Ei näistä saa oikein mitään irti, joten rakentavan kritiikin antaminenkin on vaikeaa. Kuvissa ehkä pitäisi olla hieman enemmän iskua että ne pääsisivät silmäkarkki-osastoon.
Värejä lisää vaiko hauki hyökkäämässä? Varmaankin perusmaisemapläjäyksiä, mutta mökkiveneilyhulluuden myötä meikäläinen on alkanut innostua kuvaamaan Luontoa. Sitäpä en olisi itsestäni vielä muutama vuosi sitten uskonut. Joten katsokaa ja kärsikää Nimim. ex-KotiNysvääjä
Ei se harmi vaan ole niin helppoa. Vaikea sanoa että mikä tarkalleen puuttuu, mutta jokin Kuvasta on turha etsiä pieniä asioita mitkä ovat ongelmallisia jos siitä ei näe taikka tunne että se on hyvä kuva. Saman asian voisi kääntää niin että kuvasta ei puutu mitään, mutta siinä ei ole sitä jotakin.
Ei se harmi vaan ole niin helppoa. Vaikea sanoa että mikä tarkalleen puuttuu, mutta jokin [/quote] Jokin voisi olla esim. jotain tällaista: * Lummekuvassa näkymä on varjossa, mutta varjoja tiirailemalla ei paljastu mitään tiirailun kestävää (vaikka haukea pinnan alla; lumpeetkin ovat niin pienet). Mutta kuvassa on auringon heijastus, joka antaa ymmärtää, että nostamalla päätä olisi tarjolla jotain vielä hienompaa, jolle tässä olisi tyypillinen laadukas etuala. * Kaislikkokuvassa on vähän sama juttu. Siinä loivat aallot saavuttavat monimuotoisuutta katsojan jalkoihin tullessaan. Ikäänkuin jotain tapahtuisi, mutta kuvassa ei näy minkä kanssa vesi vääntää kättä. Puuttuu siis ikäänkuin vihjausten tasolle jäävien asioiden esittäminen ja aurinkokuviin liittyvä täyttymys. Ehkäpä asiaa voisi edistää nimeämisellä: "ilta-auringolla" on erilainen lupaus kuin esimerkiksi "rantaharmonialla". Mutta näiden ajatusten jälkeen on korostettava kuvien harmonista kauneutta.
Ylempi on parempi enkä keksi siitä suurempaa mollattavaa. Ehkä hiukan tukossa? Ainoa, mitä keksi parannukseksi oli oikean ylämulman puiden heijastuma, joka tuo kuvaan turhaan lisää tummaa sävyä..
Kyllä. Esteetikko (se parempi puolisko) minussa vastaa tummien vesien ja kullatun auringonlaskun kutsuun.
Kyllä nämä rauhaa tuovat sekasortoiseen mieleen. Pidän kovasti. Lummekuva mun silmissä jotenki kaatuu, mutta muuten, seinäkamaa. En oo ollenkaan aina hakemassa kuvista jotan kertomusta tai kannanottoa. Ei kuvissa aina tarvitse olla jotain isoa porkkanaa. Minusta se on jo iso asia, jos joku kuva esim. huokuu rauhaa. Sitä jotenki itekin huokaisee kun katsoo tällaisia.
Hyviä, etenkin jos ottaa vähemmän maisema- ja enemmän tunnelmakuvina. Minulle näistä tulee mieleen sana solitude.