Ratkaisematon aihe myönnetään, mutta kyselläänpä josko porukalla olisi varteenotettavia mielipiteitä. Taas olisi aika alkaa miettimään valokuvanäyttelyn pystytystä ja ajattelin pitää oikein myyntinäyttelyn. Nyt jäin pohtimaan, kun kerran tarkoitus olisi myydä kuva vieraalle ihmiselle, niin kauankohan sen pitäisi säilyä. Pitääkö erikseen mainita, jos pigmenttiprintti on liimattu tarrakalvolla mainospahville ja odotettavissa oleva säilyvyys on jossain 40-80v haarukassa. Voiko edes noin säilymätöntä printtiä myydä. Samalla mietityttää, että jos nyt uhraa aavistuksen enemmän ajatusta tuohon viimeistelyyn, niin pitäisikö nuo menetelmät jotenkin mainita siinä taulun yhteydessä. Esimerkiksi kuvaluettelon takana. Ongelmahan tuossa on, että kun omasta työstä ei oikein voi tinkiä ja ison vedoksen kunnollinen museosertifioitu kehystys maksaa paaaaljon. Tulee puuhastelijan kuville hurjasti hintaa.
Vs: Vedosten säilyvyydestä.. taas Annat noitten näyttelyvedosten olla näyttelyvedoksia. Jos myyt, niin myy ilman kehyksiä ja tee kunnon printti erikseen. Kukaan täysipäinen vähänkään asioista jotain tietävä ei suostu ostamaan mainoskartongille liimattua printtiä. kapa
Vs: Vedosten säilyvyydestä.. taas ● Myyntinäyttelyissä arkistokelpoisuuden vaatimusta pidetään nykyään itsestään selvänä, – poikkeuksetta. Esim. valtion taideteostoimikunta ei osta muita kuin arkistokelpoisia vedoksia, ja sama koskee myös muita tahoja: museoita, säätiöitä, yksityisiä keräilijöitä etc. – Kasimirin neuvo on hyvä: Myy pelkkä printti.
Vs: Vedosten säilyvyydestä.. taas Toi on varmaan se viisain ratkaisu. Ajatus oli ensin, että tekisi nuo kuvat niin, että näyttelyn viimeisenä päivänä pidetään huutokauppa ja myydään kaikki loput teokset tyyliin huutaja kantaa taulun pois. Täytynee tehdä niin, että tekee arkistokelpoiset vedokset, mutta laittaa ne vaan väliaikaisiin kehyksiin ja tuossa huutokaupassakin myydään vaan ne pelkät vedokset ja ostaja saa kehystää. Tuollainen vaan karsii vähän niitä sisustustauluostajia. Ei tule taidetta massoille.
Vs: Vedosten säilyvyydestä.. taas Jos myy ns. "fineart-kuvaa" niin hyvä säilyvyys on vähän de-facto. Muuten taas... nykyihmisiä ei taida pätkääkään kiinnostaa koko asia. Siis säilyvyys. Kuvat vaan marketin mustesuihkulla paperille ja raameihin ja siinä se. "kyynikko" (oikeasti taidetta on vaikea myydä massoille. Sisustustaulu-ostajatkin ottavat mieluummin sen valmiiksi kehystetyn duotone-rasteripainatuksella tehdyn kuvan kuin miettivät vaikeita asioita kuten säilyvyys tai taiteilijan itsensä tekemä käsityö-teos)
Vs: Vedosten säilyvyydestä.. taas Heh, tuskin tuosta tulee kuitenkaan kaupallista menestystä, harvasta näyttelystä nimitäin tulee, mutta jos haluat päästä nistä pikkahintaan huutokaupalla eroon, niin mikä ettei: annat vuoden takuun ;-)
Vs: Vedosten säilyvyydestä.. taas Mulla oli kerran näyttelyssä sellaisia postikortin kokoisia pikkukuvia - olin kuullut hyvän vinkin, että kun niitä laittaa ilmaiseksi saatavilla sekä viereen 'lahjoituskirstun' niin saa edes vähän vaivanpalkkaa. Lopputulos: Ei noita moni edes ilmaiseksi vienyt ja niitä on tuolla isot niput yhä... Jos näyttelystä selviää kaupallisessa mielessä edes nollatasolle niin se on huikea menestys. Persnettoahan niillä tehdään. Hauska harrastus, eikö =)
Vs: Vedosten säilyvyydestä.. taas Jokainen harrastus tuo persnettoa -jos harrastus tuottaisi voittoa, sitä sanottaisiin työksi. Ainakin verottaja sanoisi.
Vs: Vedosten säilyvyydestä.. taas Ei tolla mitään voittoa joo olla tavoittelemassa, kunhan hiukan tulisi helpotusta, ettei kävisi niin rajusti lompakolle. Tossa huutokauppauksessa on just se ajatus, ettei noi vedokset jäisi nurkkiin lojumaan niin kuin edelliset. Haluaisi kuitenkin ihmisille luovuttaa kelvolliset vedokset, eikä oikein huonoja viitsi sinne seinällekään ripustaa. Budjettipirulainen kun vaan ei mahdollista tuommoista viimeisen päälle kehystystä ja johonkin pohjustuslevylle liimaaminen olisi helpoin ratkaisu.
Vs: Vedosten säilyvyydestä.. taas Itsehän arvostat omaa työtäsi. Joko korkealle tai sitten matalalle. Tai sinne välille. Jos kuitenkin arvostat niitä kuviasi niin paljon, että viet näytille, ja olet jopa saanut paikan, jossa niitä esittää ja vielä haluaisit myydä, niin älä aliarvioi katsojia myymällä huonosti tehtyjä/pohjustettuja/kehystettyjä kuvia. Tai laita taakse vähintään tarra, jossa lukee: "Nämä kuvat on pohjustettu halvalle ja hapolliselle mainoskartongille, joka saattaa aiheuttaa kuviin ennalta arvaamattomia muutoksia. Muutoksia ei voida jälkikäteen korjailla, joten voitte kääntyä tarvittaessa kuvaajan puoleen, ja hän toimittaa Teille vastaavan kuvan yhtä pientä korvausta vastaan, kuin huutakauppatilaisuudessa maksamanne summa kuvasta oli." kapa
Vs: Vedosten säilyvyydestä.. taas Oletko ajatellut että nekin, jotka saavat päähänsä ostaa kuvan, jättävät sen tekemättä, kun ajattelevat että onhan se huutokauppa sitten. Jonne eivät sitten edes jaksa tulla, kun keran näyttelykin on jo nähty ;-)
Vs: Vedosten säilyvyydestä.. taas Jep. Mulla on ovela suunnitelma (a cunning plan), että ilmoitan huutokaupasta vasta päivää ennen, niin ei tinkaajat ehdi taktikoimaan. Edellisessä yhteisnäyttelyssä olleet kuvat heitin näyttelyn jälkeen näyttelypaikan roskikseen, että sikäli parempi ehkä jonkun seinällä. Vaan toi Kapan teksti pitää ehdottomasti laittaa sinne kuvan taakse.
Vs: Vedosten säilyvyydestä.. taas Toden totta. * 99,9 % "kuluttajien" taideostoksista (tosin ei ole annettu viitteitä, että kyse olisi taiteesta) ostetaan heräteostoksina joko heti tai ei koskaan. * Vain kuuluisa taiteilija tai erityinen teos ja toivo sen saamisesta halvalla saavat kuluttajan menemään kaksi kertaa jonnekin ostaakseen sen teoksen. Picasson taulua voisi joukko helsinkiläistä mennä erikseen huutamaan raskaan työpäivän jälkeen tai uhratakseen huutamiskokemukselle puolikkaan vapaapäiväänsä (siinä on ainakin kerrottavaa maanantaina työpaikan aamukahvilla; jo siksi käynti kannattaa). * Ostamisprosessia olisi mahdollista helpottaa nettihuutokaupalla, mutta silloin menetetään tunnelman muisto ja ollaan kilpailussa koko maailman tarjonnan kanssa ("hullu, toisella saitilla saa paremman viidellä kympillä"), eli kukaan ei maksa mistään mitään.