Oon lopen kyllästynyt trixin käppyryyteen ja muutenkin siirtyminen 30.5 kelaan on edessä. Ainoat varteenotettavat vaihtoehdot linevät ilforfin delta 400 tai hp5+. Netistä löytyy kokemuksia, mutta millaisia kokemuksia laukkulaisilla on noista ilfordin filmeistä?
Delta 400 ostin kerran muutaman rullan. Oli niin kuperaa etten saanut sitä pysymään kehityspöntön spiraalissa. Kehitin ne sitten Fotoyksissä. Sen jälkeen vielä muutama päivä kirjapinon alla suoristumassa niin ne sai skannattua. Rollei RPX 400 ja Fomapan 200 ovat suoria filmejä ja helppoja siten kehittää. Niiden muusta laadusta voi sitten olla mitä mieltä hyvänsä. Nyt olen kehitellyt Kodakin Tmax 400 ja se on melko suora filmi myöskin. Ei ihan näiden kahden edellä mainitun veroinen, mutta tarvitse painon alla pitää päiväkausia ennen skannausta.. Että tälläisä kokemuksia.
Käppyrä 30,5, valokuvaajan mystinen sanakirja, painos 5. 1) kinonegatiivi käyristää itsensä pitkittäissuunnassa kouruksi 2) kinonegatiivi vetää itsensä rullalle (voivat ilmetä myös kehittämättömässä filmissä sekä rullafilmeissä)
Eikö Tri-x ole asetaattipohjainen ja kuuluu ryhmään 1 kuten HP5 myös? En ole kokenut pahaksi näitä, mutta ryhmän 2 'itserullautuvuus' on ärsyttänyt ja sellaisia ovat toisinaan (ei aina) siitä uudemmasta muovista tehdyt filmit, mitä se nyt olikaan, jonka katkaisemiseen tarvitsee sakset. Tuossa näkee rinnan filmipohjan materiaalin. En hoksannut kuinka vaihtaa filmejä. Compare Ilford SFX 200 vs Ilford Delta 400 vs Ilford HP5 Plus 400 vs Ilford FP4 Plus 125 https://www.bhphotovideo.com/c/product/29170-USA/Kodak_8667073_TX_135_36_Tri_X_Pan.html
Hp5+ ja Fp4+ ovat molemmat hyvin nöyriä filmejä, niitä voi kehittää melkein millä vain ja virhemarginaali on suhteellisen laaja. Delta 400 oman kokemukseni mukaan on vähän vaativampi. Ensimmäisissä delta400-rullissani en näköjään ole vielä merkinnyt kehitettä muistiin, mutta lienen kyllä ohjeiden mukaan toiminut: vaalean pään kanssa näyttää aika usein olleen vaikeuksia, onko sitten kyse ollut tottumattomuudesta vai taitamattomuudesta, mene sano. Myöhempien kokeilujen parusteella näyttäisi siltä, että delta toimii erinomaisesti DD-X:n kanssa (mikä ei tietenkään ole yllätys). Nelisatasta deltaa en ole prässännyt, eikä se kai siihen kovin hyvin sovellukaan, hp5+ toimii oman kokemukseni mukaan aivan hyvin vielä herkkyydellä 1600, sen enempää en ole kokeillut. Deltassa on lähtökohtaisesti pienempi rae, ei hp5+:n rae mitenkään kohtuuton tai ruma minun silmiini ole. Paitsi että deltalla rae on pienempi, on se etenkin vaaleassa päässä sävyttömämpi. Hp5+ on erottelevampi, sävykkäämpi mutta rae on suurempi. Molemmat ovat tietysti hyviä, luotettavia filmejä. Huomaan käyttäneeni molempia suurin piirtein saman verran.
Tri-X ei ole korvattavissa millään. Mulla oli myös aikaisemmin ongelmia Tri-X:n kanssa, meni kovasti käppyrälle. Kerran kun oli kiire kytkin filminkuivauskaapin lämmön päälle (aikaisemmin olivat roikkuneet kaapissa yön yli ilman lämpöä) ja yllätyin kun liuskat olivat paljon suorempia. Sen jälkeen olen tehnyt aina näin eikä ole enää ongelmia. Negataskun voi myös kiertää rullalle (filmiemulsio ulospäin) ja laittaa kuminauhan ympäri. Liuskat suoristuvat merkittävästi jos antaa olla näin yön yli.
Erittäin suoria Tri-X liuskoja. Filmi kehitetty viime perjantaina filminkuivauskaapin lämmössä. Olivat näin suorat heti lauantaina kun skannasin kuvat. Ei mitään painoja päällä tms. Hanki filminkuivauskaappi sen sijaan että luovut markkinoiden parhaasta fimistä.
Suurin ongelma on kouru filmi jota ei saa valotuksen jälkeen kiertymään ja pysymään kehityspöntön spiraalissa. Pahimmat on minulla ollut Ilfordin Delta ja Kodakin Tmax 100. Jostain syystä Kodak TMax 400 on erittäin suora ja menee vaivattomasti spiraaliin. Ja kuivuu suoraksi ilman kummempia kommervenkkejä. No, ilman em. filmejä kylläkin pärjäilen.
Aika monta erilaatuista filmiä olen spiraaleille kiertänyt (edellä mainitut mukaan lukien), mutta tuollaisia ongelmia ei ole ikinä ollut. Suosittelen metallispiraaleja ja metallitankkia!
Tämä on ollut yli 40 vuotta varastossa. En tiedä tarkoititko samanlaista. Kokeilin sitä äskettäin, mutta aikamoiset jonglöörin taidot vaaditaan filmin kiertämiseksi pimeässä spiraaliin. Taidan pitäytyä suorissa filmeissä.
Ei tartte käydä sirkuskoulua. Metallisia käytin kino/120-koossa kolmisenkymmentä vuotta ennen siirtymistä kokonaan digiin. Laa´at sitten Jobolla. Pientä harjoittelua silmät auki ja sitten silmät kiinni. Kyllä se siitä. Kapa
Silloin joskus, kauan sitten, kun vielä touhusin mv-filmien kanssa, Delta oli siistiä, HP5 ehkä sävykkäämpää ja rae toki oli paremmin näkyvissä, mutta se oli kaunista. Trixiä en käyttänyt kuin muutaman rullan, siloin sitä yritti mahdollisimman rakeetonta jälkeä joten käytin paljon myös Ilfordin XP-filkkoja, mitkään muut eivät "kouruutuneet" kuin venäläiset Foto65-filmit joita käytin 80-luvulla paljon, maksoivat markan rulla itänaapurissa. Parhaimmillaan se oli häkellyttävän hyvä, mutta laatuerot olivat melkoiset.
• Olen kuvannut Tri-X:lle vuodesta 1967. Filmit etupäässä ilmakuivattu, joten enemmän tai vähemmän kourustumista. Negalehdet filmiliuskoineen yöksi esim. kirjojen alle niin siliävät.
Filmin yksi vahvuuksista on yhdenmukaisuus. Kuva, jonka otit 10v sitten ja viime viikolla näyttävät samoilta. Filmiä ei kannata kevyin perustein vaihtaa? Laitan itse trixit aina kuivatuksen jälkeen emulsio ulospäin noin 4-5cm rullalle ja Minigrip pussiin (Mini-koko) pariksi päiväksi. Tulevat suoriksi.