Eilen siippani avajaisissa dokumentoin tapahtumaa. Yksi epäterävä kuva alkoi kiinnostamaan, ja niinpä tein siitä kaikkien täällä olevien sääntöjen mukaan siitä mustavalkoisen. Paljon on näpytelty kirjaimia näytölle siitä, ettei värikuvaa voi pelastaa tekemällä siitä mustavalkoisen. Tässä surkeassa väriotoksessa kuitenkin oli mielestäni sellaisia aineksia, että sen voisi pelastaa jotenkin. Mustavalkoajan kuvaajana mieleeni on syöpynyt epäteräviä otoksia, joissa sisältö menee tekniikan ohi. Näitä löytyy monilta mestareilta kautta valokuvan historian. Nykyisen värin aikana se tuntuu jotenkin synniltä. Tämä nyt ei ole mikään mestariotos, mutta jotenkin tykästyin siitä. Mustavalkoisena sain ajatukseni esille. Ei kai se virhe ole? Kapa