Unia.

Vs: Unia.

Nämä on näitä unien yksityiskohtien helmiä..

Itse olin jossain odotus huoneessa ja minulle lykättiin vahdittavaksi ~3v poika, jonka tosin myöhemmin unessa hukkasin. En kuitenkaan jaksanut moisesta ressata.

 

Vs: Unia.

Näin Budapestissa moisen:

Vaihdoin Stilo-farmarini uuteen Ford Escortiin, joka tosin oli ulkonäöltään yksi yhteen Jaguar D-type Smart värityksellä, eli harmaata ja oranssia. siinä oli kaksi istumapaikkaa, muta kunnon tyylin mukaisesti apupojan paikka oli peitetty. Minun piti hakea siihen avain polkupyörällä, jonka lainasin kaverilta. Pyörässä oli jotain ongelmaa satulan kanssa, se heilui sivulta toiselle ja ajattelin että se avaimentekijä voisi samalla kiristää sen. Laskin betoniramppia kerrostalon kerrariin jossa oli tämmöinen autokroparin nyrkkipaja. Aika suuri tosin, ja kysyin josko saisin satulaan samalla kiristystä. Iso hevitukkainen puuhapete alkoi tutkia tupakka suussa asiaa, ja paikalle tuli vanha nuoruudenkaverini, Teija kysymään josko yrittäjä olisi kiinnostunut ostamaan streoita. Äijä vaikutti vähän vastentahtoiselta mutta Teija maanitteli sen katsomaan ja tyyppi palasikin kohta sylissä kolme todella isoa stereovahvistinta, semmoisia mystisiä kermanvärisiä esi- ja päätevahvistimia. Kävelin rampin ylös ja siellä oli tämän Teijan silloisia parhaita ystäviä, Tiina, joka harjasi kuorma-auton pitkää puurakenteista avolavaa pölystä, "jota Teija aina hommmaa tähän kun lainaa tätä autoa trokauksiinsa". Huomasin lavalla jotain nystyjä ja ne olivat pieniä pulpetteja. Tiina piti liikkuvaa lastentarhaa, ja lavan etuosassa olikin opettajan katederi ja maailmankartta. Palasin alas avainta hakemaan ja kun tyyppi kysy missä auto on, niin sanoin että se on tämä pyörä; minä muutin sen pyöräksi kun tämä on näillä keikoilla kätevämpi peli, tuskin olisin edes mahtunut rampista sillä autona.

Pisti taas ihmettelemään...

 

Vs: Unia.

Toissaöinen:
Olin parin vanhan, jo eläkkeellesiirtyneen työkaverini kanssa istuskelemassa tummasävyisen baarin tiskillä.
Oluet oli edessä ja myyjänä nuori nainen joka esitteli Rokkorin kalansilmää,
hokien montypythonmaisesti: fishi, fishi, fishii!
Objektiivissa oli aukkorenkaassa neliömäinen aukko,
johon sai metallisin irtonumeroin laitettua haluamansa aukon.
Samantein olinkin tumman nuoren naisen kanssa naisopettajan edessä joka ojensi meille todistukset.
Hän olikin uskonnonopettaja joka antoi myös mökin avamimen, koska olimme lähdössä riparille. Käski uida myös.
Mökki oli leveän vuolaan puron reunalla ja olin ulkona jäähdyttelemässä saunasta. Mietin että pitääköhän se nainen mua ihan mamiksena kun saunon uikkarit päällä.
Samantein olimmekin harmaassa kaupungissa, mäellä kovatuulisen meren rannalla.
Hän sanoi että mun on parempi odotella aulassa, että hän saa työvuoronsa tehtyä.
Menin kuitenkin naisen perässä sisään pubiin ja katselin mitä korkealla tiskillä oli.
Lettuja, paria eri sorttia. Kysyin tiskin taakse menneeltä naiselta joka kietoi itselleen essua, että saako maistaa ja hän sanoi että siitä vaan, laita hilloa kun nämä irlantilaisletut on niin pahoja. Maitoin ilman ja pahaa oli, hillon kanssa samoin,
ja vielä sanottiin että se toinenkin lettutyyppi on pahaa. Menin ulos ja rannassa oli suuria kiviä ja toisella kymmenellä olevia poikia mustissaa 70-luvun alun toppatakeissa leikimässä aalloissa.
He pitivät kivestä kiinni ja aallon tullessa  yrittivät pysyä kiinni.
Minusta homma näytti vaaralliselta ka kummastelin miten tarkenivat.
Yksi näistä veti toiselta pöksyjä alas. Ja se jolta pehva paljastui kääntyi ja mulkaisi vihaisesti nauravaa kaveriaan.
Mulkaisijalla oli partaa ja hän näyttikin nyt aivan viisikymppiseltä.
Tempun tekijältä hyytyi hymy ja hän lähti heti vieriseen puukirkkoon hakemaan isäänsä.
Keski-ikäinen isä, joka oli aivan poikansa näköinen, tuli ulos ovelle ja
vilkaistuaan rantaan kääntyi takaisin sisään ja haki tämän toisen pojan isän paikalle. Tämäkin oli aivan poikansa näköinen,
päässäkin aivan samanlainen venäläinen karvareuhka. Kenenkään puheesta ei tuulen takia saaanut selvää,
mutta asian vakavuuden pystyi aistimaan. Seuraavassa kohtauksessa pojat kävelivät peräkkäin
luostarin pihalla ja tämä partainen sanoin myrkyllisesti toiselle:
että kyllä me kaikki tiedetään että katselit himokkaasti niitä naisia.
Mitä naisia? -ihmetteli toinen ja ensimmäinen selvensi: niitä joita teillä oli.

Heräsin.

 

Vs: Unia.

Olin amerikkalaisessa laskettelukeskuksessa, jossa oli kuulemma hyvin tykkylunta. Parhaat päivänsä 50-luvulla nähneestä hotellihuoneestani näki huonosti lumisateiseen maisemaan, olihan ilta. Samantein tuli intialaisen huonosti ääntämää englantia oleva tiedoitus. Ensin kolinaa ja huudahdus, sitten tyyliin: "Huono, huono, 747 laskeutuu juuri maantielle, ja tulee päin hotellia. Äkkiä ulos!" Katselin ulos enkä nähnyt jyrkällä kuusien ympäröimällä maantiellä mitään. Sitten huomasin parkkipailkalla olevan lentokoneen, ja kummastelin että miten se oli mahtunut l,askeutumaan. Olin kulkemassa ylöspäin rappusissa, jossa seinustalla oli pitkä rivi koneesta tulleitta etelämarikkalaisia, perulaisilta intiaaneilta näyttivät. Rappuja oli edessä vain kuljettavaa kohtaa, muuten linoleumiset rappuset olivat pystyseinä -mutta kun lähestyi tätä seinää niin raput työntyivät esiin. Päästyäni aulaan huomasin että sohvanpäädyssä istuvalla pojalla oli lentokoneen siipi kainalossa. Siinä oli ulommainen moottorikin vielä kiinni. Minua ei kummastuttanut yhtään, että koneen olsi pitänyt sillä mittakaavalla olla ehkä kärkiväliltään kolmimetrinen. Pyysin poikaa poseeraamaan ja koitin ottaa kuvia. Pokkarissani oli aikamoinen tele ja jouduin pakittamaan paljon saadakseni pojan siipineen kuvaan.

 

Vs: Unia.

Jaha, viime yönä oli meininki kuin S. Lem:in Stalker -kirjasta ;-)

Syksyisessä maassa oli paljon lehtiä, ja paikka oli hautausmaa. Olin kontallani maassa, könysimme toisen tyypin kanssa läpi sähköisen maiseman.
Tiesimme että jos nostaisi kättään tai noususi edes kontalleen, iskisi salama heti.
Erikokoisia sähköpurkauksia mäiski jatkuvasti ympärillä. Ei silti ollut ukonilma.
Hautojen asemesta hautapaikoilla oli erinäköisiä maahan kaivettuja muuntajia tms.
Tulimme mautausmaan kulmaan ja piti kääntyä vasemmalle. Tiesimme tämän pahaksi paikaksi.
Ympärillä olevat hautapaikat oli reunustettu sähköpaimenilla ja hurina oli kova.
Kulman haudassa oli tynnyrimäinen, kuin laskuituisen öljysäiliön tapainen  tötsä melkeinkokonaan maahan kaivettuna
-se oli tietääksemme tuulivoiman sähkön säiliö. Kuin hidastettuna kaveri hapusi jotain oikealla kädellään rintataskustaan ja silloin kirkas valokaari iski. Hän selitti sitä heti takautumana studiossa,
miten hänen piti tarkistaa että muistivihko oli taskussa ja sähkö pääsi nousemaan maasta kyynärpäästä suoraan hänen sydämeensä. Oma moka.
Siirryin siitä kotiini. Outo 60-luvun pahviseinäkaksio. En löytänyt valokatkaisijoita, enkä saanut vettä kraanasta. Kapea sänkykin tuntui vieraalta.
Elämistä hankaloitti se että piti kyyryssä touhuta, tämän sähköilmiön takia.

 

Vs: Unia.

Stalker on Strugatski-veljesten romaani. Siinähän oli muistaakseni tällä stalkerilla lemmikkinä sellainen kissa joka osasi itse käydä pöntöllä. Tarkovski jätti kissan pois elokuvasta, niinkuin kaikkea muuta viihteellistä.

Lem kirjoitti Kyberias-kokoelman ja jotain vakavamielisempiä teoksia joita en teininä jaksanut lukea. Joku aika sitten ilmestyi kokoelma suomeksi nimeltään Koneihmisten unia, tai jotakin sinnepäin.

 

Vs: Unia.

Juu, tosi on. Ei ensimmäinen sekoamiseni noitten kanssa ;-)

Kirjana Stalker on aikamoinen elämys ja kummastuttaa etteivät Holy Woodien porukka ole tarttunut siihen. Aika kaukana Tarkovskin elokuvan filosofis-uskonnollisista tunnelmista. Hieno sekin.

Lemiä on tullut myös luettua, aika montahan noita on suomennettu kirjastojen hyllyille. Aivan suorastaan punk-kulttuurinen Lemin Tähtipäiväkirjojen ensimmäinen novelli on niin hauska, että se pitää lukea parin vuoden välein. Sen jälkeen on aikea kuvitella että rakkauselokuva Solaris perustuisi hänen tuotantoonsa -tosin kirjan lukemisesta on niin kauan että en edes muista sen painotuksia.

 

Vs: Unia.

Yleensä en näe unia, tai ainakaan ne eivät jää mieleeni. Poikkeuksena pizzan syömisen jälkeiset yöt, silloin näen painajaisia. Eilen tuli illalla syötyä pizzaa:

Kaksi käärmettä kiemurteli talomme katolla. Jostain katolle sinkoutui kaksi 3-4 -kiloista haukea, jotka koittivat peltikatolla vääntelehtien syödä käärmeet. Niiden perässä tuli kaksi schäferiä jotka puolestaan yrittivät napata hauet kiinni. Lisäksi katolla pelattiin jalkapalloa ja koin suurta myötähäpeää, koska pelaajat olivat todella taitamattomia. Ne elukat ei mua hämmästyttäneet, mutta palloilijoiden osaamattomuus kylläkin.

 

Vs: Unia.

;-) Palloilua mullakin viime yönä:

Mää näin unta jossa Beckham venytteli kentällä, joka oli muuten vähän möykkynen. Ohi meni ryhmä muita, samanlaisissa punaisissa asuissa, nämä juoksivat sitä juoksurataa. Beckham ojensi juuri jalkojaan kyykyssä taakse ja kamppasi yhden vahingossa. Se tyyppi meni mukkelismakkelis ja tuli takaisin potkaisemaan syyllistä. No beckhamilta meni pari sekuntia tajuta ja lähti juoksemaan perään, päästyään lähelle veti kaaressa nyrkillä takaraivioon ja lähti lönkyttämään takaisin. No, tämä toinen juoksi taas vuorostaan perään ja sillä oli semmoinen mallinuken pää muoviputken päässä. En tiedä mitä se sillä aikoi mutta eikös nämä alkaneet painia mullassa. Beckham huusi sille toiselle että hän rakastaa vaimoaan mutta pitää Christinasta. Homma oli sillä klaari ja kumpikin jatkoi omaa hommaansa. 

 

Vs: Unia.

Tämä ei ollut viime yönä, mutta sopinee perjantaille:

En itse esiinny unessani ollenkaan, vaan:

  pari Frendit-tyyppistä jannua keskustelee keskenään ja toinen on vähän vetämätön. Toinen huomaa ja kyselee syytä: "Arvaan, sulla on seksiongelmia?"
"No hmm, onhan se niin..."
"Hitto", toinen innostuu: "Mulla on hyvä ajatus, tää on nyt in -sivelet kato sen muijan oliiviöljyllä ihan tyystin, ja pistät kyyryyn pieneen mykkyrään ja panet sitten kato takaapäin ihan intsinä! Siitä naiset tykkää!"
Kaveri jää pohtimaan asiaa ja näkeekin kohta kapakassa sievän naisen pitelemässä paukkulasia pystispöydässä. Jannu painuu siihen ja kysyy että kiinnostaisikos toista jokin kiva? Nainen innostuu heti ja sanoo että "Totta kai!....eeh...hmm...mä arvaan: sä sivelet mut oliiviöljyllä, ja mä meen kyyryyn mykkyrälle ja sä panet mua takaapäin kuin orava? ...ei, ei" nainen heiluttaa sormeaan: "vanha juttu."

 

Vs: Unia.

Nyt mä näin unta että Police oli esiintymässä Suomessa jossain isossa ladossa joka oli ratapiha-alueella. Se oli nuorisotalona.
Siinä oli vähän kireä tunnelma kun Policen alkuperäinen kitaristi oli julkaissut juuri elämänkertansa, kirjan jossa se kertoo kähminnästä miten se saatiin pois bändistä. No mulle tuli kusihätä ja painuin ulos, mutten löytänyt mistään hyvää paikkaa kun siellä ratapiha-alueella haaluili niin paljon porukkaa. Sitten sinne hyökkäsi ratsupoliiseja jotka ampuivat meitä kommunisteja, jotka olimme kuulemma lakossa. Mun yli hyppi monta konia kun olin matalana yhdessä kulmauksessa.

 

Vs: Unia.

Olin luokkaretkellä kasinolla. Minulla oli tumma puku, mutta harmaat paksut villasukat jalassa.
Katselin että oli pari muutakin valinnut saman mukavan jalkineen. Tilasin oluen, mutta edessäni olikin pitkässä lasissa kuohuviiniä.
Tilasin uuden oluen. Kehuin kaikille jotka vastaan tulivat, ettei kiinnosta pelaaminen, etten ole koukussa moiseen.
Menin ulos parkkipaikalle meidän bussin luo. Paikka oli ylhäällä mäellä ja Räikkösen piti esitellä uutta formulaansa siellä.
Haastattelussa Kimi sanoi ettei ole oikein samaa mieltä Tielaitoksen kyvystä huoltaa ensimmäistä mutkaa.
Päättelin tästä että auto oli ojassa. Olinkin äkkiä kotona, metsässä olevassa lautahäkkelissä. Minulla oli mukavasti viinejä,
mutta samantein tuttu kaveri selitti että hyvä kun olin antanut ne viinit hänen tupareihinsa,
että milloin olen tulossa paikalle. Hän oli muuttanut samaan metsään, vastaavaan hökkeliin.
Näin silmissäni millainen ruuhka täytyi jo muutamasta vieraasta tulla. Seuraavaksi olin hiekkatiellä metsässä ja koitin kameraani,
jossa olikin filmi lopussa. Manailin asiaa, koska nyt en saanut tupareista kuvia.
Aloin kelata filmiä takaisin ja takaisinkelauskammen ympäriltä tunki koko ajan filmiä ulos.
Ihmettelin asiaa ja painelin sitä takaisin kameran sisään. Saatuani filmin kelattua,
avasin takakannen ja totesin että filmi oli kaikki kelautunut purkin päälle hirmuiseksi sopaksi...
Olin tätä tehdessäni kyykyssä ja huomaisin pienen pojan edessäni. Hän oli hiipimässä kohti minua. Katosin ympärille jan samannäköisiä,
ilmeisesti veljiä oli enemmänkin lähestymässä. Vanhin oli ehkä kuudentoista ja sille totesin että mitäs teillä mielessä.
Hän ei vastannut mitään ja aloin pyörittää kameraa hihnan päässä pääni päällä. Onko ryöstö vai turpiinanto mielessä?
Noo eeii,  hän vastasi venytellen, vaan halutaan jutella. Samalla paikalle ajoi punainen kälyinen henkilöauto,
jonka kuski sanoi että ei sinnne enää ketään mahdu. Lisäsin että juu, kannattaako moisessa tupareita pitää.
Sitten pohdittiin joskohan hän heittäisi meidät sinne autolla, koska minulla ei ainakaan ollut suunnasta mitään käsitystä.

 

Vs: Unia.

Olin jossain tilassa jossa oli paljon ihmisiä. Olin päässyt opiskelemaan, tiesmitä, ja näin jonkun etäisesti tutun naisen ihmisten joukossa. Hän moikkasi ja sanoi että näytät siltä että olet joutunut työksesi puhumaan aika paljon. Sanoin että on stressiä ollut, olen ollut aika kypsä hommiini, onneksi pääsin opiskelemaan, ja samalla mietin miltä puhuja mahtaa alkaa näyttää.

Seuraavaksi olinkin jossain Tampereen tapaisessa paikassa sillalla katsomassa miten joki kulkee, ja vundeerasin miltä se on näyttänyt ennen ihmisen kättä. Kuljin jonkun kanssa sitä siltaa ja toisessa päässä oli nurmialuetta siinä alla. Katsoin että onko siellä kasviaidan vieressä muurahaiskarhu? Ei, villisika siinä oli. Sanoin että onneksi ollaan täällä ylhäällä, nuo ovat vaarallisia. Samalla ei oltukaan enä ylhäällä. Ja onneksi on vielä se kasvi-aita välissä. Sekin hävisi, maassa oi vain multainen parin millin kohoama enää nurmella.
Vilisika katseli minua kolmen metrin päästä ja eikös väliin luikerrellut iso kobra, jolla oli huonosti piirretty päälaki. Ihmettelin sitä ja se silmälasikuvio tuli paremmaksi. Ja samalla kobra jo kääntyikin minua kohti..ja minä heräsin

 

Vs: Unia.

Ei hitto, taas kummallisia:

Olin rockkonsertissa. Bändi oli reipas ruotsalaispumppu, tyyliin Hives.
Niillä oli myös enkelikuoro, jossa oli kolme keski-ikäistä laulajaa, kaksi taspaksua miestä nailonpaidassa ja yksi harmaanutturainen silmälasipäinen nainen. No, bändi esitti settinsä seassa ruotsalais-norjalaisen musikaalisen vitsin: ensin laulettiin jostain auringonnoususta kädet leviällä, ja toisen puoli bändistä alkoi hiiltyä ja ne huusivat yhteen ääneen että sehän on saippuaa!, jos sitten se puoli alkoi vetää jotain omaa selitystään tunnelmasanalle ja nyt taas toinen puoli pääsi huutamaan että men det är tvål! Nyt homma alkoi kiihtyä, lavalta löytyi kaksi isoa laatikoa naruvarusteisia saunasaippuoita ja kaikki tohkeissaan bogosivat loppupiisin ja tönivät toisiaan kuin Sid V.

Olinpa taas herätessäni aika kummissani, nämä saippuoiksi reagoitavat sanat olivat muuten, ei yhtään enempää eikä vähempää kuin: Sunlight ja: Lasse Mårtenson ;-)

 

Vs: Unia.

Hirmuliskon kokoinen kuukkeli jahtasi minua hautausmaan parkkipaikalla. Se heitteli nokallaan autoja kuin leivänpaloja ruokintapaikalla. Heräsin ja olin aika helpottunut, tuollainen kuukkeli olisi napannut minut kuin sääsken.

 

Vs: Unia. Auto ja luola

Pari vime yöltä:

-Olin autossani, isrtui edessä ja yksi painaja töistä ajoi.
Takana istui kaksi naista ja olimmekin menossa moottoritietä pitkin johonkin palaveriin.
Edessä oli tiilistä kasattu iso kuutio ja huutelin kuskille että et mahdu kaiteen ja tiilikasan välistä.
Hän sanoi etä pakkohan on, kun tiuellä ollaan ja tunki auton siihen väliin.
Kummaltakin puolelta irtosivat kaikki ovet ja lokasuojat.
Katselin auton pysähdyttyä kaiteen yli ja näytti siellä olevan takapuskuri ja pakoputkikin.
Oloin hieman harmissani ja sanoin kuskille että sinä siis maksat vaihingot.
No ei kai, kai sinulla on vakuutus.
Sanoin että on mutta onhan siinä omavastutkin, ja ei edes välttämättä olisi sitäkään, sehän on vapaaehtoinen.
Kaiken mitä sen yli menee saat kyllä maksaa. Otin häntäö olalta ja opastin:
pyyhkäisin painoväriä hänen paidalleen ja sanoin että hups,
kas paitasi on värissä. No, minä sen aiheutin joten korvaan paitasi.
Näin se menee, sitä korvataan aiheuttamansa vahingot.
Tyyppi alkoi itkeä ja huusi että miten hänen lastensa nyt käy?
Paikalle oli ilmaantunut muutakin porukkaa: yksi kertoi olevansa autokaupasta
ja laittoi heti pojan ottamaan selvää löytyykö vastaavaa autoa.
Toinen tuli kertomaan etä hän on vakuutusyhtiöstä, onko auto alle kaksivuotias?
Sanoin että pari kuukautta on yli.
Harmi, olisit saanut heti tilalle iuden koska lunastukseenhan tuo menee,
saanet tuosta 7000e. Alkoi asia hikoiluttaman, ja siihen tunteeseen heräsin.

-----------

-Olin suuressa luolassa. Siellä piti veljeni tuttu majaa.
Kerroin kaverileni mitä tiesin:
tämä tyyppi oli vetänyt suosta jonkun kajakin, ja valtio oli maksanut siitä hyvin.
Hän oli alkanut kartoittaa mahdollisia aarrelaivoja
-ja olikin painunut syvemmälle luolaan veljeni kanssa selostaen mennessään,
että nettiin oli ilmestynyt tietokantaan uusi espanjalaisilaiva.
Paikalle oli saapunut Picasson näköinen virkamies odottamaan tätä etsijää.
Kysyin siltä että maksavatko valtiot hyvin näistä? Hän vastasi että suuriksi kasvaneet valtiot ovat kypsiä.
Sanoin että mätä valtiokin lienee pehmeä, ja nyökyttelimme kumpikin tietäväisenä.
Kerroin kaverilleni sanailustamme ja hän sanoi tupakansavun läpi että ihan hyvää pukkailua.
Alhaalta luolasta tuli suuri ryhmä eteläamerikkalaisia intiaaneja,
kasvot maalattuina, komeissä päähineissä ja koruissa ja pari hevostakin mukana.
Mies joka vaikutti joltain inkapäälliköltä höpötti käsittämättömiä suuttuneen näköisenä.
Levittelin vain käsiäni, ja tällöin nuorempi nainen tuli parin lapun kanssa ja näytti niitä,
sanoen suomeksi että törkeätä ja epäkohteliasta. Papereissa luki että tämä on uhkavaatimus ja viimeinen varoitus:
jos ei ulkolaiset ala käyttää yhteiskunnan normiston arvoisia vaatteita, he saavat siitä sakot.
Nökyttelin ja sanoin että tämmöistä se on: valtio on pilalla. Ei Suomessakaan saa ilman paitaa kaupungilla kävellä.

 

Vs: Unia.

Pari viikkoa sitten luin valokuvauskirjoja iltalukemiseksi. Yöllä näin sitten unta, että tein mustavalkokuvia kellarissa. Olin siivonnut lennokkipajani ja virittänyt valaistukset ja pimentävät verhot. Suurennuskonekin oli. Seuraavana päivänä painuin ruokatunnilla fotoliikkeeseen ja ostin filmiä talvitakin sivutaskun täyteen. Nyt filmit on valotettu ja näen päiväunia, että saisin ne kehitettyä ja paperille.

Kauniista unesta tuli digikuvaajan tosielämän painajainen.

 

Vs: Unia.

Olin klubin lavalla bändin kanssa kitaristina. Soitettiin kiinalaisille ja meno oli hyvä.
Keikan piti loppua mutta kansa janosi hittiä. En tuntenut biisiä, joten laulaja hyräili korvaan alkua.
Se tuntui etäisesti tutulta ja samantein muut aloittivat. En osannut soittaa sitä yhtään,
mutta luotin taustanauhaan, jota ei yllätykseksi ollutkaan, vaikka urkujen osuus olisi ollut riffissä olennainen. Urkuja ei ollut keikalla mukana joten urkuri vain läpsytteli käsiään ja svengaili lavalla. Nyt siis oli vain laulua ja rummut, bassokaan ei kuulunut ja minä vaan heilutin kitaraa ja häpesin. Ylesönkin mielestä sovitus oli aika aneeminen ja ne katsoivat suu auki.
Seuraavaksi olin ankealla esikaupunkialueella kerrostalon vieressa ja katselin kun yksi kiinalaisimies puhdisti kauniin kermanvärisen 60-luvun kulpan takalasia.
Sanoin että anna kun arvaan vuosimallin, kun minulla on ollut sekä -63 että -65. Mies mutisi happamana jotain mutta sanoi että siitä vaan, viittasi kuplaa ja sanoi että älä katso noita sisällä olevia esitteitä. Minähän käänsin päätäni käden mukana ja esitteissä oli joka nurkassa luku 67!
Tyyppi istui jalkakäytävän reunalle ja otti punaisen kitaransa esiin, tapaili siitä surkeasti soittamamme biisin ensisäkeistön tyylikkäästi esiin ja manaili että on se kumma ettei sen paremmin saatu suurinta hittiä soitettua! Koitin avuttomana selittää etten oikeastaan kuulu bändiin enkä osaa edes kitaraa soittaa.

 

Vs: Unia.

Elikkäs..Olin jostain ihme syystä rampeilla ja skedekin oli kainalossa..
Paikka ei ollut ihan tuttu..Ehkä niiden paikkojen risteytys missä käynyt aikoinaan..
Polvihan on rikki jonka takia harrastus jäikin ja unessa tuo ongelma oli myös läsnä, mutta kun olin
jo kiivennyt rampin nokille niin olihan sitä dropattava.

Aluksi meno tuntu tosi huteralta ja trukitkin oli liian löysällä joten meno ei ollut vankkaa.
Tein perus stalleja ja fiftareita kunnes päätin koittaa hieman ilmaa. Droppasin ja tunsin rusahduksen taas polvessa, mutta olin liian hurmoksessa tunteakseni kipua...Rampin vastakkainen kaari lähestyi ja olin asettanut etujalan etutrukkien kohalle ja varpaat tuli hieman yli reunan..
Kun takarenkaat kilahti kaaren reiliin potkasin etujalalla heelfilpin pyörimään ja samalla käännyin 180 asettta backsideen. Otin dekin kiinni gräbillä ja ländäsin trikin. Mahtava tunne valtasi mut..Adrealiini virtasi..Tuli vanhat ajat mieleen.

Nousin rampin päälle hetkeksi hengittämään ja tunsin auringon viimeisen lämmön kun se oli laskemassa metsän taa. Olo oli paras pitkään aikaa.

Aamulla heräsin hymysuin.