on vielä teoriatasolla mutta jo tässä vaiheessa on tuumailtavia juttuja pari. Auttaisi paljon jos joku on tuota todella tehnyt niin tietää käytännössä mitä mahdollisia muitakin ongelmia on. Ja jopa vastauksia: - daguerrohan on metallisella pinnalla oleva kuva (hopeoitu kuparilevy joka on lasin alla) joka ikävästi kiiltelee katsottaessa ja näkyy peilikuvana koska on valottunut suoraan siihen pintaan. Miten eliminoida kiillot kun niitä tulee sekä metallista että lasista? - näkyy parhaiten vain rajatussa katselukulmassa. Olisikohan jo johonkin muuhun tarkoitukseen alunperin kehitetty laite jota voisi kammella hieman kallistella että saisi tuon oikean kuvakulman? Tuskin tähän reprojuttuun on ihan tuota varten keksitty mitään ja jos onkin ne se maksaa giljoonia tietenkin. Teline jossa on sivussa ratas tai kampi jolla saa "keinutettua" tuota kuvaa. - ja kuva on "upotettu" kehyksiin, parisen milliä kehyksen sisällä siis joten tuon kuvan valaisu saattaa osoittautua hankalaksi. Valon pitäisi siis tulla edestä että varmasti valaisee kuvan mutta silloin alkaa kiillot näkymään heti - kuvaisin digillä mutta myös filmille joten mikähän hidas pienirakeinen filmi olisi paras, ASA 100?. Jonka voi itse kehittää. - ja jatkaa. Negan loppupesussa (kirjan ohjeen mukaan) "...filmi siirretään välittömästi HCA-liuokseen...", mikähän tuo liuos on, ja onko samalle litkulle joku tunnetumpi nimitys filmin valmistajilta? Tavoite on mahdollisimman pitkään säilyvä nega. Tavoite 100 vuotta ja jos silloin näen että ei ole säilynyt niin aion vaatia rahat takaisin. Ja valot. Kuumavalot olisi kätevät koska näen tarkalleen valaisun jo kuvatessa. Studiovaloja ohjausvaloineen mulla ei ole. Pikkuräpsyt olisivat ystävällisiä reprottavalle kuvalle koska välähdys on hetkellinen eikä jatkuva kuten kuumavaloissa. Olisiko led hyvä, vai vaikka 250W halogeeni (2 kpl) jos sellaisia edes on muualla kuin työmaavalaisimissa, en ole käynyt kauppojen hyllyillä tutkimassa vielä. Neuvoja, ohjeita, kieltoja, kehotuksia, määräyksiä?
Vs: daguerron reproaminen vastailenpa itsekin kun infoa löydän. Kiiltoja voi vähennellä tekemällä mustasta kartongista "maskin" eli keskelle reikä josta linssi kohti reprottavaa kuvaa. Ei ainakaan huoneessa olevat vaaleat kohdat ja valonlähteet heijastu daguerron lasista kameran linssiin. En tiedä toimivuudesta mutta on ainakin halvempaa kuin että maalaan koko kämpän mustaksi. Ja pimentämällä kuvaustilan ja asettamalla valot niin etteivät näy. Valojen sammuttaminen on aika edullista, edullisempaa kuin niiden pitäminen päällä. Sähkölaskun mukaan. Heijastumat on yleensä katsottu isoksi ongelmaksi reproillessa daguerroja. Jospa tämä ongelma on nyt ratkaistu ellei joku keksi muuta...
Vs: daguerron reproaminen pola auttaa kyllä lasin heijastusten poistossa, sellainenkin daguerroissa on päällä. Mutta lasin alla on lisäksi se kiiltelevä metallipinta...mutu-osasto veikkaa että ei auta tuossa. Intternettissä on reprottuina daguerroja ja mielestäni hyvälaatuisina. Ottaen huomioon sen laadun mitä ne yleensäkään ovat olleet. En vielä tiedä miten ovat heijastukset poistaneet ja miten valaistus on saatu niin tasaiseksi. Daguerron reproamisessa kuvataan se kehyskin, se on olennainen osa koko teoksesta.
Vs: daguerron reproaminen tässä oikeita vastauksia odotellessa yksi linkki jossa on "specsit" miten vanhoja kuvia reprotaan. Muidenkin kriteereitä varmaan löytyy jos sellaisia tarttee. Tuttuja juttuja mutta kun ei ole fotari nyt tällä koneella niin en tiedä mitä meinaa :if the document is black-and-white, save in "Gray Gamma" 2.2, 8 bits." Onko tollanen eläin siellä "save as" valikossa, vai missä" se linkki: http://www.pro.rcip-chin.gc.ca/cours-courses/normes_numerisation_smcc-digitization_standards_cmcc/page_7-eng.jsp
Vs: daguerron reproaminen Tuossa on yksi esimerkki erääseen esitelmääni kuvaamastani dagerrotyypin reprosta. Koska tämä ei tullut minnekään painettavaksi, en viilannut sitä tämän enempää. Rajaamattomasta kuvasta kuitenkin näkee lasin alta löytyvän pölyn määrän, joka vielä moninkertaistuu lasin ja levyn heijastuksissa. Lisäksi originaalikuva kehyksineen on fyysisesti tupakka-askin kokoluokkaa, joten sen suurentaminen jo tällaiseen katselukokoon tuo kaikki mahdolliset virheet esiin. Viisto kuvakulma tuo myös haasteita terävyysalueen hallintaan tavallisella reprokalustolla ilman tilt/shift-mahdollisuutta, tässäkin paspiksen kulmat ovat jo softit.
Vs: daguerron reproaminen no niin, olet samalla asialla ollut kuin itselläni on tarkoitus olla lähiaikoina. Olet kuvannut tuon suoraan digiksi, et filmille ollenkaan? - vinosti kuvattu on demonstraatio pölystä (?) mutta kuvasit myös suoraan edestä? Vai korjailitko perspektiiviä kuvankäsittelyssä? Kyllä tuokin daqu olisi pitänyt reprota jo kymmeniä vuosia sitten, ainakin reuna-alueilla on jo vaurioita mutta itse henkilöhän eli keskiosa on vielä hyvässä kondiksessa. Voisitko kertoa vielä kuvausoloista, miten valaisit, millä linssillä? Aiemmin mietin mikä on HCA-liuos ja olisihan se pitänyt muistaa 70-luvulta kun sellaista käyttelin, eihän tässä ole kuin 40 vuotta väliä. Hypo Clearing Agent, nopeuttaa pesuvaihetta. Useimmat eivät käytä, luulen.
Vs: daguerron reproaminen Sama kuva kyseessä, toi eka on raakis josta on lähdetty liikkeelle ja tehty oikaisut ja pahimpien pölyjen prikkaus. Kuva on valaistu tasovalolla vasemmalta ylhäältä, siis kameran puolelta niin ettei valo peilaa kuvasta. Pehmeä tasovalo siksi että kova valo tuo vielä enemmän näkyviin naarmuja ja kiillotusjälkiä, plus vielä tuo kiiltävä paspis näyttää paremmalta sillä. Vastapuolella pitää puolestaan olla mahdollisimman mattamusta pinta, joka siis peilaa kuvasta ja tekee kuvaan sen tumman pään. Sametti sopivasti varjostettuna toimii hyvin. Tuossa oli FF kennon kinarilla 100 millinen makro, jos olisi tarvittu parempaa niin sitten olisi menty palkilla ja digiperällä. Ja studion jääkaapista ei ole filmiä löytynyt sitten 90-luvun...
Vs: daguerron reproaminen Vielä pari sanaa reprotekniikan ulkopuolelta: Aatelkaas että tuokin kyseinen kuva on otettu n. 1850-luvun tienoilla, siis koko valokuvauksen keksimisestä oli silloin kulunut vähemmän aikaa, kuin mitä meillä on nyt ollut digikameroita käytössä. Prosessi oli kohtalaisen hankala vakioitava puhumattakaan sen myrkyllisyydestä ja duuni tehtiin vielä luonnonvaloateljeessa, kun kaupallista sähkövaloa olisi tarjolla aikaisintaan vasta kolmenkymmenen vuoden päästä. Ja minkälaista jälkeä sen ajan tekijät saivat aikaan...
Vs: daguerron reproaminen mielenkiintoinen tekniikka. Tasovalon ymmärrän hyvin mutta vain yhdeltä puolelta ja musta sametti toisella....miksei kun tulos on noin hyvä. Itse ajattelin 2 valoa symmetrisesti. Jos mustaa samettia olisi niin ehkä laittasin senkin johonkin jos vielä on heijastuksia. Vaikka verhoksi ikkunan eteen jos ikkunasta tulisi valoa... Aika rohkea veto korjailla jälkikäteen noinkin paljon perspektiiviä, Fotarin modify-perspectiveko, en ulkoa muista missä se perspektiivin korjaus on kun, kuten sanottu, ei ohjelmaa ole tällä koneella. Aion ainakin yrittää mahdollisimman suoraan edestä kuvata ja jos ei onnistu niin pitää tuumailla. "Jos ei mitenkään, niin sitten jotenkin." Kyllähän alkuaikojen kuvaajat ovat olleet mestareita, tavallaan. Tai apteekkareita tai muuten vaan varakkaita henkilöitä. Kuvan esillesaaminen höyryävällä elohopealla, jäisi multa tekemättä. Mutta hatunnoston arvoisia suorituksia, noista kuvattavista on jäänyt varsin selkeä ja realistinen kuva jälkipolville. Ai niin, peilikuvasta. Onko sinun kuvasi nyt käännetty siitä alkuperäisestä taas "oikeinpäin" vai onko se originaali juuri kuten sinun reprokuvasikin?
Vs: daguerron reproaminen Tuo on niin pieni kohde, että yksi valo riittää mainiosti valaisemaan sen tasaisesti. Tavallinen pintarepro toki valaistaan yleensä symmetrisellä valolla ja kuvataan suoraan edestä, mutta dagerrotyyppi vaatii periaatteensa vuoksi jonkin levystä peilaantuvan mustan pinnan ja se on helpointa tehdä tuolla tavalla viistoon. Suoraan edestä kuvattaessa on melko hankala saada kameran ja optiikan heijastusta piiloon vaikka kuvaisikin reiän kautta. Levyn pinta kun on todellakin täysin peilimäinen. Esimerkkikuva on originaalin suuntainen, eli alunperin peilikuvaa ei ole käännetty "oikein" päin.
Vs: daguerron reproaminen okei, kiitos tiedosta. Ei olisi tullut mieleenkään ainakaan ennen kuin käytännössä tuon kanssa vääntäsin. Perspektiivin korjaukseen käytitkö PS:n korjausta, vai jokin erillinen plug-insinööri? KOhdehan on pieni mutta suhteutettuna kaupunkikuvaan niin sama kuin kääntäisi kerrostalon kuvatuksi 40 metriä eri paikasta. Hyvin olet tehnyt, tilaaja varmaan oli tyytyväinen. Vielä peilimäisyydestä. Kuvahan näkyy hyvin vain rajatulla katsomiskulmalla. Ja se ei ole suoraan edestä, ikävä kyllä. Ajattelin että sentin käännös (muutama aste) voisi riittää ja sen korjaa kyllä. Sinä olet kääntänyt paljon enemmän, näyttäisi että kuva on sekä hieman kallellaan taakse että kuvauskulma on jotain 30-40 astetta sivulta. Eikö todella muuten onnistunut?
Vs: daguerron reproaminen Ei tuo nyt niin hirveän jyrkässä kulmassa ole kuvattu, linjat kyllä kaatuvat vähemmästäkin. Oikaisu on tehty ihan PS:n perustyökaluilla hinaamalla nurkat paikoilleen. Itse kun olin tilaajana, niin tarvitsemaani käyttöön ratkaisu riitti mainiosti. Teknisesti korkeatasoisia reproja dagerrotyypeistä löytyy mm. Stefan Richterin kirjasta "The Art of the Daguerreotype", joka on tehty jo ennen digiaikaa.
Vs: daguerron reproaminen kiitoksia! Kysyn tätä omalla otsikollakin mutta tiedätkö reprofilmin joka tekisi positiivin? Eli reproan negan ja tuloksena pitäisi olla nega, ei siis käänny positiiviksi?