Tänään olin ensimmäistä kertaa pihiiitkään aikaan seurueessa (5 ihmistä), jossa olin ainoa tupakoiva.. tuntui oikeasti oudolta. Tupakkaa menee n. 30 savukkeen päivätahdilla, kahvia litrasta kahteen päivässä. Alkoholia juon 2-6 annosta/viikko... Henkilökohtaisesti ottaa päähän nuo tupakkalakisysteemit ym. mun mielestä tuollainen piilomainonta pitäisi ensimmäiseksi kieltää lailla, sitten vasta rajoittaa ko. nautintoaineen käyttöä. Eihän sitä nyt hullukaan pysy savuttomana kahta korttelinväliä pidempään kun joka kulmassa on lappuja jotka käsittelee tupakointia + vielä ne askeissa olevat mainoslauseet.. itsekin olisin varmaan aloittanut jo peruskoulussa jos sitä oltais yhtä paljon hehkutettu kun nyt. Mutta onnea vaan Teemulle päätöksen johdosta!
Tupakointi herättää itsessäni ristiritaisia tunteita vaikka omakohtaisesti se ei enää kosketa kuin välillisesti. Lpetin oman polttamiseni 12 vuoden sauhuttelun jälkeen, olisko ollut -87, tai -88. Olin edellisenä uutenavuotena piukkana lopettamassa, sillä optiolla että saan kaljoitellessa polttaa. No, se aiheutti sen että se puolikas aski, joka löytyi aamulla taskusta piti polttaa pois ja kun aski oli tyhjä, piti mennä yhdelle kaljalle, jotta sai älykkään perustelun ostaa seuraavan askin. Itselleen valehtelulla ei siis ollut mitään tolkkua tai suhteellisuudentajua. Kolmen kukauden farssin jälkeen luovutin, mutta itseinho oli niin syvä että seuraavana uutenavuotena lopetin aika helposti. Ei tarvinnut kuin vältellä ruokailunjälkeisiä viisasteluistuntoja muiden korsteenien kanssa. Silloin kun poltin, pidin ihmisiä jotka kieltävät polttamisen autossaan nipoina, mutta eipä tulisi mieleenikän antaa kenenkään polttaa autossa enää. En myöskään haistanut kapakkaillan jälkeen vaatteissa mitään sen ihmeempää tuoksua, mutta nyt haistan. Päätös koittaa pästä eroon tupakasta tuli sekä ulkoa että sisältä: sisältä siten että se hieno, kansainvälinen kuulius jota tupakointi nuorelle torvelle edusti, oli kadonnut. Tv:n tuijottelun lomassa tehty hieno, leijuva savuverho ei häirinnyt, mutta se häiritsi että 8:n tupakan jälkeen piti mennä jääkaapille natustamaan pari meetvurstin siivua jotta tupakka maistui taas paremmalle. Ulkoa päätöstä kypsytti se, että tuttavat alkoivat kieltää tupakointia kodeissaan ja he kävivät parvekkeella tupakalla. Se hieno savuverhon puuhailu jäi kokonaan pois harrastuksesta ja vaihtui kylmässä värjöttelevään tuhnutteluun. Mikä se ensimmäisenä sisään tultua tuli sohvassa mieleen kuin se, että nytpä olisikin mukava vetää sauhut. Muiden polttaminen ei herätä juuri suuria tunteita. Sen verran se ehkä ärsyttää, että kun isomalla porukalla parhaat keskustelut katkeavat aina siihen, että puolet porukasta lähtee jonnekin betoniseinille puhaltelemaan. Vähän samalla tavalla siis kuin se, että pohjapaikassa on aina hauskinta ja kapakassa porukka vaan leviää.. Selittely herättää välillä hjuumoria: jos tupakkalakkolainen paasaa koko ajan siitä, ettei juurikaan edes ajattele tupakkaa, niin eipä mene kuin pari päivä kun poltetaan kuin ennenkin. Rahan meno tai tulo on myös aika vieras, rahaa ei sen jälkeen ollut yhtään enempää ..ties mihin katosivat, liekö minulla jokin tupakoiva matti kukkarossa? Sen kyllä pystyy nopeasti kalkuloimaan, ettei olisi enää varaa polttaa. Muutaman asian olen muuten pannut merkille; ne jotka poltavat sätkiä tai piippua -niillä vaikuttaisi olevan enemmän vaikeuksia päästä irti. Olen arvellut että se johtuu siitä, että nuo sisältävät enemmän puuhailua, sitä tupakointikulttuuria ja siksi luopuminen vie sekä harrastusta että itse tupakointia. Lisäksi naisille tuntuu lopettaminen olevan jostain syystä vaikeampaa kuin miehille. Tästä minulla on myös arvio, mutta sekin voi mennä metsään kuin kiimainen Saab: naiset eivät ehkä aloita polttamista ollakseen ollakseen, vaan muista syistä. Ja katu-uskottavuuden kariseminen omasta polttamisesta ei heitä siis auta lopettamaan. Tämä erittäin ontuva logiikka herättää tietysti kysymyksen: miksi naiset aloittavat?
Hyvä pointti tuo sätkänkäärimis juttu. Olipa kyse sitten sätkistä tai askeista, niin niksat alkavat hälvetä siinä kohtaa kun käärii sätkää tai kaivaa askia taskusta ja loppuu siihen kun tupakan tumppaa. Joskus käy niin että kun nuoruuden innolla imee niin tulipesä tai koko hela rööki putoaa. Tällöin on pakko kääriä uusi.. se pitää saada myös tumpata. Mulla on kotona semmoinen maailmanparantamispaikka, jossa on kitara, kahvinkeitin ja tuhkakuppi - en mäkään ulos jaksais lähteä. Minulle tupakka on nautintoaine siinä missä kahvi, olut ja hyvä ruoka, enkä pidä siitä että siitä hirnutaan niin paljon julkisuudessa.
Yhden rullan olen testannut sen verran että toimii. Vanhoja kameroita tulee välillä haeskeltua kirppiksiltä. Ei niinkään merkkien perusteella, vaan ulkonäön. Siis jos on hauskan näköinen, sisältää edes muutaman nippelin ja on vielä halpakin niin ostan pois. Keräilyvimma taitaa olla jokin outo piirre ihmisissä, mun isä kerää huuliharppuja (soittelija), kaveri koristenorsuja (en kyllä tiedä miksi), mää kameroita ja kuka mitäkin. Täältäkin varmaan löytyy heti sata keräilijäaddiktia ..
Tupakkalakisysteemeissä ei kylläkään ole tähdätty tupakoinnin hankaloittamiseen siinä toivossa, että se vähenisi, vaan takaamaan tupakoimattomille oikeus olla savuttomassa ilmassa. Tupakoiva vaan kokee nuo tunteenomaisesti hyökkäyksenä itseään vastaan. Tai minä ainakin koin. Rahansäästöstä voin sen verran sanoa, että olen ostanut koko nykyisen kamerakalustoni tupakasta säästyneillä rahoilla ja nyt maksan niillä autoni osamaksut suurimmaksi osaksi. Ei ole pikkurahaa se. Mullakin oli tupakointimäärä samaa luokkaa kuin Matilla, eli 200 e/kk hupeni siihen. Mutta ei kukaan varmaankaan ole rahan takia lopettanut, kyllä se muista asioista lähtee.
turun yliopistolla on tohtori, joka on kivenkovaan sitä mieltä, että 20vuoden päästä tupakointi on kiellettyä ja marihuana laillista ja sitä saa kioskeista, siis Suomessa. On mielenkiintoista ajatella kuinka lyhyen aikaa oikeasti normit pysyvät ja vaihtuvat. en ota tähän nyt mitään kantaa, mutta nopeasti ne ajat muuttuvat.
200 € ..vat? Opintotuesta jää vajaa satanen laskujen ja vuokrien jälkeen per kk ..en tiedä paljonko noista sätkävehkeistä tulee kuukausitasolla, mutta en kyllä haluakkaan tietää.
30 (pv/kk) x 1,5 (askia/pv) x 4 (euroa/aski) = 180 e/kk, ja sitten juopotellessa ketjupolttamiset ja stressipäivät siihen päälle, niin 200 on aika liki.
Poltin pitkään. Olin välillä pitkään polttamatta ja aloitin uudestaan. Nyt kolme viikkoa takana ilman savuja ja pahimmat kiukuttelut jääneet lenkkipolun tai hiihtoladun varteen, eli eiköhän tämä tästä. Pitäkää peukkuja ettei repeä enää uudestaan, haluan tosissani päästä eroon tyhmästä, epäterveellisestä ja kalliista tavasta.
Kyl se siitä. Muista vaan tämä silloin kun tekee mieli tupakkaa niin perkeleesti: se himo menee ohi hetkessä, 20s - 5min ja sen jälkeen taas rauhoittuu. Mä käytin töissä ton ajan töiden tekemiseen ja kotona oon sit päivitellyt kameralaukkua ;D
Toi on kyllä tuttua. Ei, mut hyvä juttu jos joku lopettaa tupakoinnin! Tupakka tappaa ja se maistuu pahalle! Nimim. Joskus lopettanut ja aloittanut ja odottanut jne. mut tän askin jälkeen
Justiin sillähän siitä pääsee, että tosissaan haluaa. Älä vaan suostu missään tilanteessa uskomaan, että yhden tupakan polttaminen olisi hyvä idea, tai että olisi edes mahdollista jättää se siihen yhteen.
tai käytä vanhan körttiläisisännän konstia. kun tuli "nainen" mieleen kävi isäntä pihalla astumassa naulaan. ei tässä mitään peukkuja tarvita, mehän selvittiin jo.
Kohta 4 kk ilman kessuttelua. Tosin täytyy tunnustaa, että pari tai kolme kertaa olen baarissa polttanut, kun siellä savun keskellä on aivan sama polttaako vaiko eikö. Mutta selvinpäin en ole enää polttanut ja taitaa jäädä tuo baarittelukin vähälle kun meinaa nykyään pukata aika kovaa pääkipua viiden minuutin savussa istumisen jälkeen.
Taidan olla tosissani tämän lopettamisen suhteen, koska olen käynyt baarissa, juopotellut muuten vaan ja vieläkään en ole suostunut polttamaan vaikka joskus on mieli tehnytkin. Kaikki aikaisemmat lopettamisyritykset ovat kariutuneet juuri noihin kännissä vedettyihin savuihin, joten ajattelin että en mene samaan halpaan enää uudestaan.
1) Onneksi olkoon, isoja huutomerkkejä, taputuksia ja kädenpuristuksia! 2) Aikanaan lopetin nikotiinilaastareiden avulla koitettuani sitä ennen arviolta 100 lakkoa ja lopetusyritystä. Oli myös elämän fiksuimpia päätöksiä! Jostain kumman syystä kiloja tuli ja ovat pysyneet. Tuli myös lihaksia kun alkoi tekemään muutakin kuin savussa istumista luuseritunnelmissa. Rahaa on säästynyt paljon mutta se ei ole jäänyt asumaan seuranani, en kyllä tiedä miksi.
Mä poltin jotain 23-24 vuotta ja nyt sellaset kaks ja puol vuotta ilman. Enää ei tee edes kännissä mieli röökiä. Yllättävän helppoa se loppujen lopuksi oli, siis lopettaminen. Nikotiinipurkka autto mulle.