Miten suurehko ryhmäkuva pitäisi valaista? Olen nähnyt maksetuilta kuvaajilta sellaisia "taidonnäytteitä" seurojen joukkuekuvien valaisusta, että en aio niistä ryhtyä maksamaan. Edellisen seuran tilaaman "kuvaajan" jäjiltä tunnelma imitoi aidosti Apollo-lentojen laskeutumisaluetta... yksi tuhottoman voimakas valonlähde matallalla horisontissa. Jää, jossa kuvat otettiin, näytti kuun pinnalta ja pelaajat riveissään toiselta puolelta palanelta ja toiselta puolelta mustilta..... takana hurjat terävät varjot. Pystyn parempaan suuremmin yrittämättä Eli joudun ottamaan tuon joukkuekuvan itse... käytettävissä olisi kaksi varjoa ja 80x80 taso. Miten ne kannattaisi sijoitella noin seitsemän ihmisen levyisen ja kolmen rivin syvyisen kohteen suhteen? Hallissa on kuvauspaikan kohdalla suoraan ylhäältä tuleva yleisvalaistus. Ilman mitään lisävalaisua se muodostaa varjot ja ei oikein edes riitä riittävän syväterävyyden saamiseen. Eli on näennäisestä kirkkaudestaan huolimatta himmeähkö....
Jos kunnollista valaisua ei saa rakennettua (eikä varaa/riittävää syytä välineiden hankkimiseen), niin porukan voi parhaiten valaista viemällä heidät ulos sopivaan valoon... Vähiten kikkailua ja paras tulos ilman lisävaloa varsin helposti...
Niinhän se on. Mutta...ongelmana on vain ulkoa hyvän kuvauspaikan löytäminen nykyisten ah, niin esteettisiksi rakennettujen jäähalliympäristöjen kohtuullisesta läheisyydestä. Hallin sisuskaan ei ole mikään kaunis, mutta henkii se sentään lajin ilmapiiriä. Paremmin se kuitenkin toimii kuin kerppainen hallinseinusta.... tai ne niin todella kauniit pusikot hallin ympäristössä. Ja toisaalta, näin syksyllä ei voi noista ilmoistakaan olla niin varma... porukan kokoonkutsu pitää nimittäin ajoittaa tietylle päivälle, jota ei voi sääennusteen perusteella määrätä.
Enemmän ne nuo kolme kuitenkin ovat kuin se yksi kerppainen studiosalaman ruppana suoralla poltolla ilman mitään pehmentäjiä tai heijastimia, jota edellinen yrittäjä käytti. Näitä harvoja tilaisuuksia varten en laajempaa arsenaalia tule hankkimaan......
Ryhmäkuvan valaisu täytyis hoitaa yhdellä yhtenäisellä valonlähteellä, vaikkakin se koostusi useammasta valosta. Sateenvarjot/tasovalot pistetään vierekkäin ilman rakoja mieluummin kameran yläpuolelta niin että varjot tulevat aina kamerasta poispäin. Valojen korkeus niin ylös, että silmälaseista ei heijastu ja leuan alle tulee sopiva muotoileva valo. Valot luonnollisesti suunnataan niin että valosta tulee tasainen, irto-valotusmittari on rautaa.
Kiitos, tätä tietoa kaipasin. Eli kuvaajan selän taakse, yläpuolelle, niin lähekkäin kuin mahtuu? Täytynee kokeilla mikä valon tulokulma luo suurinpiirtein sopivan valon yläsuunnasta tullessaan. Vai onko tähän jokin peukalosääntö olemassa? Tosin kaikille ryhmässä oleville valohan ei tule likikään samasta kulmasta, koska etäisyyttä kohteen ja valonlähteen välillä ei näillä laitteilla voi kasvattaa mielivaltaisesti. Mitä pidempi etäisyys olisi, sitä enemmän samasta kulmasta valo tulisi. Toisaalta ilmeisesti valopinnan kokoakin pitäisi silloin kasvattaa, ettei valolähteestä tulisi pistemäistä, eikö?
Ryhmäkuvan valaisu on aina kompromissi, pitää valita asiat mistä voi tinkiä. Jos valopintaa kasvatetaan paljon, valon hajontakin kasvaa ja tehontarvekin kasvaa rutkasti.
Ryhmäkuvan, jonka sisältöön sopii, voi valaista vaikka ihan ristikkäiselläkin valolla minusta.. Riippuu siis myös sisällöstä. Itse olen valaissut usealla eriväriselläkin valolla, kun ryhmä on sopiva, esim sirkuslaisia, jossa voimakkaat keinovalospotit on oleellinen osa kaikkia esityksiä ja "pelin henkeä". Miksei jääkiekkojoukkueenkin voisi laittaa keskelle jäähallia "aitoon" valoon, jossa pelikin käydään, pyytää vielä hallimestarilta lisää tehoa, että kaikki valaistuvat kunnolla
Tämäkin pitää paikkansa. Aina tilanteen mukaan. Mun mielestä on kans melkein yks-hailee--vaikka tavallisessakin ryhmäkuvassa on melko jyrkät varjot, kunhan ne ovat oikeassa paikassa eikä liian hallitsevat. Ristivarjo ei sovi kaikkiin kuviin mutta voi olla asiaakin sopivissa kohteissa.
Sen verran kai valaistusta tulisi hillitä, että ryhmässä olijat ovat tunnistettavissa ristivarjojen seasta? Liigahallit on valaistuksen suhteen aivan eri juttu kuin nämä halvimman mahdollisen suttuvalaistuksen omaavat muut hallit. Kenttämestari ei saa näihin lisää valoa vaikka itkisit.
Takavuosina tuli muutaman kerran jouduttua samaan tilanteeseen. Ei peräkkäisinä vuosina, koska silloin oli vielä tuoreessa muistissa edelliskerran kokemukset, mutta muutaman vuoden välein. Minä vuokrasin kuumavalot joltain leffapuolen vuokraamolta ja kuvasin negalle värivirheen korjailumahdollisuuden vuoksi. Muutoin menettelin aika pitkälle kuten täällä on puhe ollutkin. Jos aiot kuvata koko seuran joukkueeet, harjoittele oman joukkueen kanssa ensin perusjutut. Assarista on valtava apu ryhmän ohjaamisessa.Huomaa vielä järjestelyissä, että kiekkokoululaiset on aika erikokoisia kuin edaripelaajat. Onnea matkaan!
En aio kuvata kuin "oman" joukkueen. Heillä todennäköisesti riittää huumoria hieman pidempäänkin sessioon.... ehtii hetken etsiä asetuksia.
Kiitos, täällähän oli sivullisellekin hyviä neuvoja! Kerran kiireessä ja kieltämättä vajain välinein menin kerran ottamaan mm. tämmöisen ryhmäkuvan. Kahdella käsisalamalla, toinen kamerassa Lumiquestin telttapehmentimellä, toinen niin ylhäällä kuin huonolla jalustalla mahdollista hiukan lähempää ja sivummalta Stofenin "muovikortilla". (Ostin paremman eli korkeamman salamajalustan joka kuitenkin oli tuota kuvattaessa vielä postissa, ja mietin juuri mitä ostaisi seuraavaksi samantapaisen yllättävän hyväntekeväisyyskeikan varalta.) Tavoitteena oli saada edes hiukan muotoilevaa sivuvaloa painottaen kuitenkin ihohuokosille lempeää myötävaloa. Lisätavoite oli saada omistamani AA-sormiakut kestämään tunnin, kymmenen ryhmäkokoonpanon ja sadan kuvan sessio, käytin mahdollisimman pientä osatehoa ja ehkä isohkoa aukkoa. Tietoisena välineitteni ja tulostenkin uhkaavasta kepoisuudesta yritin sitten kompensoida satsaamalla sitäkin enemmän siihen että arvon kuvattavat edes hiukan viihtyisivät... Millaisia ajatuksia herättää?=)