Vs: Post Christmas Trauma (PCT) Tämä viimoinen sävyineen ja varjoineen pelittää ja tunnelmaakin löytyy.
Vs: Post Christmas Trauma (PCT) Kädet hamuaa mustikan varpuja etsien marjoja. Siinä se trauma tuleekin kun tajuaa, että mustikat on syöty, eikä uusia saa ennen syksyä. Nice photo. Very nice.
Vs: Post Christmas Trauma (PCT) Kannatti sitten avata tämäkin ketju. Tätä kuva-analyysiä vaille en olisi halunnut jäädä.
Vs: Post Christmas Trauma (PCT) Toinen on valon ja varjon leikissä huima. Hienot sävyt ja kertakaikkiaan mainio pysähtyneen elokuvamainen epätodellinen tunnelma.
Vs: Post Christmas Trauma (PCT) On hyvä, että joulun traumatisoivaa vaikutusta käsitellään kuvallisesti ja siten kuvaterapeuttisesti. Käsien varjot muistuttavat joulun perimmäisestä olemuksesta: ahnaiden käsien kautta elämisestä ja täyttymyksen saavuttamisesta lahjoja ja jääkaappeja tyhjentäen ja suuta ja kehoa täyttäen. Hehkuvat joulukukatkin ovat vain risuja, vaikka fyysisesti olisivatkin vielä käyttökunnossa. Koristeissa on vielä kevyt hehku kuin hiljalleen sammuvassa television kuvaputkessa, josta juuri tuli joulukonsertti ja Ihmeellinen on elämä. Seinäkello raksuttaa juuri mennyttä aikaa...