Tulipahan pari päivää sitten Mustasta Taiteesta painomustetta kansien välissä, siis H.Heikuran DARK Zone. Helteisenä päivänä paketista otettuna tuntui olevan pehmeäkantinen vakuuttavalla määrällä mustetta varustettu tyylikäs kuvakirja. Kuvat ovat hienoja...mutta kun sitä illalla alkas tutkimaan, niin alkas jurppimaan sen sivut kun ykskään kuva ei näkynyt kunnolla kun olivat sivulta toiselle ja aukaeman keskikohta haittaa taidenautintoa. Harmi. Kiva se kuitenkin on.
Vs: Painomustepläjäys DARK Zone Samaa huomioa täältäkin, että aika kurjasti oli taitettu melkein kaikki kuvat aukeamalle ja paljon mustaa, mikä olisikin kiva, mutta kun valkoisesta paperista on lentänyt sinne väliin paperitomua, mikä on siinä mustassa vieläpä melko lujasti kiinni. Samaten huomasin, että on melko rajusti väännettu hanat kaakkoon ja muutamissa kuvissa on melko reipasta posterisaatioa. Kiva kirja ja synkkää taattua Heikuraa toki.
Vs: Painomustepläjäys DARK Zone Piireissä tuota sanotaan painoväriksi. Tuollainen arkilla jugurtin ja hyytelön risteymä, rotaatiossa valuva paksu terva on musteeksi vähän jähmiää. Itse tykkään asusta sinänsä, mutta tekniikka sinänsä on paikoitellen pettänyt tuollaiselle sävyalalle harmilisesti, musta pinta täynnä valkoista pistettä, kuvissa osalakkaustyyppistä peilailua, lisäksi kardinaalisempia: sävyliu'uissa portaita, terävöitykset paikoin hirmuisia, ja hieman on kloonikalukin heilunut niin, että valmiissa kuvassa näkyy tahaton huumori. Pääosin tykkäsin kuvista, vaikka tämmöinen tehty dramatikka on usein varallinen; pelataan teennäisyyden ja vaikuttavuuden nuorallatanssia. Aika kertoo mitä jää käteen. Ensiselaus paikoin hymyilytti. Niin tai näin, mielummiin tämän kanssa kuin ilman. Mahtava julkaisusarja tämä MT.