Pohdiskelua illan ratoksi. Jollakulla sitä silmää ja näkemystä selvästi on, toisella ei. Mistä se tulee? Valokuvaamisesta kuten lähes kaikesta muustakin luovasta toiminnasta mahtaa olla 90% sitä perspiraatiota ja vain 10% inspiraatiota. Vaan mistä se 10% tulee? Onko se synnynnäinen ominaisuus vai opittu toiminta- ja ajattelutapa? Oma näppituntumani on, että vaikka synnynnäisissä taipumuksissa on varmasti eroa, oleellisempaa on se kuinka hyvin niitä omia taipumuksiaan ja lahjojaan kykenee hyödyntämään. Miksi joku sitten kykenee tekemään sen toista paremmin? Itse näen niin, että korostunut rationaalisuus ja siihen liittyvä itsekritiikki/-hillintä on luovuuden vahva vastavoima. Taiteilija ja luova ihminen osaa heittää ne jarrut pois päältä ja antaa ideoiden ja intuition virrata. Antaa mennä vaan ja katsoa mitä tulee vastaan. Voiko tuollaista oppia aikuisiällä? Vastustaa vuosikymmenten mittaan kangistuneita tapoja, ajatusmalleja ja henkisiä jarruja? Voiko ja miten?
Vs: Luovuudesta tai taiteellisesta näkemyksestä Helppoa. Jos näkee kuvan ja pitää siitä. Tämmöisiäkin ihmisiä on. Jos pystyy itsellensä sanomaan miksi pitää siitä. Tämmöisiäkin ihmisiä on. Jos pystyy sanomaan mikä kuvassa on se mistä pitää. Tämmöisiäkin ihmisiä on. Jos pystyy sanomaan miten se on kuvaan tehty. Tämmöisiäkin ihmisiä on. Jos pystyy tekemään sen omaan kuvaansa. Tämmöisiäkin ihmisiä on. Jos jokin kohdista ei täyty, on tietoa ainakin saatavissa. Jopa siihen jos ei pidä mistään. Se tieto tosin ei välttämättä saa pitämään mistään, mutta jos on viitsinyt hakea tietoa siitä miksi ei pidä mistään, niin ehkä pitää edes siitä ;-)
Vs: Luovuudesta tai taiteellisesta näkemyksestä Tuolla kuvaamallasi tavalla voi varmasti oppia kuvaamaan paremmin, mutta laskisin tuon ehkä enemmän kuitenkin siihen teknisen suorittamisen piiriin. Minulla on tunne (illuusio?) siitä, että todellinen taiteilija saa ne ideansa enemmän sieltä alitajunnan puolelta kuin tuollaisella insinöörilähestymisellä. No offense.
Vs: Luovuudesta tai taiteellisesta näkemyksestä Voi. Itsensä kanssa voi aina kilpailla, ja nykyistä itseään paremmaksi voi tulla. Kuinka paljon se sitten on muihin suhteutettuna, on toinen juttu.
Vs: Luovuudesta tai taiteellisesta näkemyksestä Insinöörilähestymistä? Jos minä haluaisi maalata kuten Chagal, niin pitäisikös minun odottaa alitajunnan pukkaavan ilmoille kaiken mitä Chagall osasi pitkän kouluttautumisensa jälkeen? Katsomatta yhtään hänen teostaan minun pitäisi suorastaan arvata mikä niissä mahtaa olla kaunista? Ottamatta selvää väriopista minun pitäisi suorastaan illuseerata maisema? Pitäisi vaan alkaa nurkasta sutimaan, kykenemättä hahmottamaan teosta millään tasolla reaalimaailmaan? No, ystäväni isoäiti sanoi lantaa luodessaan pojalleen, ettei tämä olekaan mitään valokuvaamista ;-)
Vs: Luovuudesta tai taiteellisesta näkemyksestä Eiköhän se lähde juuri noin kuin quiquern:kin sanoi. Ensin innostutaan hienoista kuvista ja mietitään, että olispa kiva itsekin ottaa hienoja kuvia. Sitten aletaan ottamaan ja opetellaan itse ottamaan niitä hienoja kuvia. Harjoitus tässäkin lajissa tekee sen mestarin, vaikka lahjakkuus varmasti vaikuttaakin kehittymisen tahtiin.
Vs: Luovuudesta tai taiteellisesta näkemyksestä Yksi puhuu puurosta, toinen vellistä. En minä ole missään tapauksessa väheksymässä sitä tietoista, suunnitelmallista lähestymistä ja teknistä osaamista. Ei Chagalkaan kuitenkaan kehittynyt mestariksi sillä teknisellä osaamisellaan vaan omalla lähestymistavallaan ja ideoillaan enkä usko kyllä että ne syntyvät tuolla kuvaamallanne tekniikalla.
Vs: Luovuudesta tai taiteellisesta näkemyksestä Ei kukaan ole seppä syntyessään, paitsi tietysti nykyään digikamera jo ottaa puolestamme ne kuvat. "Todelliset taiteilijatkin" kuitenkin ovat joskus valokuvausta opetelleet ja usein sitten vielä opiskelleet. Eiköhän siinä niitä vaikutteita ole otettu muualta aika paljon, ennenkuin alitajunnasta ne omat ideat tulevat. Usein jopa "matkittu", kunnes on alkanut omat ideat kehittyä. Aika teknistä se valokuvaus on ja usein pitää jotakin teknistä tietämystä olla, jotta haluttuun lopputulokseen pääsee. Joskus hyvinkin paljon. Joskus todelliset taideteoksetkin ovat teknistä suorittamista. Idea -> tekninen toteutus sopivalla tavalla. Ensimmäinen on yleensä se oikeasti luova osa ja toinen sitten tekninen osa.
Vs: Luovuudesta tai taiteellisesta näkemyksestä Mutta jos ei hallitse tekniikkaa, ei näkemystään pysty ilmaisemaan, molemmat tarvitaan ja jos on hyvin perillä tekniikasta,siitä on apua ideoinnissa,kun se asetttaa edes jonkinlaiset rajat, mitä ylipäätään milläkin tekniikalla voi tehdä.. (kyllä sen maalirinkin piti huomioida öljyvärin, pastillin tai vesivärin jne. asettamat tekniset rajoitukset kun maalamaan ryhtyi) Mutta joo, ideoita pitää olla sisällä, tai niitä pitää syntyä sisäisestä kokemuksesta, jota kenties havainto ympäristöstä/valosta tms. vauhdittaa... niin ehkä sitten voi syntyä jotain omaperäistä. Tunnekuohua tarvitaan, tai ainakin mielen liikettä.
Vs: Luovuudesta tai taiteellisesta näkemyksestä Eli haluaisit toteuttaa ideoitasi täysin sattumanvaraisesti? Ilman mitään kykyjä ja taitoja otetaan kamera käteen, ei edes netistä kysytä mistä se laukeaa. Vai mikä on se perustaso josta lähdet liikkeelle? Onko saatu jo nähdä joku valokuva, vai rajaako se luovuutta liikaa? Pitäiskö kirjailijan olla lukutaidoton ja kädetön jotta alku olisi reilu? Saako kirjailijalla olla kirjallisuudesta kokemuksia ja harjoitusta, vaikka ainekirjoituksen muodossa? Saako olla opintoviikkoja historiasta, tai antiikin runoudesta?
Vs: Luovuudesta tai taiteellisesta näkemyksestä Joo, Viivi. Asiat on juuri niin kuin sanot. Voinemme lopettaa keskustelun asiasta tähän.
Vs: Luovuudesta tai taiteellisesta näkemyksestä Mitäs tästä sanot? Onko tämä oma idea, sisäinen näkemys vai insinööritapa? Joka tapauksessa se on keino muuttaa omaa näkemäänsä muotoon joka on nähtvissä 2-ulotteisessa kuvassa. Maalaustaiteessa näitä keinoja on n. 875865% enemmän, mutta ei niitä voi arpoa. Ei kukaan osaa runoilla englanniksi osaamatta englantia. Minusta on tylsää että valokuvaamista halveksitaan niin paljon että jutuissa on usein maku kuin kuvat vaan kato tulevat jostain. Jopa valokuvausta harrastavien joukossa. Harva kuitenkaan luulee että voisi soittaa hienon kitarasoolon ilman soolojen ymmärtämistä ja kitaransoittotaitoa.
Vs: Luovuudesta tai taiteellisesta näkemyksestä Sopivasti tuli vastaan vinkkejä nuorille kuvaajille (sekä "menestyneiden" kertomusta siitä, miten homma alkoi): http://blog.magnumphotos.com/2008/11/wear_good_shoes_advice_to_young_photographers.html
Vs: Luovuudesta tai taiteellisesta näkemyksestä Luovuutta on tutkittu aika lailla, ihan taloudellisistakin syistä, sillä luovuuden kautta tulee uusia innovaatioita. Ilman innovaatioita moni taloudellis tekninen toiminta hyytyisi. Mutta jos puhutaan valokuvauksesta, on kyse vähän samasta asiasta kuin musiikissa. Abstraktista "kaaoksesta" , tässä tapauksessa "Todellisuudesta" yritetän jäsentää jotakin joka saa konkreettisen muodon, vieläpä esteettisesti nautittavan. Nyt valokuvaus, kun on itseasiassa (ainakin analoginen) niitä viimeisiä käsityötaiteen aloja, vaatii kuitenkin tiettyjä valmiuksia tekniikan suhteen. Tästä syystä monet "ikonit" eli menestyneet valokuvataiteilijat ovat pelkistäneet tekniikkansa, jotta se palvelisi sitä mitä he haluavat kuvillaan sanoa. Esimerkitsi Ralph Gibson kuvaa leicalla ja 50mm objektiivillä, Tri-X filmillä ja kehittää 1:25 rodinalilla ja printtaa jyrkälle paperille. Tämä on hänen "käden jälkensä" jota hän kutsuu "Pragmaattisuudeksi". Joillakin muilla on joku muu "käden jälki" Arno Rafael Minkkisellä pentax 6X7- Plus X filmi ja normaaliobjektiivi eli siisti täyssävykuva normaaliperspektiivillä. Mutta sitten on tuo maaginen "taiteellinen näkemys" Tähän he satsaavat kaiken, suunnittelevat etukäteen kuvansa, odottavat tai rakentavat täydellisesti oikean tilanteen ja sitten kuvaavat. Kummatkin kertovat että ideat tulevat useasti unen ja valvetilan välimaastossa, silloin kun áivojen "yliminä" ei vielä torju ajatuksen juoksua vaan kuvien hahmo voi vapaasti liittyä muihin assosiaatioihin. Tätä voi oppia, kuten melkein kaikkea muutakin. Täytyy vain sanoa tuolle "insinööri aivonpuoliskolle": Suu tukkoon nörtti, nyt ollaan vähän lennossa...
Vs: Luovuudesta tai taiteellisesta näkemyksestä Tuon luovuuden suhteesta oikeaan ja vasempaan aivopuoliskoon on kirjoitettu mielenkiintoisia. Ihmisiä on opetettu piirtämään intuitiivisemmin sillä tekniikalla, että piirretään/luonnostellaan nopeasti, rennosti ja korjailematta mitään. Väittävät että tuolla tavalla saadaan hämättyä sitä rationaalista vasenta hemisfääriä ja saadaan luovempi, epärationaalisempi, visuaalisempi oikea hemisfääri ottamaan ohjat. Moni tekniikkaa kokeillut on kuulemma hämmästellyt tuloksia, jotka ovat parempia kuin hitaasti ja pohdiskellen vasemman hemisfäärin johdolla tehdyt kuvat. Yksi kirja aiheesta on http://www.amazon.com/Drawing-Artist-Wi ... 067163514X"]http://www.amazon.com/Drawing-Artist-Within-Inspirational-Increasing/dp/067163514X En ole lukenut, ehkä pitäisi.
Vs: Luovuudesta tai taiteellisesta näkemyksestä Nyt saimme hyvään aloitukseen jo vähän enemmänkin mukaantuloa. Se onkin vaikeaa, koska sekin vaatii luovuutta. Se on totta: Teknisten asioitten pohtiminen on todellakin ristiriidassa luovan työskentelyn kanssa. Vähintään se on poissa muitten seikkojen vaatimalta keskittymiseltä. Crister Strömholmista kerrotaan hänen saattaneen herättää oppilaansa kesken unien ja kysyvän mikä on aukko ja aika kamerassa. Saattaa toki olla että alunperin kertomansa ajatus on muuttunut vain todeksi tarinoissa, mutta asiassa on vinha perä. Tekniikkansa kanssa pitää olla siten yhtä, ettei sitä tarvitse liikoja ajatella. Kuinka sitten inspiraatio syttyy ja mistä se kumpuaa, jääköön arvoitukseksi. Sitä tuskin on ratkaistu missään niin, että sen voisi sanoiksi ymmärrettävästi pukea. Se on lopulta niin henkilökohtaista ja liittyy myös oman elämän hallintaan, elämäntilanteisiin ja itsetuntemukseen. Oppimalla itseään voi kenties rakentaa tilanteitaan otollisiksi aikaansaamiselle kun inspiraatio tulee.
Vs: Luovuudesta tai taiteellisesta näkemyksestä Tuossa vaiheessa siirrän kännyn hälyytystä tunnilla eteenpäin, ja jatkan unien katselua. Joskus innostuu katsomaan jopa pari jatko-osaa...
Vs: Luovuudesta tai taiteellisesta näkemyksestä Niinpä... Räpeltäjät joutuu sitä tekniikkaa miettimään toden teolla (siis liikaa), kovilla jätkillä se on itsestäänselvää - ei tartte enää miettiä. Tekniikka kuitenkin pitää hallita, se on välttämättömyys. Kun se tulee selkärangasta, niin voi sen avulla sit toteuttaa "luovuuttaan". Ei siis kannata vähätellä asioiden teknistä puolta.
Vs: Luovuudesta tai taiteellisesta näkemyksestä Niinku polkupyörällä ajaminen; kummalla jalalla nyt poljen ja kun käännyn tuonne jätskikioskille niin mitä teen käsilläni?
Vs: Luovuudesta tai taiteellisesta näkemyksestä Kyllä mielikuvitus ja ideat on tärkeitä. Minulle on merkinnyt paljon Duane Michalsin eriskummalliset valokuvat. Niitä katsellessa saa aaningin mihin pitäisi pyrkiä. Se, kuinka se itselle onnistuu onkin sitten eri asia. http://images.google.fi/images?q=duane+michals&hl=fi&um=1&ie=UTF-8&sa=X&oi=images&ct=title