Vs: Tsekatkaas tää joku tsadilainen! On tämä totta, mutta valitettavasti minun kommentointini päättyy tähän. Vaitiolovelvollisuutta pukkaa. Keskioluen- ja viskinjuontivelvollisuutta myös.
Vs: Tsekatkaas tää joku tsadilainen! Yleisen elämänkokemuksen perusteella ei opeta, eikä ole syytäkään. Eihän tuo nyt vuosikymmenten ja satojen mittaan ole tuolla alalla kovin harvinainen tapaus. Ihmisillä on kaikenlaisia tavaroita, eikä niistä ole mitään papereita. Liiketoiminnan pitää vain kestää pienet ongelmat ja pieni hävikki, koska isommalla kontrollilla liiketoiminta kuihtuu ja se ei ole idea.
Vs: Tsekatkaas tää joku tsadilainen! Niin, monellako teistä on kattavat paperit kaikesta teoreettisesta kanikamastanne?
Vs: Tsekatkaas tää joku tsadilainen! Tokihan henkilöllisyys tarkastetaan kaikilta tavaroita sinne vievältä mutta stadissakin elää useita tuhansia ihmisiä, joilla ei ole mitään väliä jäävätkö he myöhemmin kiinni tällaisesta toiminnasta, kunhan sillä hetkellä saa rahaa. Nämä ihmiset ovat muutenkin kanin potentiaalisimpia käyttäjiä. Mikäli tällainen liiketoiminta todellisuudessa perustuisi siihen, että ei välitetä mitä tapahtuu kunhan tavara liikkuu, ei sillä tietenkään pitkän päälle olisi mahdollista toimia. Järjestäytyneellä yhteiskunnalla on tapana poistaa sellainen toiminta keskuudestaan tavalla tai toisella.
Vs: Tsekatkaas tää joku tsadilainen! Kerronpa tähän yhden omakohtaisen varoittavan esimerkin ja syyn miksi kallis tuote voi olla halvalla pantattu: Huusin eräs keskiviikko n. v1997, kilpaa erään kamerakauppiaan kanssa Nikon F5 runkoa, pakettiin kuului muutama huippulinssi ja sen ajan paras salama. Lähtöhinta paketille oli alle 10 000mk joka oli alle rungon hinnan, optiikoiden hinnat oli silloin n. 12000mk kappale ja salama rapiat 3000. Suruissani jouduin lopettamaan huudon summan 25000mk kohdalla kun totesit että likviteetti loppui. Huutokaupan päätyttyä sain vielä haukut ko kamerakauppiaalta kun vedätin tuotetta josta hän olisi saanut hyvän diilin. Kauppias nouti kameransa ja maksoi sen. Vajaan viikon sisällä poliisi nouti kamerat ja linssit, ne oli varastettu turusta joltain ammatti kuvaajalta ja pantattu helsingissä. kyseinen panttilainausta tekevä yhtiö ilmeisesti toimittaa jossain vaiheessa poliisille tunnistetietoja myydyistä tuotteista ostajien tietojen kera. Kaksi asiaa ei koskaan ole minulle selvinnyt, miksi ko firma ei ilmoita sisäänostaessa tunniste tietoja, ja saiko kamerakauppias varkaalta tai muualta rahojaan takaisin. Sen tiedän että pantti ei rahoja palauta, eikä ymmärtääkseni menetä. Viimeinen jää kärsijäksi. Tai jäi silloin, tilanne on saattanut vuosien saatossa muuttua järkevämmäksi. Jos on ostamassa jotain hyvin kallista käytettyä niin kannattanee rimpauttaa virkavallalle ja kysäistä sarjanumeron perusteella onko aihetta huoleen. Huomautan vielä että tämä ei liity mitenkään ketjussa viitattuun Canoniin, totean vain että kaikki mahdollisuudet tulisi huomioida.
Vs: Tsekatkaas tää joku tsadilainen! Häh, ei kai se näin voi mitenkään mennä? Tuohan tarkoittaisi käytännössä että tämän toimialan yrityksillä olisi erityislupa tehdä rahaa varastettua tavaraa kauppaamalla, ja että niiden tämä huomioon ottaen nimenomaan kannattaisi havitella itselleen varastettua tavaraa koska sen "sisäänostohinta" on todennäköisimmin matala suhteessa huutokaupassa saatavaan hintaan. Tämä taas loisi kannusteet siirtää toiminnan painopistettä panttilainauksesta de facto varastetun tavaran jälleenmyyntiin (kuten se rappioromantiikkaan kallistuvissa vanhemmissa ulkomaisissa elokuvissa ja viihdekirjallisuudessa usein esitetäänkin).