(1) Eilen katsoin leffaa, kunnes ajattelin että pitää mennä nukkumaan että jaksaa tämän päivän. Eikös koko yö mennyt sitten ettei unta saanut. Olisi ollut siis sama katsoa leffa loppuun. Kuitenkin monta kertaa aamusta tuli katsottua kelloa, kun luuli kellon olevan enemmän mitä oli. Kunnes viimein vartin yli kuuden pysty nousemaan sängystä ylös, luonnollisesti väsyneenä. (2) Kumma kyllä se ei näkynyt suuremmin päivän aikana. Mutta kummasti ilmapiiri töissä on ollut ainakin omasta näkövinkkelistä huono, ahdistaa vaihteeksi kaikki mitä näkee sekä kuulee. Varsinkin kun peiliin katsoopi. Ensikuussa kuitenkin lomaa tuli haettua, tosin sekin menee ei rentoutuessa kun on muuta pakollista tekemistä eli pakottavat syyt. (3) Kameraankin olen jo kerennyt naarmuttamaan, sekin harmittaa ihan pirusti kun kuvia ei ole tullut otettua kuin 150 kpl. Tietysti kaikki kuvat ovat olleet täysin paskoja, toisaalta se ei ole ollut yllätys kun ne ovat olleet aina sitä. Että saatana vituttaa vaihteeksi elämä.
Poreburana auttaa yleiseen vitutukseen. Edit: Oikeestaan myös sidukka auttais, mutku ne kuplat kutittaa nenää
:-/ on sullakin aiheet. Pah. Mun listasta kohta 1. korjaantuu parhaillaan ja hommat hoituu joten mul ei oo enää ku kaks kohtaa. Tosin se kohta 3. joka myös näköjään ketuttaa Isukkiakin, poistui ku joutu alkaa vääntää töitä :-(
1. Tämä kyllä enemmänkin surettaa ja olen pian itkenytkin asiaa kaksi päivää: suhde loppui kuin lento seinään. En osaakaan muuta kuin itkeä ja huomenna pitäisi mennä töihin. 2. On tyhjä olo enkä tiedä mitä tehdä, minne mennä. Mitään muuta ei ole kuin itku kurkussa. 3. En pysty tapaamaan tuota herraa vähään aikaan vaikka on ikävä jota ei sanoin voi kuvailla. Onneksi sentään en ole sitä tyyppiä joka vetää ranteensa auki heti, kun jokin on.
Voi ei :-(. Ei voi oikein muuta sanoa, kuin että ohi se menee jonain kauniina päivänä. Odota viikko, kyllä se alkaa siitä helpottaa. Ensimmäiset päivät lienee vaikeimpia. Ja hei, jos se ei tuntuis missään, ei tää mitään elämää oliskaan. Tsemppiä.
Parempaa on tulossa, usko vaan. Suomen radiossa on mainos jossa lääkäri määrää tähän vaivaan runsaasti juhlia ja paljon irtosuhteita mutta oma kokemukseni on että se mädättää sielun sisältä.. ainakin minun ,) pää pystyn Zep.
1. Ettei tuollaisia murheita ole. 2. Erään tasangolla makaavan pienen maalaiskaupungin alkeellinen kaupunginsuunnittelupolitiikka. 3. Sen seuraukset.
Tsemppiä ja reipasta mieltä(kaikesta huolimatta). Kyllä se siitä, vaikka nyt onkin haikea - ja murheellinen mieli,uskon että pian huomaat myös asian hyvätkin puolet (niitäkin löytyy), uskon niin. Parempaa huomista toivottaen. JiiPee
Kiitoksia kaikille tuesta ja lohduttavista sanoista... kyllähän se aina menee ohi, aikaahan se vain vie. Yritetän kääntää tämän positiiviseksi ja käyttää hyväkseni tuota surua ja pukea sen johonkin muuhun muotoon ja saada sen vähitellen pois systeemistä.
Täytyy myöntää, että kerkesin jo tuumaamaan itseksen, että kokemasi asian positiivisin puoli meidän muiden kameralaukkulaistten näkökulmasta lienee se kuva/t, mikä mahdollisesti tuon tuloksena välillisesti syntyy ja epäilemättä näillekin sivuille näytille pistät...
Saatana että yöllä vaihteeksi mekkaloitiin ja meluttiin, voi helvetti että vitutti suoraan sanottuna kun sikeästä unesta saa herätä joidenkin helvetin akkojen jäkätykseen.. Jatkuu täällä: Linkki
Niin, täällä on tuo Nesteralli (joka voidaan mielestäni sujuvasti kirjoittaa sekä yhteen että erikseen). Ei voi normaalisti liikkua missään (kaupungille mentäessä on esimerkiksi kannettava pyörä yhdet rappuset ylös jos ei halua tehdä kohtuutonta lenkkiä), ja jostain syystä satunnainen vastaantulija x vaikuttaa keskimäärin tyhmemmältä kuin normaalisti vaikuttaisi Jyväskylässä, keskimäärin. Ja muutaman viikon ajan tapahtuman jälkeen saa vielä väistellä polkupyörällä lasinsirpaleita. Onneksi pääsen viikonlopuksi pois kaupungista ja onneksi on sen verran huono sää, että luulen, että kaupunki on tavallista vähemmän epäsiisti tapahtuman jälkeen. Ralli on ihan ok juttu, mutta ainoastaan vähintään 200 km:n päässä asunnostani ja minusta.