Filmikuvan kun olen tulostanut suurennuskonella paperille, Ansel Adamsin lausahdu tulee aina mieleen, “The negative is the equivalent of the composer’s score, and the print is the performance.” — A.A. Nyt etsin menetelmää millä pystyisin tunnistamaan sormenjäljen siltä esitykseltä. Filmissä on T-grain tai perinteisiä jyväsiä. Paperissa varmasti myös omanlaisia, joista minulla ei ole tietoisuutta oikeastaan ollenkaan (poisluettuna väri- tai mustavalkoinen, niissä on selvää se ero. Nyt mietiskelen, että millä apuvälineillä pystyisin teknisesti katsella sitä tulostuksen käden jäljen. Suurennuskoneella pystyn näkemään siinä filminegatiivissa olevat jyväset, tarkentamalla sen oikeaan kohtaan. Nyt etsiskelen välinettä ja tapaa millä pystyisin ne paperille tulleet jyväset saamaan näkyville. Vaihtoehtoina minun päässä minulla nyt: 1. Tavallinen makro-objektiivi (50mm, 90mm, 100mm). Viimeksi paperiskannasin viikonloppuna tällaisella sen 30x40cm kokoisen tulosteen, lähetin sen italiaan taidenäyttelyyn arvioitavaksi, ja sain eilen hyväksynnän sieltä, että se kuva pystytään laittamaan seinälle siellä. Voisin kokeilla, että samoilla laitteilla voisin kokeilla myös kokeilla, pystyykö sillä sitten katsella sen tulostuksen jyväsiä. Luulen, että ei oikeastaan. Listaan sen tänne minun viestiin vain vaihtoehdoksi. 2. Jonkinlainen 2:1 reproduktioon kykenevä makro-objektiivi (millaista minulla ei ole). Niinkuin Laowa 60mm tai 100mm tai 24mm. 3. Tarkempi up to 5:1 reproduktioon kykenevä makro-objektiivi, niinkuin 65mm Canon MP-E tai Venus Optics Laowa 25mm (millaista minulla ei ole). 4. Mikroskopppi kameraliitännällä, mikroskooppiobjektiivilla sitten ilmeisesti 2x, 5x, 40x, 200x tai joitakin sellaisia suurennuskohteita. Sellainen kone minulla on kesämökillä, ei ollut vielä aikaa mennä kokeilemaan. Ymmärränköhän, mikäli aloittaisin mikroskooppikuvaelmana skaanaamaan siitä 30x40cm tulostuksesta vaikka sellaista 40x mikroskooppiobjektiivia teknisesti. Täyskenno digitaalinen kamera, yhden kuvan pinta-ala olisi (24x36mm) / 40 = 0.6x0.9mm = 0.54mm^2 ? Siitä tulostuksessa pinta-alana on 120,000mm2 ? Eli pitää sitten ottaa puoli miljoonaa osa-skannauksia siitä kuvasta, ja yhdistellä ne samaan lopputiedostoon. Kamerassa on vaikkapa 50M resoluutio. Laskinko oikein, että siitä tiedostosta tulisi 25,000,000M, eli 25T resoluutio ? (ja mikäli 5x joko mikroskoopilla tai 5x ultra-makro -objektiivilla, sitten niitä osa-skanauksia tulisi vain noin 4,000, resoluutiona sitten vain pari sataa gigapikseliä?) ... Montako kesälomaviikkoa pitäisi kuluttaa sitten täyspäiväisesti sellasen teraflopin tuottamiseen. Vai pitäisikö vain hankkia jokin käytännönläheisempi 2:1 tai 5:1 tavallisen kameran objektiivi. Olisikohan riittävästi tunnistamaan sen tulostuksen jyväset.. ? Olisiko täällä jollakin sellainen objektiivi saatavilla lainattavaksi, kokeilun ajaksi ?
Voi vaatia aika suuria suurennoksia, paperin rae on todella hienoa. Sitä voi verrata vain johonkin teknisiin ortho filmeihin. Että mikroskoopilla sitä pitäisi lähteä, mutta ongelma on sitten erottaa se siitä paperin kuidusta. Ehkä jostain RC paperista voisi jotain voida nähdä jos tarpeeksi tosiaan pystyy suurentamaan. Mitään raetta et tule paperissa koskaan näkemään ilman mikroskooppia, filkassa näet sen siksi että rae on suurempaa, ja sitten vielä suurennat sitä. Joten mitään varsinaista lookkia ei paperilla ole johon rae jotenkin vaikuttaisi.
Vaikkapa Epsonin tulostimien pisaratiheys on 2880 x 1140 dpi, siis pisaraa tuumalle. Pisaroita on siten reilut 100 millimetrille. Se tiheys olisi toki hyvällä makro-objektiivilla kuvattavissa, jos pisarat olisivat filmin rakeiden kaltaisia. Ne kuitenkaan eivät ole. Tulostimet käyttävät stokastista rasterointia muuntaessaan kuvatiedoston pikseleitä mustepisaroitten sijainneiksi. (Rasterointiin käytettäviä päämenetelmiä ovat amplitudi- ja taajuusmodulointi. Amplitudimoduloitua rasteria kutsutaan perinteiseksi rasteriksi. Siinä tulosteen tummuus riippuu rasteripisteiden koosta. Taajuusmoduloitua sanotaan stokastiseksi rasteriksi. Stokastisella rasteroinnilla pisteiden koko on vakio ja niiden etäisyys toisistaan vaihtelee, jolloin pisteiden lukumäärän kasvaessa tummuustaso kasvaa. Stokastisella rasterilla ei esiinny jaksollisuudesta johtuvia ongelmia, kuten moireeta.) Mustesuihkutulostin sumuttaa 8-12 väriä samoilla pisarataajuuksilla. Kun muste aina hiukan leviää imeytyessään paperiin, syntyy ihan vaaleimpia kohtia lukuunottamatta käytännössä yhtenäistä väripintaa, josta ei mikroskoopillakaan erota yksittäisiä väripisaroita. - Ihan vaaleissa kohdissa kyllä, pisarat ovat harvemmassa. Mitään "raetta" ei kuitenkaan erotu, vain niitä 8 eri väriä olevia pisaroita. Semmoinen 20 x suurennus riittää, Lidlin USB-mikroskoopilla pisaroita voi kuvata ihan hyvin. Jotain tuommoista tulosteesta voi nähdä: