Kiipeepäs muuten tähtitornille, jos ehdit tai jaksat. Siellä on uus näköalabaari. En ole itte vielä käyny, mutta näköala on toki tuttu.
Turun taudista huolimatta muutama uusklassinen sekä Jugend-tyyppinen puutalo on päässyt livahtamaan kaavoittajan tutkan alta lopulliseen kaavaan. Muualla näitä ei juuri taida olla, vaikka sata vuotta sitten kyseessä taisi olla suurimmissa kaupungeissamme hyvinkin tyypillinen kaupunkitalo, jossa varsinainen asuinkerros oli - toisessa, ei vaan korjaan - ensimmäisessä kerroksessa ja ensimmäiseltä kerrokselta näyttävä liikekerros oli itse asiassa veroteknillisistä syistä korotettu kivijalka.
Turku on pikkuruinen paikka. Kuntien kokolistauksessa sijalla 247. Itse asiassa Siuntio on just edellä sijalla 246 puolisen neliökilometriä isompana. No, ovat molemmat sentään pikkukunta Helsinkiä isompia Helsinki on sijaluvulla 255 noin 35 km^2 mainittuja pienempänä. - Suurin kaupunki Rovaniemi on noin 35 Turkua, suurin kunta Inari noin 70 Turkua kooltaan.
Isäni tapas usein sanoa, että kaikki on niin suhteellista. Nyt alan viimeinkin ymmärtämään mitä hän tarkoitti.
Asuin joskus Helsingissä tuommoisessa "korotetun kivijalan" huoneessa. Ihan kivaa oli. Puulämmitys teetti hiukan töitä, mutta pihan perällä oleva WC oli vielä hankalampi. Kaipauksella kuitenkin muistelen, Kirstinkadulta oli kävelymatka yliopistolle. Ikkunan takana oli portaat yläkertaan, ja niissä kulki paljon erittäin lyhythameisia neitosia. Yläkerrassa oli joku alan yritys, nimellisesti rakennusalalla. Ikkunasta avautui nuorta miestä kiinnostavia näkymiä.
Enpäs tuosta talosta tiedä mitään, mutta sen jälkeinen pieni kivitalo on Strandellin suunnittelema Maijala. Sama heppu on suunnitellu aika monta taloa tänne, joista moni jopa seisoo tuolla yhä. Jos sinne tähtitornille kiipeää niin mäelle noustessa on esimerkiksi Pantern ja Hjorten, joista varsinkin jälkimmäinen on kyllä todella hieno.
Ja lisätään kaavoittajan kerhoon Armas Puolimatka, se vekkuli velikulta on kyllä yrittänyt kaikkensa saada tuhottua esimerkiksi Kaskenkatu 3 puutalot. Oivaa homeslummia tarjolla siis! Ja jos Tähtitornin mäellä käy, niin kannattaa kurvata samalla tuonne Kaskenkadun alkuun. 4a on Hjorten Jugend-kivitalo, ja sitten 1 on Vares-leffoista tuttu apteekki, 3 tuo puutalo, ja sisäpihat kanssa koluttava. Siinä välissä nykyisen kehyskaupan tiloissa puolestaan oli Siitoin-Foto, jossa isä Olavi palveli Lumiere-paperia ostavia asiakkaita paksu sikari suupielessään kuin Churchill. Poikansa Pekka ei tuolloin ollut vielä innsotunut kansallissosialismista, vaan okkultismista, ja tuolla oli kaupan pieniä kirjasia aiheesta. Toisella reunalla on sitten käsityöläismuseo, ja sen sekä puiston välissä kyseenalainen rakennus, SNTL ja Venäjän ex-kosulaatti. Sen eteen katuun oli muutama vuosi sitten kirjoitettu lapsia, älkää ampuko jne tekstejä...
Turun pinta-alalliseen pienuuteen on vaikuttanut myös se, että ympärillä on paljon ikivanhoja "paikkakuntia" kuten Kaarina (1309), Raisio (1292), Lieto (1331) joten hirmuisen helppoa ei ole omalle tontille laajentuminen ollut. Toki on Turkukin osannut tehdä Sipoon kohtalon kaltaisia, ja napsaista palasia naapureistaan, mutta ei niillä ole pitkälle päästy.
Jep. Kuntaliitoksia ei voi tehdä, ellei ole yhteistä rajaa. Eksklaaveja ei voi olla. - Samanlainen tai päinvastainen ongelma on Hangolla, joka surkean pienenä kuntana liittyisi johonkin, mutta naapuristossa on vain Raasepori ja Kemiönsaari, joissa on ruotsinkielinen enemmistö. Hankolaiset pelkäävät ihan perustellusti, että suomenkielisten asema heikkenisi mahdollisessa liitoksessa.
Raaseporiinhan se Hanko sopisi kuin nenä päähä. Mutta ei taida onnistua mainitsemastasi syystä ellei sitten talous ohjaa yhteen. Kuitenkin esim Karjaalla ruotsinkieliset ja suomenkieliset ovat samaa porukkaa. Ja molempia kieliäkin puhutaan sulavasti sekaisin, samankin keskustelun aikana kieli vaihtuu eestakasin useamman hengen seurustellessa, varsinkin kuvaajien keskuudessa ja pöydissä joissa kalja maistuu.
Ihmettelen joskus joillakin ilmenevää ihailevaa fiksaatiota kokoihin ja suuruuksiin. Ikäänkuin ne olisivat arvoista merkityksellisimpiä. Omasta mielestäni usein on pieni, herkkä ja vaatimattomalta vaikuttavakin sykähdyttävämpi. Aiheuttaa suojelemisen sekä varjelemisen tunnetta. Ei valloittamisen, turmelemisen tai tuhoamisen tarvetta. Pienten ulkokuorien alta löytyy usein kokonaisia universumeita. Hyvä ei uhoa tai harrasta väkivaltaista voimaa. Luoda, ylläpitää ja kaitsea. Hentoja arvoja --- Kuvassa näkyvä vanhempi rakennus sympaattinen. Onneksi on joitakin yhä jäljellä. Tässäkin maassa.
Onko tuo talo Humalistonkadulla? Sieltä museonmäeltä tulevan kadun risteyksessä, jonka nimeä en juuri nyt muista? Voin kokeilla kysäistä tulevilla kesäjuhlilla eräältä tuntemaltani firiksenä kaupunkioppaana toimivalta turkulaiselta rouvalta, josko hän tuntisi talon menneisyyttä.
No, ei se ihan aiheeton pelko ole, sillä ruotsinkieliset miehittävät jo nykyisellään kaikki avaintehtävät suomenkielisten hienoisesta enemmistöstä huolimatta. Muuten suomen- tai ruotsinkielisyys ei ole kovin iso ongelma seutukunnalla. Veikkaisin kuitenkin, että kielisyyttä isompi ongelma on Hangon verokertymä, joka suhteutettuna tekisi Suomen väkilukuun nähden teollistuneimmasta paikkakunnasta iloisen maksajan tälle manööverille. Näin oli ainakin taannoin tilanne, mutta en ole tarkistanut tämän hetken tunnuslukuja.
No piti tarkastaa, mut tuota ei ollut hyllyssä. Sen sijaan Mikko Laaksosen ja Juri Nummelinin Turun seudun arkkitehtuuriopas löytyi. Eipä tuo kyllä paljon kertonut. "As Oy Humalistonkatu 14 Frithiof Strandell 1900-1901 Adrian Thomander 1907 Maijalan huonekalutehtaan johtajan, puuseppämestari Joh. Alf. Maijalan pieni kivirakennus edustaa Strandellin tuotannossa siirtymää kertaustyyleistä jugendiin ja se on lähellä ruotsalaista eklektismiä. Portaali on kauniisti pyöristetty ja sen yllä on siro metalliparveke. Tehtaan käytössä ollut pihasiipi (1897, korotus 1901) sijaitsee asuinrakennuksen takana. Adrian Thomanderin suunnittelema kulman talo on ainoa liikekäytössä säilynyt esimerkki Turussa yleisistä yhdistetyistä kivi- ja puutaloista. Rakennus on tyyppinsä säilyneistä edustajista arkkitehtonisesti korkeatasoisimpia, sopusuhtainen ja hallittu. Rakennus on monipuolisine puukoristeleikkauksineen ja epäsymmetrisine julkisivuineen yksi suunnittelijansa parhaista töistä Turussa. Rakennukset suojeltiin 2004 Meidän Turku ry:n 1998 tekemän aloitteen seurauksena asemakaavalla ja kunnostus valmistui 2010."