Tämä on hyvä. Äijä on fotogeeninen kuin mikä, mutta sen lisäksi tilanne on erittäin taitavasti tallennettu.
Hieno kuva kyllä. Hyvä ilme taltioitu hienoa taustaa vasten erittäin onnistuneesti. En kyllä minäkään keksi enää mitään parannettavaa =)
Todella hieno kuva ja hyvät sävyt. Ainoa mikä hieman häiritsee on kehykset. Ne tuntuvat kuvaan jotenkin liian raskailta tai jotain. Jokin mustasta poikkeava väri voisi olla parempi.
Tuo takki olisi pois niin olisi ajatonkuva. Mutta todella persoonallisen hienot kasvot herralla. Taustakin on sateisen kaunis ikkuna. Kaunis ja taattua matti laatua.
Senkin apinat Kuvaa voi tosiaankin luonnehtia "onnistuneeksi", valotus on nappiin, taustan vesipisarat antavat mukavaa pohjaa kohteelle joka itsessään on - niin kuin jo sanottiin - aika kuvauksellinen sekä olemukseltaan, että asennoltaan. Kaikki yllä olevat viestit, minun ensimmäinen kappaleeni mukaan luettuna, tiivistyvät seuraavaan lauseeseen: Kuva on oikein valotettu. Niin, sävyt ovat kohdallaan, tausta on elävä, mallikin pop ja kuvakulmakin onnistuneesti valittu. Hitsi vie kun onkin hyvin valotettu kuva! Siis hitto vie, eikö se nyt jumaliste ole ihan perusjuttu, että kuva on oikein valotettu - ei kai täällä mistään kompensoinnista ja suljinajoista ole tarkoitus palautetta antaa! Kyllä sen nyt kai apinakin näkee, että kuvassa on kirkassilmäinen setä ja taustalla on pisaroita lasissa - kuva lienee varmaan todella paska jos siitä ei kenellekään mitään syvällisempää herää mieleen... vai onko? Kuvan nimeksi on taiteilja antanut Toivomus. Tällä viitattaneen henkilön asentoon, ylänurkkaan, taivasta kohti luotuun katseeseen ja kenties siihen, että kohde näyttää kuin hänellä olisi todellakin olisi syytä toivoa; ihminen näyttää toiveekkaalta. Tiukahko rajaus ehkä viittaa siihen kuinka ei ehkä kannata elätellä liikoja - katseella, siis toiveella ei ole riittämiin tilaa toteutuakseen; kuva ei anna ratkaisua toivomukselle ja muutenkin kertoo kovin viitteellisesti itse toivomuksen ja nämä seikat ovat kaksi suurta miinusta. "Hyvä Jumala, miksi et anna vesisateen loppua. Halleluja!" Tässä lienisi kuvan eri elementit tasapuolisesti huomioon ottaen erittäin osuva tulkinta ja mitä voikaan tulkinnan perusteella päätellä itse kuvasta: kuva lienee kuin lieneekin jokseenkin paska Mattihan on selkeästi taiteilija-tyyppiä, kuvissa on aina jonkun verran sisältöä, mutta tästäkin puuttuu sanoma; teos ei auta ymmärtämään maailmaa yhtään sen paremmin, ei saa kyseenalaistamaan omia ajatuksiaan - kuva on ulkoisesti erittäin kaunis, mutta sisältä jokseenkin autio. <SIZE size="9"]Se, että kuva kompastuu johonkin jo suhteellisen korkealla olevaan rimaan, se että harva kuva pääsee edes sinne asti ei tee kuvasta yhtään sen parempaa tai kömmähdyksestä yhtään sen anteeksiannettavampaa.</SIZE>
Re: Senkin apinat Siis MM-kisojen korkeushyppykilpailun ylivoimainen voittaja, joka voittohypyn jälkeen vielä yrittää maailmanennätystä, mutta pudottaa riman, on yhtä huono kuin jo karsintakilpailussa pois pudonnut kilpailija?
Kuvan sisältö suuremmassa mittakaavassa on monesti itselle tyhjyyttä. Yleensä kuva itselle elää vain kauniina asiana vain. Hiukan kuin omena on kauniin punainen, taidanpa maistaa. Maistan ja olen tyytyväinen. Omenan syötyä unohdan sen nopeasti ja ehkä näen päärynän ja maistan sitä ja..
Re: Senkin apinat Ei, noin en suinkaan sanonut ja sitä paitsi ammattiurheilun ja taiteen välillä lienee pienen pieni ero. Kuva ei parane sillä, että se on jo hyvin hyvä - kuva ei ole 10+ arvoinen jos siinä on pienikin särö.
WWWOU!!!! Kylläpäs tämä kuva on saanut kommenttia osakseen! Eikä se ole ihme, tämä on kuitenkin kuva, joka omasta mielestäni on "omassa sarjassaan" parhaita otoksiani... mutta kuten taiteilija Husu kirjoittikin jo, kyse on varsin mainiosta otoksesta. Ensiksikin, kaikki kommentit ovat tervetulleita nyt ja jatkossakin, toisinaan niitä täytyy hieman tulkita, jotta niistä oppisi, mutta varsinkin tällaiset Tomten kaltaiset pläjäytykset tarjoavat paljon pohtimisen aihetta. Kuten juuri kirjoitinkin, niin tämä on yksi sisällöllisimmistä valokuvistani, joita olen ottanut parivuotisen harrastelijaurani aikana. Matka on kuitenkin vielä hyvin hyvin pitkä, mikäli aion päästä sille tasolle, jolle ehkä haluaisin. Muutama kuukausi sitten jollain foorumilla pyydettiin pistämään esille kunkin foorumilaisen Paras kuva.. laitoin tämän kuvan. Kuvasta pidettiin, kommentoijat eivät löytäneet siitä mitään parantamisen varaa, kuten en itsekään, ainakaan silloin. Summasummarum - kun joskus tulevaisuudessa itse katson kuvaa nimeltä toivomus, haluaisin nähdä siinä samalla tavalla myös parantamisen varaa kuin tuossa eräässä "parhaassa kuvassani" nyt. En siksi, ettäkö kuva olisi huono, vaan siksi, että tietäisin kehittyneeni - tietäisin osaavani ottaa haluamani laisen kuvan tilanteessa kuin tilanteessa... osaisin vangita haluamani asiat silloin kun siltä tuntuu, ja mikä tärkeämpää, paremmin kuin aikaisemmin! MM-kisoista en sano mitään, muutakuin että sielläkin on ihmisiä sateessa ja auringonpaisteessa. Onkohan heistä otettu valokuvia...? On totta, että korkeushypyn maailmanennätyskin tuli rimaa hipoen ja aitajuoksiat hyppii tasan sieltä, mistä aita on matalin, mutta kuitenkin, mielestäni valokuva on aina yksilö! Siinä ei pidä ylittää tai alittaa mitään, riittää kun ottaa ihan vitun hyviä valokuvia
Re: Senkin apinat Kuva on loistava ja tulee näitä tämän saman hemmon kuvia katsellessa koko ajan enemmän ja enemmän mieleen että pitäisi itsekin oppia vähän enemmän tuosta henkilökuvauksesta. Itse olen täysin päinvastaista mieltä kuin Tomte tuossa yllä. Erilaiset kuvaa tai muita taidemuotoja koskevat säännöt ja konventiot ovat olemassa sitä varten että niiden avulla saadaan muodostettua jonkinlainen yleinen hyvän ja huonon välinen raja. Tuo raja saattaa olla pätevästi sovellettavissa yksittäistapauksiin - tai sitten ei. Jos tumpelo rikkoo noita perussääntöjä tai ei tuo kuvaan jotain tiettyä sisältöä niin lopputulos on usein surkea. Mutta sitten ovat nämä mestarit, jotka sekä osaavat nuo säännöt, ymmärtävät ja ovat sisäistäneet ne todella hyvin ja tietävät milloin niiden ulkopuolelle voi kävellä. Usein juuri nuo pienet säröt kruunaavat lopputuloksen. Ne kytkevät kuvan ja elämän toisiinsa. Tomte puhuu säröistä. Minä puhuisin särmästä!
Kiitos muuten Konditionaali lukuisista viimeaikaisista kommenteistasi. Tulee itsekin katseltua "vanhoja" kuviaan uudestaan ja ne näyttävät yllättävän erilaisilta kuin aikaisemmin.