Mies ja mandoliini. Hyvä ystäväni Juha. Kuvaushetkellä taisi olla R.E.M:in Losing my religion-kappaleen soitanta käsillä.
Vs: Mies ja mandoliini Tällainen kuva toimisi mielestäni vielä paremmin jos saisi ylimääräiset (häiritsevät) tekijät pois: raidalliset (ja ruudulliset) tyynyt, seinän nurkan varjo, ruttuiset peitot ja kaikki muu mikä vie huomiota itse keskittyneestä muusikosta. Yläpuolelta voisi rajata myös reilusti seinää pois. Tiivistää rajausta muualtakin...soittajasta katsoen vasemmalta ja pois mustat polvet myös (tai lähinnä mustien byysien alaosaa voisi saksia -kuvasta- vek). Parasta kuvassa on juuri tuo mainitsemani keskittyneisyyden tunnelma. Meneekö "Jerusalem Ridge" aitoon Bill Monroen tyyliin? jos onnistuu, niin kiskon fledaa ylös. - Eero
Vs: Mies ja mandoliini Minusta tämä on hyvää ajankuvaa ja siksi en rajaisi oheistavaraa sen itsensä vuoksi pois. Sen sijaan paras osa, eli keskittyneisyys ansaitsee sen, että kuvaa rajataan. Ehkä jotenkin tähän tapaan:
Vs: Mies ja mandoliini "Ajankuvaa", ei muotokuvaa etukäteisvalmisteluin. Totta. Tyynyt ja kaikki kuuluu siihen, peitot ruttuineen. Jäin ajattelemaan samaa. Siksi epäröinkin kommenttiani, niiltä osin, alunperin. - Eero