Vs: Unia. Näitä ei olekaan aikoihin kirjannut ylös. näin viime yönä unta: amerikkalaiseen teinitv-sarjaan tarvittiin autotallibändi ja joku kuvausryhmästä tiesi paikallisen valmiin bändin, joka voisi sopia eikä tarvitsisi etsiä näyttelijöitä jotka osaavat soittaa. Bändi sopi ja soittivat yhden singlenkin sarjan kylkiäiseksi. Basistityttö kysyi asian hoitaneelta levy-yhtiöltä voisivatko samantein väntää omankin levyn, heillä olisi piisejä riittämiin. Levyn nimeksi tuli Gish, ja bändihän oli Smashing Pumpkins.
Vs: Unia. Ensin olin jonkun yliopiston koestudiossa, joka muuten oli ulkona pihalla. Johonkin etnopiisiin kävi Gerry Halliwell laulamassa Kate Bush -tyyppisen taustan, ja lauloi aika huonosti -mutta toki paremmin kuin oikeasti osaa. Sen miksaamisesta kinasivat. Sitten selvisi että kaksi niistä teknikoistsa oli vuorollaan vaihtanut tarkkailukaappien sisuskalut salaa. Ensimmäinen oli käyttänyt siihen budjetista vain 180 000e ja Hallivelli osas muuten suomea, ihmettelin sitä unessa jo. -ja sit olinki Kreetalla. Joku lyhytukkainen ruskiasilmä amerikkalaisneito kiehnäs mua ja mee käveltiin rannalla. Sitten tuli kamu polkupyörien kanssa ja lähdettiin polkemaan pitkin hiekkarantaa. Tää muidu pomppasikin tän toisen pyörän kyytiin ja se jannu osoittautui Frendit-sarjan tyypiksi, Rossiksi. Mä sanoin että taisit vaihtaa poikakaveria ja tää typy sanos että joo ja alkoi kiehnätä sitä vuorostaan. Mä ajatteli että hyyvä, olin tyytyväinen kun oli kevyempi polkea. Et tosiaan on outoja unia ;-)
Vs: Unia. Toissaöistä: Oltiin lentoasemalla ja huomattiin että lentolippu oli käännetty Kampalaan. 747 oli ihan kummallinen ruotsinlaiva, kapeita häytäviä hyttikannella, kun sitä punaista mattoa käveli, joka kulmasta kurkki pelokas musta lentoemo. Kampalassa oli terminaali täynnä verta, Idi Ami ui siinä leukaa myöden ja kyseli missä raadot ovat. Kuultuaan sanoi että hyvä; lennättäkää ne Venäjälle. Heräsin
Vs: Unia. Viimeöistä: Oli kaksi mustaa raskasta laatikkoa, joita piti kantaa. aukaistua ei saanut mistään.päättelin, että venäläisiä ammualaatikoita, sellaisia oli armeijassa, mutta kylläkin vihreitä laatikoita.näistä lähti koliseva ääni sisältä, päältä nämä olivat siis peltiä. raahasin ne järven rantaan ja sinne jätin. T ukka
Vs: Unia. päiväunilta tänään: lennätin lasten kanssa leijaa, jonka olimme itse tehneet.Nooa alkoi itkemään, kun leija ei tullut alas. Pyryä harmitti kun leija piti laskea välillä alas, jotta Nooa sai sitä katsoa. Normaalia lasten kanssa. T Jukka
Vs: Unia. Näin unta Chinatownin II-osasta, mutta ilmeisesti kuitenkin kolmosesta?: JJ Gittes oli oivaltanut että kun vesivaroja käytetään appelsiinilehtojen kasteluun, merenlaaksossa oleva alue pohjaveden päällä vajoaa ja painuu pinnan alle -ja alueen arvot romahtavat. Näiden vesivarojen ehtymisen takia siirrytään uusiin vesivarantoihin, ja Gittes ostaa arvottomia merenranta-alueita. Kun näiden alueiden vettä ei käytetä, maan alla olevat tilat täyttyvät uudestaan vedellä ja maa alkaa nousta. Gittes rikastuu koska alueensa kasvaa. Gittes on myös perustanut pieniä yrityksiä suunnitelmansa tueksi. Kävin mm. pienessä tehtaassa jossa yksi nainen hoiti koneita, joilla tehtiin olkisia nukenhattuja. En tunnistanut naista mutta hän sanoi olleensa jo ykkösosassa, mutta sanoin eten itse olut siinä. Hän sanoi että kyllä me tapasimme siinä. Gittes alkoi epäillä että hänen maidensa alla olevia vesivarantoja voidaan yrittä taas ottaa käytöön, ja tekee siksi käynnin poliisiasemalle. Suuressa huoneessa on paljon tietokoneita ja Gittes nappaa tuolin ja rullaa sen yhden koneen äärellä olevan ystäväsä luo, ja pyytää häntä aktivoimaan nimensä koneille. Toinen sanoo että arvasi Gittesin palaavan ja on aktivoinut nimen jo valmiiksi. Selvä sanoo Gittes ja alkaa naputella viereistä konetta. Kaikissa koneissa on nettikamera ja näyttö, joten vähitellen kaiki muut poliisit huomaavat tapahtuneen ja alkaa muodostua jonoa -porukkaa joka on menossa käryttämään Gittesiä toiseen saliin. Tässä vaiheessa heräsin.
Vs: Unia. Olin miettimässä menisinkö atskiin valokuvauslinjalle vai ei. Monta vuotta taas ja valmistuisi työttömäksi -ei huvita. Sitten oli kuitenkin päättäjäisnäyttelyn aika. Koulu oli varannut messuhallin ja jokainen sai vääntää oman osastonsa. Tietenkin enää oli vuorokauksi aikaa. Minulla oli valkoisia, mustia pintoja ja siellä täällä punaista. Kuin mikäkin mainostoimiston tekemä meikkiesttelyosasto. Suurin väännös oli valkoiven 8m pitkä vaakataulu jossa oli pitkä musta viiva keskellä -ja kummassakin päässään roiskekuvio. Vieressä teksti: 'Vai ohjaa dna toimintaamme ja parinvalintaa: "mitä käyttöä ydinspodan jälkeen on niillä töröhuulisilla kuikeloilla?"' Havahduin tilanteeseen, ettei kenelläkään ole ainuttakaan valokuvaa. Laitoin siis osaston latialle pystyyn vaakakuvan, jossa olin itse pers pystyssä haalarit päällä sutimassa osastoani. Lisäksi viritin osaston eteen teräslangan ja laitoin siihen roikkumaan rivin A4-koon ankeita maanläheisiä mustavalkokuvia ulkoa metsästä, ikäänkuin tuomaan vastakohtaa teknokrattiselle ja ulkokohtaiselle muulle osastolleni.
Vs: Unia. Viimeyönä näin unta että olin tehnyt valokuvanäyttelyn. Muutaman kuvan näin ihan selkeästi niistä kuvista. paspiksen asettelu oli mielenkiintoinen mutta toimiva. Tässä yksi kuva unestani. Piti toteuttaa se tänään juuri kuten sen näin. EDIT: Paspis oli 1.3 m korkea jolloin kuva tuli silmien korkeudelle.
Vs: Unia. Heräsin juuri. Näin unta että olin saanut lapun kotiin että autoni pitää siirtää. Se oli huoltoaseman parkkipaikalla, hirmu iso amerikkalainen 60-luvun kosla. Tuulilasilla muovitaskullinen papereita ja sakkolappu. Ja lappu jossa oli viesti että auton avaimen saa täältä. Ja sitten semmoinen mainos-tulitikkuvihko. Joku Raatalan kukkakauppa. Ajattelin että onpa hienoa: saan matkustaa taksilla Raatalaan saadakseni omaan autooni avaimen, jotta voin sirtää sen toiselle parkipaikalle ja päälle maksaa sakot. Siitä että auto on parkissa, mitä tietysti kaikki maailman autot ovat. Uni oli niin realistinen että vieläkin kyrsii.
Vs: Unia. Olin saattamassa vanhaa tyttöystävääni kotiinsa; oli muuttanut uuteen paikkaan pellonreunaan metsän lähelle, katu oli pitkä ja inhasti ylämäkeen. Kysyin miksi muutti moisen ylämäen päähän. Vastasi jotta ei tämä näytä ylämäeltä, tuntuu vain. Myönsin. Työpäivä; olemme ryhmän kanssa viemässä bulgarialaista. Meitä on kolme; minä ja alaiseni, kolmekymppiset mies ja nainen. Kävelemme ripeästi juna-asemalta toiselle, pitkää avaraa valaistua lasihallia, kuin lentokentällä. Vastaan tulee amerikkalaiset -tietenkin. Kolme heitäkin, johdossa pitkähiuksinen ristiveikkö kangashameessa. Tiukka pakkaus. Nainen tulee nokkani eteen ja kysy ivallisesti että tämmöisiäkö nykyisin lähetetään? Mikäs on titteli? Sanoin että olen turva-asiantuntijana, yksityispuolelta. Vai niin, loppuiko valtiolta kyvyt? Sanoin, enkä voinut olla hymyilemättä, että on minulla fbi-passikin, jos se tekee paremman vaikutuksen. Kenelläpä ei olisi, tokaisi nainen, ja näin silmissä tietyn haikeuden, aikaan jolloin id-kortit ja passit olivat vaikeita väärentää. Vaikutus pitää tehdä, oli mielessäni, tai sekosin tuoksusta muuten vain, mutta tarrasin ulottuvilla olevaan tarjontaan: nappasin siis naisesta kiini ja suutelin kuin nuori Nosferatu -ja hän vastasi samalla mitalla. Lopetettuani hieman hengästyneenä hän vaikutti kovin hyväntuuliselta, käännähti, heilautti kättään ja sanoi nauraen: Mahtavaa, tämän me muistamme kumpikin. En oikein tajunnut tätä, ei suudelma nyt niin hyvä ollut, vaikka olinkin vähän huminainen, lähtiessäni taas kävelemään ryhmän kanssa. Bulgarialainen, jota näyttelee partainen, villakangastakkinen Bob Hoskins, kysyi samantien vieläkö tämä junamatka jatkuu kauan? Kummastelin kysymystä, mehän kävelemme... Sitten seuraavaksi hän kysyi yläviistoon katsoen, miksi juna menee ylös ja alas? Nyt on piru merrassa. Bulgarialainen avaa suunsa ja oksentaa ryyniä ilmaan, kaatuu kasvoilleen ja on kuollut. Helvetin jenkit! Ja minä! Pussailen ja he myrkyttävät pakettimme. Tämän kostan. Ja huomaan samantien olevani George Smiley. Nyt olen vuoristohississä, kaapeligondolissa, joka ei mene ylöspäin vaan viistosti alaspäin, vuoren sisällä. Saavumme valtavaan valaistuun halliin. Alhaalla asemalla katselen ympärilleni. Hmm, Taipei. Herään.
Vs: Unia. Oli pienimuotoiset musafestarit, hiekkakentällä sirkustelttoja. Yhden ison teltan vieressä matalampi paviljonkimainen teltta, jossa penkkirivejä säilössä. Täällä keikkaa odottavat v.-72 Black Sabbath ja Uriah Heep istuksivat. David Byronilla oli aika ylös ulottyvat pitkittäisraidalliset kelta-ruskeat housut. Hän selitti kädet vihtoen että tykkää autoista, hänellä on jo puolen miljoonan edestä urheiluautoja, mutta tykkää myös leikkiautoista, ja pienoismalleista. Muut katselivat ohi omiaan mietiskellen. Ystäväni Tommi oli vähän matkan päässä maalaamassa baskeri päässä taulua, joka esitti musta-punaisena kuvana häntä itseään maalaamassa Volsupakun kylkeen itseään maalaamassa. Katselin touhua ja Hipposen Kari kaiveli matkalaukusta valokuvia. Hänellä oli nippu 6x6 kehystämättömiä dioja, ja niitä ojensi mulle sanoen että nyt kun Sabbathin basisti, Geezer Butler on vanhentunut niin hän on aika nykyisin symppis -pitäisikös tehdä juttu lehteen? Katsoin yhtä diaa ja siinä oli Mickey Juppin näköinen tyyppi ilvehtimässä kameralle. 50:n Ken Hensley, joka näytti lähinnä Cat Stevensiltä, etsi kumeisesti jotain penkkirivien välistä. Löysin aikakauslehden jonka välissä oli ruutupaperia. Osoitin sitä Kenille ja hän haki kiireesti löydön haltuunsa. Vähän matkan päässä oli iso porukka tummenevassa illassa shamppalasit kädessä, parhaat päällä seisoskelemassa puiden alla, paperilyhtyjen valaistessa. Nyt 50-kymmppiset Ken Hensley ja David Byron kinasivat jostain. Menin lähemmäs ja totesin että kummallakin on vain harmaat pitkät perinnekalsarit päällä, ja Byron meuhkasi Hensleylle että idiootti, et sinä voi tuollaista tehdä. Jos me nyt ollaan keran tavattu yöllä pusikossa hieman hmm yksityisesti, nin ei siitä tarvitse, eikä saa tehdä heti laulua, eikä ainakaan esittää sitä kenelekään, eikä ainakaan täällä festareilla! Kaverini Kusti käveli mun luokse ja katseli myös touhua. Sanoin että näitkö? Ällistyttävää! Kusti sanoi että joo, aika kova kina. Mä sanoin että ennemminkin vuosisadan sketsi, parempi kuin Fast Showssa! Ja totta! Ääh, totesi Kusti, mitä hauskaa kahdessa riitelevässä äijässä on? Heräsin.
Vs: Unia. Olin panssarijoukoissa, jalkaväkituessa, mikä oikea nimi lieneekään. No, kaikki meidän, eli saksalaisten tankit oli tuhottu, ja me kykittiin niiden takana piilossa. Joku alkoi antautua ja kohta oltiin kaikki kädet pystyssä. Amerikkalaiset tulivat paikalle ja naureskelivat että ei tämä vetele, ensin taistelette viisi vuotta ja sitten ollaan tassut pystyssä heti kun menee huonosti, ja sitten tämä eversti tuli ja ampui minua päähän pistolilla. Ja käveli seuraanan luo, joka olin taas minä, jne. Olipa kivaa. Ihan hiessä sai taas herätä.
Vs: Unia. Yleensä näen todella outoja unia, enkä tiedä yhtään mistä se voisi johtua? Joskus näen jopa samoja unia mitä aijemminkin olen nähnyt. Viime yönä näin unta, että esitin vanhassa koulussani kahden kaverin kanssa musiikkiesityksen koko koululle. Esitys ei mennyt yhtään putkeen ja annoimme siellä lavalla periksi ja lähdimme kävelemään kohti ihmisjoukkoa. Kaikki vain ilkkuivat ja ryntäsimme "backstagelle". En muista enää miten tuo uni loppui, mutta se oli kyllä aika outo! Pakko myöntää, että ei ole lähellekkään oudointa unta mitä olen nähnyt.
Vs: Unia. Olin kävelemässä syksyistä katua, ylämäkeen kohti eläintarhaa. Kadun toisen puolen jalkakäytävällä kulki vastaan urosleijona, vilkaisi vain ohimennen minua. Äimistelin asiaa, mutta jatkoin matkaa. Sitten vastaan tuli naaras, sepä pani minut merkille ja alkoi kaartaa hieman minuunpäin, mutta päätti kuitenkin panostaa kohti keskustaa. Hiukan hikoilutti.
Vs: Unia. Katsoin seinältä kesäisestä alppimaisemasta olevaa kuvaa, jossa tarkemmin katsottuna oli hiihtohissilinja ylös vuorelle. Linja näytti todella jyrkältä, ja huomasin että sen vieressä meni ohut linja, miltei polku alas, olin sanomassa siitä kaverille, että onpas rinne! kun tausta-ääni sanoi että se on perinteinen Ramsaun naisten kisan näyttämö. Ihmettelin hieman kun nimi on tutumpi murtomaahiihdosta. Tajusin tuota maisemaa katoessani että olenkin gondolihississä, joka kulkee kesäisen peltomaiseman yllä viereisellä niityllä porhaltaa kaksi huppupäistä punanuttuista pyöräilijää, maastopyörien kanssa painumassa loivaa alamäkeä. Olinkin heidän takana autossa ja tiesin että mämä ovat ne pyöräilijä-ryöstäjät, jo toisella keikalla! Kiihdytin ja ajattelin että saan ajettua toisen eteen. Toinen oli kadonnut oikealle, mutta sain seurattua toista, vaikka maasto muuttui jyrkemäksi ja pomppuisemmaksi, jäin pyörästä jälkeen. Saavuin tehtaan pihalle ja ovesta sisään, sisällä oli konttori jossa oli ihmisillä hartioihin vettä. Selvisi että kyse oli ranskalaisen pikkukaupungin lehden toimitus. Vieressä oli veden vallassa sitomolinja ja toimittajat näyttivät hieman happamilta istuessaan kaulaa myöten vedessä pöytiensä ääressä. Nousin portaita toiseen kerrokseen, ja siellä olikin iloista ryhmää, tulvan tultua ja valtion jätettyä kaupungin oman onnensa nojaan, olivat he päättäneet aloittaa kansannousun. Se vaatii varoa ja niitä kerättiin pankkeja ryöstämällä. Vimeisin ryöstökin oli menestys ja kiväärejä nostellen porukka hurrasi ja hihkui punapuseroista nuorta sankariaan. Heräsin.
Vs: Unia. Ehdottaisin , kuikuri että tilaat sen uuden canonin leffafilkka kameran, EOS obiskan tilalle on Steven Spielberg tilannut semmoisen moduulin , että siitä menee piuhat pään ympäri laitettavaan pipoon jotka rekisteräöivät aivojen tapahtumat . sitten vaan koko yön digitaalinen kasetti, (aika iso mötikkä)päälle pyörimään ja aamulla sitte lataat läppäriin, lähettelet Stevenille parhaat palat ja alat ANSAITSEEN...
Vs: Unia. Pistin mustavalkoisen pikkukissan kissalinkoon pesun jälkeen. Vehje hurahti ja sisältä kuului sydäntäsärkevä parkaisu. Revin luukun auki ja nostin järkyttyneen pennun pois. Siltä oli vasen etutassu, sääriluu murtunut. Heräsin aivan hikisenä ja syyllisyys oli murskaava.
Vs: Unia. Onneksi et mikroaaltouuniin tai grilliin.. siitäkin näkee jengi unia. Vittu, mä en enää näe muita unia kuin että käppäilen Leicat kaulassa ja Sebastian Salgado tulee vastaan ja kysyy : "Vieläks sä noilla paskoilla hierot? Mä myin jo ajat sitten mun omani sikahinnoilla keräilijöille."