Syynä on nähdäkseni se, että nokka ja linnun naama eivät erotu, vaan uppoavat yhtenäiseksi massaksi. Pään pieni massa (jota löysä rajaus edesauttaa) lisää päättömyyden vaikutelmaa. Tämän vuoksi katsojalta puuttuu yhteys lintuun ja hyvä katseen kiintopiste eikä osata yhtyä linnun orientaatioon. Jos nokka osoittaisi jonkin verran oikealle, tilanne paranisi: linnulla olisi selvemmin pää, joka osoittaa jonnekin. Siinä on jo kaksi rauhoittavaa asiaa.