Arvokkaat harrastajat, kuten olen aiemmissa viesteissänikin hehkuttanut, olen teossa opinnäytetyötä taidekasvatuksesta. Tarkemmin sanottuna olen teossa opasta neulanreikäkuvauksesta opettajille. Ajattelin että oppaasta on myös hyötyä muille kaltaisilleni pedagogeille, joilla on suuri viherpeukalo keskellä kämmentä. Seurasin tammikuussa keskisuomessa ammattikuvaajaa, joka veti työpajoja kouluilla koululaisille. Päässäni olen rakentanut hänen työpajasta "junan vessaa", eli niin yksinkertaista ja selkeää kuin mahdollista, muuten pelkään että menetelmä jää kouluissa käyttämättä. Paja kun vaatii valmisteluja ja perehtymistä, ja valitettavan harvalla opettajalla on nykyään aikaa moiseen. Yksinkertaistaminen on osoittautunut kuitenkin vaikeaksi, koska tämähän on tosi monimutkaista. Muuttujia on niin paljon, että idioottivarmaa ohjetta ja kaavaa on mahdoton tehdä. Laatikon koko, reiän koko, sää, muuttujia riittää. Niin paljon nousi kysymyksiä, että piti laittaa itsellekin pimiö ja ajaa perhe mummolaan viikonlopuksi että pääsi testaamaan mieleen nousseita kysymyksiä. Jotain nyt on löytynytkin, mutta paljon on vielä selvittämättä. Suurin juttu tuntuu olevan tuo valotuksen arviointi. Olen pähkäillyt, että mitä isompi kamera, hämärämpi keli ja pienempi reikä, sitä pidempi valotusaika saa olla. Tarkkuus taas nyt on täyttä arpapeliä. Joskus nyt sattuu vähän tarkempikin yhtälö, niinkuin tässä sohasussa. http://kameralaukku.com/forums/gallery/displayimage.php?pos=-443 Jos jollakin on aikaa ja mielenkiintoa, niin voisko lukaista tuota mun ohjetta, jonka yritän laittaa tähän loppuun liitteeksi. Tää nyt on näitä mun tämän viikonlopun huomioita aiheesta, joten varmasti virheitä löytyy. Ja jos joitain oikopolkuja löytyy, niin vihjatkaa. Tässä nyt kun on tarkotus tehdä menetelmä, jonka voi viedä paikkaan kuin paikkaan, missä ei välttämättä ole pimiötä. Ja jos koululaiset hurahtaa tähän hommaan yhtä helpolla kuin allekirjoittanut, niin olisihan se hienoa. Jokatapauksessa, kiitoksia aiemmista keskusteluista, olen tässä tajunnut hiljattain, että virheistä oppii, eikä niiden virheiden tarvitse aina olla omia
Vs: Neulanreikävalokuvaus Ohje selvitti asiaa sen verran, että nyt puhutaan valotuksesta kun käytetään paperia alkuperäismateriaalina. Itse olen harrastanut viimeaikoina paljoltikin neulanreikäkuvausta, mutta olen liki poikkeuksetta kuvannut filmille. Paperille kuvaaminen ei kuitenkaan eroa tästä juurikaan, paitsi valotusaikojen osalta. Ongelma valotuksen määrittelyssä on ensisijaisesti paperin ISO-arvon määrittäminen filmin ISO-asteikolla. Papereille on olemassa oma ISO-P asteikkonsa, ja liki jokainen paperinvalmistaja ilmoittaakin nykyisin paperinsa nopeuden. Ilford MGIVFB taisi olla ISO P 500, mikäli oikein muistan. Nykyiset paperit lienevät jossain ISO 5-10 filmiasteikolla. Tarkkaa suhdetta ISO ja ISO-P arvojen välille en tiedä, kun en ole viitsinyt ottaa selvää. (nopea googletus: photo.netista arvio, että ISO P jaettuna 80 [tai 100] olisi aika lähellä filmin ISO-arvoa. Mene ja tiedä) Kokeilemalla ja testaamalla saat tuloksia. Kun ISO-arvo on tiedossa, voit käyttää tavan valotusmittaria valotuksen selvittämiseen. Paitsi, että: Toinen ongelma on paperin reisprookkivirhe. Ts. Valoherkän materiaallin herkkyys vähenee valotuksen kasvaessa. Esimerkiksi jos mitattu valotus olisi 10s, resiprookkivirheen vuoksi täytyykin valottaa 20s, jotta saataisiin oikea valotus. Resiprookkivirhe on jokaiselle paperille (ja filmille) erilainen. Ja erot ovat todella suuret. Papereitten resiprookkiominaisuuksia voi yrittää löytää netistä, mutta todennäköisesti niitä joutuu hakemaan ihan itse. Todennäköisesti mainittavaa resiprookkivirhettä ei esiinny alle 60s valotusajoilla. Neulanreikäkameran aukkoarvohan saadaan jakamalla reiän ja filmi/paperitason välinen etäisyys (mm) aukon halkaisijalla (mm). (Aukon koon voi helposti mitata asettamalla suurennuskojeen tismalleen 10x suurennokselle, neulanreikä negatiivitelineeseen ja pöydällä näkyy 10x suurennos reiästä. Samalla näkee kuinka pyöreä reikä on [vaikuttaa kuvan laatuun]). Näin ollen tarkka valottaminen neulanreikäkuvauksessa ei ole ihan vaivatonta. Onneksi aina ei kaikkea tarvitse tehdä tieteellisen tarkasti. Valotuksen voi oikeastikin arvioida, ja kokemus opettaa paermmaksi arviojaksi. Näin vallankin, jos jokaisen kuvan ei ole pakko onnistu justiinsa. Neulanreikäkuvaus on hauskaa ja opettavaista. Hyvälaatuista lisätietoa osoitteesta: Pinhole Camera - Photographs, Information, PinholeDesigner [pinhole.cz] (tuolta löytyvä pinholedesigner-ohjelma on aarre)
Vs: Neulanreikävalokuvaus Sivuilla näkyi muutamia esimerkkejä neulanreikäkameralla kuvattuna. Gallery [pinhole.cz] Osaako joku kertoa miksi niissä ei syväterävyys riitä koko kuva-alalle, reunat ja etuala näyttäisi epäterävältä, vai johtuuko tuo vain reiän epätarkoista reunoista. Luulisi, että kun optiikkaa ei ole ollenkaan välissä olisi kuva "läpiterävä"?? Hienosti pompsahtaa perspektiivi kuvissa esiin
Vs: Neulanreikävalokuvaus Neulasilmäkamerassa materiaali, johon reikä tehdään tulisi olla ohuempaa kuin reijän halkasija. Näin vältetään putkiefektiä. Esim. käyttämäni runkotulpat, joissa on 0,20 mm (Leica M) ja 0,27 mm (Nikon) reijät on tehty 0,15 mm paksuiselle materiaalille. Valovoima on kummassakin f/170 luokkaa. Aurinkoisella ilmalla ja ISO 400 herkkyydellä, tuo takoittaa noin 1/8 s valotusaikaa. Noissa esimerkkikuvissa vaikuttaa siltä, että käytössä on suhteellisesti suurempi aukko, josta seuraa reunojen tummeneminen ja epäterävyyden kasvu. Toisaalta en pidä sitä huonona. Jotenkin kuvat ovat tuolla tavoin mielenkiintoisempia. Sitä paitsi vinjetointi syventää hienosti kuvaa, ja tuossahan se on syntynyt aivan luonnostaan.
Vs: Neulanreikävalokuvaus Minä väittäsin, että linkin takaa löytyvien kuvien vinjetaation ja epätarkkuuden selittää reuna-alueitten suurempi etäisyys reiästä. Mitä laajakulmaisempi neulanreikäkamera on, sitä enemmän esiintyy reunojen tummumista. Näin mikäli filmi on suorassa tasossa. Mikäli taas filmitaso on kaareva, saattaa reuna-alueet olla lähempänä reikää kun keskusta. Tällöin reunat ovat keskustaa vaaleammat, kuten sivun alaosan mv-kuvissa. Sama reunojen ja keskustan etäisyysero selittää kuvissa näkyvät vääristymät. Reunojen epäterävyys selittyy jälleen etäisyyksistä. Neulanreiän koolla on olemassa optimiarvo, jolloin terävyys on huipussaan. Mitä lyhyempi polttoväli, sen pienmpi reikä. Toisin kuin linssi (teoriassa), neulanreikä ei valonsäteitä täysin yhdensuuntaisiksi. Vaikkakin polttovälin kasvaessa hajonnan absoluuttinen määrä kasvaa, niin sen suhteelinen osuus pienenee. Mitä pienempi reikä, sitä vähäisempää tämä hajoaminen on. Toisaalta taas reikä sirottaa (toivottavasti termi on oikein valoa. Mitä pienempi reikä, sitä enemmän valo siroaa. Mitä pidempi on filmipinnan etäisyys reiästä, sitä suuremmaksi sironta kasvaa. (tähän vaikuttaa myös reikämateriaalin paksuus) (voin piirtää näistä kuviakin, jos se avittaa ymmärrystä.) Näitten tekijöiden välillä liikutaan, kun määritellään oikeaa kokoa neulanreiälle. Kaavoja reiän koon laskemiselle on useita, joskin niitten väliset erot näkyvät käytännössä aika vähän. Epäterävyys johtuu siitä, että reiän koko suhteessa etäisyyteen ei ole kuvan reuna-alueilla optimaalinen. Hyvää neulanreikää tehtäessä on tärkeää pyrkiä oikeaan kokoon suhteessa "polttoväliin", reiän mahdollisimman pyöreään muotoon sekä mahdollisimman ohueen materiaaliin.
Vs: Neulanreikävalokuvaus Kiitoksia, vastaukset selventävät asiaa mainiosti! Tällainen pitäisi joskus kokeellisesti testata, vaikuttaa hyvin kiinnostavalta!
Vs: Neulanreikävalokuvaus Kun kuvien mielenkiintoisuudestakin oli puhetta, niin hämmennetään sitäkin soppaa hieman. Itse olen tullut siihen tulokseen, että kapeakulmaisilla neulanreikäkameroilla tulee paljon tylsempiä kuvia, kuin normaali tai laajakulmaisilla. Etenkin laajakulmissa esiintyvät vinjetaatiot ja vääristymät ovat jotain. Ensimmäinen neulanreikäkamerani oli 125mm 6x6 ruudulle, ja toista normaalia pitempipolttovälistä tuskin teen.
Vs: Neulanreikävalokuvaus Nimi. Äyni voipi aivan hyvin olla oikeassa. Palaan kuitenkin siihen, että nuo kuvat joissa on pehmeämpi reuna ja reippaasti vinjetointia, ovat mielenkiintoisempia - ainakin minusta. Omat neulareikavimpaimet ovat optimoituja, reijät ovat pyöreitä, materiaali reijän halkaisijaa ohuempaa ja ne tekevät hämmästyttävän tasaista jälkeä ja suoria viivoja... Kaikki siis teoariassa hyvin - mutta ne tekevätkin tylsempää jälkeä.
Vs: Neulanreikävalokuvaus http://www.warthog.fi/askartelut/neulanreikaelinssi/neljaeviisi.html en tiedä onko kysyjälle apua, mutta ehkäpä jollekkin toisella on...
Vs: Neulanreikävalokuvaus Hienoa, mainioita huomioita! Tuo aukon arviointi on ollu mulle arpapeliä, ja olen jo suunnitellu hommaavani joitain tuhannesosamillin erikoismittoja tai vastaavia, mutta eihän niitä tarvi kun laittaa tosiaan suurennoskoneeseen! Toisaalta, pirun hieno olisi saada tollanen tietyn paksunen neula tohon reiän tekoon. Sitä olis sitten aina kohtuu saman kokoinen reikä kun tökkää. Minä kun tein nastalla reiän, niin sillä sai kyllä tuota vinjetointia aikaseksi ihan tarpeeksi. Mistäs noita helmiäisneuloja oikein saa? Voishan sitä tieten mitata ihan tavallisen neulankin suurennoskoneella. Mutta olis jokin standari, jonka vois laittaa vaikka oppaaseen. Jostain luin että termi noille yleisimmille virheille ja vääristymille on flou, ja sitä käytetään ihan positiivisena ilmauksena. Ite paikantasin sen sanasta foul. Eli huono suomennos olis vihre, eikä virhe. Hei, 29.4. on Worldwide Pinhole Photograpy Day! Maailmanlaajuinen Neulanreikävalokuvapäivä! www. pinholeday.org. Siinäpä on hyvä haaste ja päivämäärä kaikille, joita kiinnostaa kokeilla neulanreikäkuvaamista. Kaikki kuvat otetaan sinne näyttelyyn, kysyin jo järjestäjiltä. Mietin tässä jos Oulussa järjestäs työpajoja lapsille tai kouluille. Ja vaikka nuokkareille. Pitäs saada noita opintopisteitä vielä pirusti. Mistäpä muualta niitä heruu niukemmin, kuin neulanreiästä!
Vs: Neulanreikävalokuvaus Ainakin hyönteisneuloja saa askarteluliikkeistä, tai ainakin minä löysin. Hämäävästi niissä tosin paksuudet ilmoitettiin jollakin omalla numerokoodilla, ei siis millimetreinä. Jouduin vetämään lonkalta ja hommasin ohuimmat mahdolliset (olisko ollut koodia "000") neulat ja ilmeisesti ovat siis kinofilmikokoon kuvatessa ihan sopivat. Joo, en siis varmasti tiedä kun oma neulanreikäilyni jäi sitten vähän vaiheeseen eikä tuloksia ole siis arvioitavana. Eivät muuten suostuneet myymään kuin 100kpl erän noita neuloja, mikä on määrältään vähän overkilliä omaan tarpeeseeni nähden. Noista todellakin liikenisi vähän muillekin jakaa, mutta muutin juuri ja tavara on ainakin vielä ns. heinäsuovassa. Ja jos löytäisin sen paketin niin muistaisin että mistä päin nettiä löytyi se taulukko noiden paksuuksista...
Vs: Neulanreikävalokuvaus Lähimmältä tatuoijalta saa varmaan melko halvalla yhden neulan... Voin postittaa omanikin, vaikka lainaan jos joku tarttee halvalla Mittaan sen kun pääsen kotiin, on varsin ohut.. ja terävä Tänään lähtee valmistumaan loittorenkaan päähän neulanreikäobjektiivi
Vs: Neulanreikävalokuvaus Itse olen omat reikäni tehnyt metodilla viilipurkin kansi, tavallinen neula, ja hienoa (#1000 vai mitä se oli) hiekkapaperia. Reikä tehdään neulalla, pieni paine ja FOLION pyöritys. Sama toiselta puolelta ja sitten hiotaan kummaltakin puolelta hiekkiksella. Puhalletaan reikä puhtaaksi. Mitataan suurennoskoneen avulla, 24x36mm maski tyhjänä, valot päälle koneeseen ja nostetaan konetta esim. niin paljon että valoalueen kooksi tulee 240x360mm, eli kymmenkertainen suurennos. Sitten reikä maskiin ja millimitalla mitataan reiän halkaisija ja jaetaan kympillä. Voila. Toimii hyvin, jälkimallia tuolta. http://www.fotosaarinen.fi/mikko/Pinhole/index.html Valotuksen mittaan tavan mittarilla jonka taakse olen netistä tulostanut muuntotaulukon omalle aukkoluvulle, tässä tapauksessa f:226. Matksuna kuvattu sekä paperia että negaa, paperin herkkyytenä (Ilford MGIV) olen pitänyt ISO 12. Sillä ei niin suurta merkitystä tunnu olevan, antaa kovin anteeksi tuo paperi. Kamera ottaa vastaan normaaleja laakakasetteja, joten enempi on filmiä kuvattu kuin paperia. 9x12cm-kasettiin on hirmu helppo leikata paperia, yhdestä arkista tulee tasan 4 oikean kokoista lappua. P.s Ketä seurailit täältä Keski-Suomesta?
Vs: Neulanreikävalokuvaus No Herra Snellmanniahan minä seurasin. Rune kyllä viihty lasten ja nuorten kanssa. Sellainen suomenruotsalaisen lepposa. Lapsethan katto ja kuunteli sitä ihan monttu auki, kun se ei ole ihan samanlainen kuin opettaja. Ja sillä oli sitä matskua mitä näyttää. Vaikea kuvitella millä itse saa motivoitua nuoret tekemään, kun ei ole noin hienoja kuvia, millä alustaa ja motivoida työpajaa. Ja kun kuvat oli omia, kerto ne samalla pakostakin omista elämänvaiheista. Tuo ohjelmahan taitaa olla mainio. Pitää vaan jotenki tajuta tuo tarkemmin, että olis jotain hyödynnettävää paperillekin kuvaamiseen? Mutta mites tuon valon aallonpituuden arviois? Onko siihen oikopolkuja? Edes suunninpiirtein? Kirkas auringonpaiste olis jotain, pilvessä jotain, keinovalo jotain? Olis niin mukava jättää sinne kuvauspaikalle arviointikyvyn varaan asioita, mutta se taitaa vaan vaatia paljon kuvia ja silmän kehittymistä. Ja valotusmittarista tieten on apu, kun sitä osaa hyödyntää lukea. Noi fotomikin kuvat on kyllä pirun tarkkoja.
Vs: Neulanreikävalokuvaus Ymmärsin, että sinulla on runkotulppa-kinofilmi neulanreikäkameroita. Mikäli haluat mielenkiintoisempaa kuvaa, joutunet valitettavasti luopumaan mukavuudesta nimeltä filminsiirto. Jokin purnu, johon saat polttovälin <30mm ja filmiksi vaikkapa rullafilkkaa paloiksi leikeltynä. Kehitys vaikenee huomattavasti, mutta tulos saattaa olla vaivan arvoinen. Reikä ohueeseen materiaaliin, ja siististi. Tuhnuinen reikä aiheuttaa vain tuhnuisia kuvia. Noitten kuvien mielenkiintoisuus on aivan jostain muualta kotoisin. Viivojen suoruuskin johtuu "liian pitkästä" polttovälistä. Kuten linsseilläkin kuvatessa.
Vs: Neulanreikävalokuvaus Näin minä teen neulanreiän: Otan palan juomatölkkiä (olut, limonadi, aivan sama). 320-400 karkeuksisella hiomapaperilla hiotaan pala keskeltä niin ohueksi kuin vaan uskaltaa. Puhki ei saa hioa. Hionta tehdään molemmin puolin. Kun pala on ohut, painetaan neulalla varoen pieni reikä alumiinin läpi. Vain neulan kärki lävistää metallin, koko neulaa ei saa työntää läpi. Reikä tasoittuu pyörittämällä neulaa tai tölkinpalasta kovahkoa (puu) alustaa vasten. Molemmat puolet siistitään 1000 hiomapaperilla varovasti. EI saa painaa hioessa! Purse pitää poistaa, ei taivuttaa takaisin. Mitataan reiän koko suurennuskojeella. Neulaa pyörittämällä reikä suurenee, mutta varovainen pitää olla. Liiallinen neulan survominen reikään aiheuttaa reiän reunojen repeämisen, tuloksena huono reikä. Näin olen tehnyt laadukkaita, tarkkoja, pyöreitä, ohuita ja kuitenkin kestäviä neulanreikiä. Koskaan en ole kokenut tarpeelliseksi mustata pellin sisäpuolta. Ei siitä juurikaan heijastuksia synny. Ennemminkin pitäisi reiän seinämät saada mustaksi
Vs: Neulanreikävalokuvaus Hirppiksen linkki oli varsin tyhjentävä. Puutun kuitenkin hiukan reiän valmistukseen. Itse olen käyttänyt virvoitusjuomatölkeistä saatavaa alumiinipeltiä, paksuus 0,15 mm. (Tästä voi onnistua hiomaan hiukan pois.) Itse lävistystyökalu valmistetaan seuraavasti. Otetaan viinipullon luonnonkorkki. Työnnetään sen läpi valittua kokoa oleva neula pitkittäin. Katkaistaan koko neulan kartiomainen osuus korkin alapuolelta, niin että neulaa hitusen jää korkin alapinnan ulkopuolelle. Katkaistaan myös yläpuolen silmäosuus ihan korkin tasalta (sivuleikkurit!). Neulan hitusen korkin alapuolelta ulkoneva osa hiotaan hiomakiveä vasten kohtisuoraisesti korkin alapinnan kanssa samaan tasoon. Lävistettävä metallilevy astetetaan tasaisen esim. puisen "alasimen" päälle ja sen päälle asetetaan edellä kuvattu meisti jota napautetaan vasaralla. Tällöin korkki menee hivenen kasaan ja tasapäinen neula työntyy siitä ulos meistäen metalliin hyvin tarkkareunaisen reiän. Neulalla tökkiminen vain repii metallia ja reiän kokokin on ihan arviokauppaa. E.m. menetelmällä valmistamallani reiällä olen yltänyt tarkkuuteen liki 10 viivaa per mm! Jostain syystä joku toinen reikä on aina parempi kuin toinen, vaikka on periaatteessa valmistettu samalla menetelmällä.
Vs: Neulanreikävalokuvaus Kiesus, jos miettii tulevia työpajoja, tuo säästi suuren määrän mustia tusseja. Maalaus jää pois. ....lisäys: toisaalta ohuet pahvilaatikot päästää valoa läpi. Eli järki käteen maalauksen kanssa.
Vs: Neulanreikävalokuvaus Kameran tarvitsee toki olla musta sisältä, mieluiten matta. Reikäpeltiä on omissa kameroissani ollut näkyvissä siäpuolella ehkä cm2 tai vähän enemmän. Tuo ei kummempia heijastele. Tussilla voit heittää veslintua, liian vähän väriä liian suurella vaivalla. Sprayta tai pensselimaalia ja malttia odottaa maalin kuivamista.
Vs: Neulanreikävalokuvaus Tämä saattaapi olla oiva vekotin. Tosin vaatimuksena on oma väline erikokoisille rei'ille. Itse pruukaan tehdä reiän alle 0.05mm:n tarkkuudella ja reikä polttovälin mukaan, eikä toisinpäin. Mikäli reiän tekee neulalla, on tärkeää suurentaa reikää pikkuhiljaa, ettei se repeä. 80x suurennos ainakin näyttää reikieni olevan siistireunaisia (10x suurennos suurennoskojeella ja 8x raetarkentimella reunan tarkistus.) En ole koskaan viitsinyt vaivautua kuvaamaan jotain sanomalehteä ja laskemaan viivanerottelua, ei oo mun homma. Jälki on hyvinkin kelvollista. Alla esimerkki