoista on millainen, mutta hän sanoi että on niin huonoissa väleissä hotellinjohtajan kansa ettei oikein tiedä. Hotellissa haahuili pitkin ja poikin varjoilijoita, jotka eivät asuneet siellä. Jokaisella iso kahvimuki ja heidän jäljiltään seinillä oli kahvilänttejä ja -viiruja. Katselin vähän aikaa varjojen leijailua alas mäeltä, ja heräsin.
Vs: Unia. Muutama yö takaperin: Olin Aition Juhan kanssa parin kaljan jälkeen vanhanaikaisella pensiksella, sen omisti vanha tuttu Simo Jalava -joka myi siellä farkkutakkeja ja käytettyjä autoja. Katselin yhtä pientä kaksipaikkaista joka näytti mukavalta. Se alkoi näyttää koko ajan hölmömmältä ja muovisemmalta, kuin suurennettu leluauto. Olin kuitenkin vaihtanut Sitikkani siihen, oikein huonolla välirahalla. Se harmitti ja Juhakin sanoi että perinteisiin vakintuneisiin ehtoihin verrattuna olen tehnyt huonot kaupat. Olin samaa mieltä ja menin seuraavana päivöänä uudestaan paikalle, perumaan kauppoja. Simo ei ollut paikalla mutta yksi vanha painajatuttu oli tuuraamassa mutta sanoi ettei kauppoja koskaan peruta, sun pitää vaan vaihta taas takaisinpäin. Mietin että niin kai täytyy, ja ootas kun Ane kuulee koko sopasta! Heräsin, ja tyhmät kauppani v*ttivat minua vielä iltapäivälläkin ;-)
Vs: Unia. Päästiin perheen kanssa vihdoin katsomaan ostamaamme rivitalo-osaketta joka oli kunnan rakennuttama vanhustentalo. Huoneisto oli pieni ja sokkeloinen. Olohuoneen tilalla oli makuuhuone ja makuuhuoneen alta kulki tunneli josta kulki junaraiteet. Unessa mietin että tiesinhän mä ettei sitä kastellitaloa olisi pitänyt myydä ja nyt olin vienyt perheeni tällaiselle slummialueelle, liianpieneen asuntoon jossa kulki junaliikenne makuuhuoneiden alta. Erityisesti minua huolestutti junaliikenteen vaatima sähkökaapelointi joka epäilemättä kulki juuri sängyn alitse. Sivujuonteena oli että tein työkseni sairaankuljetusta ja jotain muuta pelastushommaa, jonka tiimoilla oli avioliiton ulkopuolista seikkailua mutta sitä en enää muista kuinka se meni.
Vs: Unia. No, toisaalta digicameranetissä nimenomaan vaaditaan kuvaamaan sisällä laajiksella, kunhan ei ole kyseessä jääkiekkojoukkueen ryhmäkuva ;-)
Vs: Unia. On niin iso akka, että pakko käyttää laajaa kuvakulmaa, että mahtuu... Ja mitä tulee dc.nettiin, niin sitä lukiessa rupee joko huvittaa suuresti tai vastaavasti raivostuttaa alle kolmessa minuutissa.
Vs: Unia. Heteroseksuaalisia mieltymyksiä on menestyksekkäästi hoidettu mielialalääkityksellä ja sähköshokein.
Vs: Unia. Pyörätien risteyksessä Vähäjoen rannassa oli yksi liikuteltava narikka, Mike Monroe myi vanhoja vaatteitaan. Telineessä oli vakosamettinen ruskea takki, jossa supikaulus ja violetteja somisteita. Makke itse ilmestyi siihen ja sanoi ettei suurinta osaa ole käytetty kuin lehtikuvaussessiossa. Takkia teki mieli, kuin myös valkoisia housuja, mutta takki maksoi 350e, ja se tuntui paljolta vaikka Makke sanoi takin hinnaksi jotain parin tonnin huitteilla. Kauppa jäi kesken ja olinkin seuraavaksi katsomassa valopöydällä vanhoja diojani. 6x7 ruuduissa oli kiinnostavia sessioita: Olin kuvannut Tommia meikkaus- ja kampaamopöydän ääressä. Hänelle oli tehty tuuhea Kleopatra-tukka, joka siis on leikattu vaateriin poikki niskan tasalta. Lisäksi vahva meikki. Kuva oli otettu viistoon aika etäältä, joten malli on takaviistosta ja peilistä näkyy kasvot. Seinä oli peilin takana valkoinen, mutta olin vetänyt leveällä pensselillä tummaa umbraa, tummanruskeaa 45 asteen kulmaan pitkin vedoin ja kävellyt samalla. Olin melkein kade ottamastani hyvästä kuvasta. Enhän muistanut sellaista ottaneeni. Kuvassa oli keskitetysti sairaalavalaistus ja hieman ylivalotusta, mutta reunolla vinjetinomaisesti haipumista mustaan. Tunnelma oli kuin Kubrickin elokuvasta. Ja tietysti kuvassa kaikki eli, eli se oli oikeastaan live-dia. Toinen liuska, siinä olin kuvannut likuportaista alaspäin, lattiatasossa oli sisustettu huone, portaat siis laskeutuvat asuntoon. Suoralla salamalla valaistussa moottorilla otetussa 645-sarjassa olen itse mallina. Minut on meikattu mustasilmäiseksi diivaksi, vaikka vaalea tukkaki onkin pitkä ja hyvin takussa, tulen kohti kameraa ja kaadun portaisiin suurieleisesti. Salaman tehon laskiessa viimeisessä kuvassa näkyy enää kämmenselkä portaissa, muut haipuu mustaan. Pirun hyvä, vaikka itse sanonkin, ajattelin noistakin.
Vs: Unia. Ei nyt ihan viime yöltä: Olin ajamassa Pyhältä kotiin Savonlinnaan ja siitä huoltamolta nappasin Lauri Tähkän kyytiin kun hän oli myöhästynyt keikkabussista. Muistan ajatelleeni ettei se naama nyt NIiiiin vino ole kuin kuvista voisi olettaa, kengät oli mageet, mutta hyi hitto miten vähissä vaatteissa joku lähtee lappiin! Sellainen viiskytä minuuttia se vie Pyhältä Kerimäelle - joka sivumennen sanoen sijaitsee ihan siinä Savonlinnan keskustassa Lauri ehti keikalle mutten jäänyt siinä keikkaa seuraamaan oli niin kiire kotio.
Vs: Unia. Viime yönä näin paljon mutta kun ei muista! Olin joka tapaksessa painajana ja B3:n pikkuoffsettiin piti vesiteloihin vaihtaa sukat. Katselin sukkia ja 3M:n holkkeja ja pistin ne päällekäin. Kaikille kummastelijoile selitin pitävän teoriani: saa vettävaraavaa pintaa, ja nukkaamatonta ja tasaista pintaa. Samalla holkki siinä kädessä kuivui, mutta ei kiristynytkään, muuta kuin pitkittäissuuntaan: holkia piisasi vain puolen telaan ja se veti telasukankin päistä irti ja loppujen lopuksi kumpikin oli aivan löysässä... Nappasin toisen telan, vedin siihen sukan pälle ja otin neulan ja lankaa, mutta silloin tultin sanomaan että syyteistunto alkaa. Otin telan käteeni ja ajattelin neuloa päät oikeusalissa -ei siellä ole muutakaan tekemistä. Näin sitten itseni istumassa keskellä salia keskikäytävän reunapaikalla, pitäen telaa kuin kävelykeppiä, harmaa pikkutakki päällä, kamera ajoi katonrajaan ja kohtaus päättyi.
Vs: Unia. En mä enää juuri unia näe, mutta jos jokin tuleva alkaa iskeä päälle, sellaisia toivomusten ja takautumien sekotuksia alkaa tunkea. Muuten kyllä riittää että ottaa mukavan asennon ja alkaa muisteleen että missä on ollut ja kuvia sieltä. Tässä nyt näin sellaisen sekoituksen näistä: " Olin ajamassa etelässä avointa baanaa, ja tulin suurelle sillalle, tuli kohde, tunnistin sen Lissabonin Jeesus patsaaksi.päätin kurvata sivuun ja mennä ottamaan kuvan siitä. Silloin totesin hämmästyksekseni että auto oli valtava avo Lincoln-61 jossa on suunnaton takaluukku. avattuani sen totesin että siellä on mun kalusto ainakin kymmenkertaisena, oli näitä leicoja, hasseleita ja nikoneita aivan tolkuttomasti. Lämäytin kannen kiinni hämmästyneenä ja ajattelin, olinko lottovoittaja... No jatkoin tuolle monumentille, mutta sinne päästyäni oli se muuttunutkin kirkoksi ja parkkeerasin sen eteen. Viereeni olikin tullut oikealle istuimelle suuri musta valkoinen dalmatialainen. Kirkon ovi aukesi ja upea tummatukkainen nainen mustassa tiukassa leningissä ja korkokengissä tuli viereeni ja silitti tuota dalmatialaista hellästi ja komensi sen takapenkille. nainen tarttui kaulaani ja suuteli minua intohimoisesti tummanpunaisilla huulillaan... Tähän laitan muutaman kuvan joitten inspiroimana tuon unen näin.
Vs: Unia. Olin Italiassa isossa marketissa, marketin ovien lähellä. Siinä oli pieniä putiikintapaisia erikoispisteitä -ja yhdestä sai kahvia, joten minä valkkasin laitteesta, josta sai haluamaansa papua haluamaansa jauhatukseen, suoraan pussiin, ja nimikin päälle läntsähti. Ainoa ettei ollut mitään, mistä tietäisi mitä se maksaa. En minä, eikä kassa. Ihmettelin aikani asiaa ja haahuilin siinä aulassa, kunnes näin kassantapaisen, jossa oli kaikenlkaista vekotinta. Arvelin että tuossa homma klaarautuu. Avasin kassini ja sielä olikin kolmea erilaista lihaa. Ojensin ison kourallisen jauhelihaa ja kädet heiluen siitä kieltäydyttiiin. No, sitten iiso paisti: si, ja se köntti sihen kassantapaisen hihnalle. Liha kulki päähän ja hihnalla olevien rullien kanssa alkoi pyöriä, sitten sitä leikattiin rullissa olevien terien avulla ja tuloksena oli matalien säilykepurkkien näköisiä paloja -ja sitten suihkusi tummansinistä väriä lihanpaloihin. Tummansiniset lihanpalat jatkoivat hihnaa pitkin, hihnan reitti nousi rinteen nurmikolle ja siitä lihat jatkoivat polkua ylöspäin ihan itse. Nurmikko muuttui harjun laella hiekaksi ja katselin miten lihanpalani kulkivat jonossa pitkin dyynin harjaa...