Vs: Kotiinpaluu Pidän tämän kuvan haaleudesta todella paljon, siinä on juuri sitä toivottomuutta ja raskautta, kylmyyttä ja sumuisuutta jota lumimyrskyssä kulkeva yleensä tuntee. Upeaa, että noin suppealla väriskaalalla - koska suppea sen mielestäni tässä tuleekin olla - saa herätettyä niin voimakkaita mielikuvia. Ainoa, johon kuva kaatuu, on raamit. Haaleaan kuvaan verrattuna ne ovat kovin raskaat ja rajut, ja vievät kaiken huomion. Jos pistää raamit - mielestäni tähän sopisi paremmin suhteellisen ohut valkoinen raami, jos sellaisen haluaa laittaa - niin kannattaa pitää ne yksinkertaisina ja pohtia vahventavatko ne kuvaa ja sen sanomaa, rajoittavatko kuvan kasvamista katsojalle (kuten mielestäni tässä on käynyt), vai avartavatko. Mutta, kuten sanoin, kuva itsessään aivan upea.
Vs: Kotiinpaluu Kuinka monta kertaa sitä on hoiperrellut kylmissään ja toivonut jo olevansa kotona.. tai vaan ylipäänsä toivonut olevansa jossain muualla,kuin mitä on? Tässä on aika lailla sellaisen humalaisen veikon epätoivoa. Matkaa ei ole paljon,mutta voi p.... kun se tuntuu pitkältä. Tykkään todella paljon.
Vs: Kotiinpaluu Ei lasketa, vaikka krapulaisen epätoivo onkin humoristista. Tässäpä onkin kuvien paras puoli. Ne todellakaan ole , sitä mitä kuvaaja aina haluaa. Vaan kääntyvät aina miten sattuu katsojan päässä. Rikkaus ja kirous.. edit:kirjoitimpa kliseistä paskaa..