Tuli tuossa lauantaina pikkupöhnässä sählättyä oikein kunnolla: kuvailin kavereita ISO400 filmille (HP5+) tarkoituksena prässätä ISO1600:ksi jotta voi kuvata myös ilman salamaa, mutta kännipäissäni unohdin salaman ISO-säädön asentoon ISO100 X-). Nyt on sit rulla sekaisin kuvia joista osa on otettu salamalla (ISO100) ja osa ilman (ISO1600). Mitenkähän toi filmi kannattais kehittää että kaikista sais jotain pelastettua vai pitääkö suosiolla hukata jommatkummat? Äkkiseltään tulis mieleen kehittää normaalisti ISO400:na. Tai sitten säätää siitä vielä hiukan suuntaan tai toiseen sen mukaan kumpaa toi filmi kestää paremmin, yli- vai alivalotusta. Kuvilla ei ole isosti väliä joten tää lienee hyvä tilaisuus opetella jos tulee jatkossa koomattua samalla tavalla EDIT: Kaapista löytyy rodinalia, ehdotukset sen mukaan, en ala hommaamaan mitään uutta litkua tän takia
Vs: Kännikuvien pelastaminen En tiä vielä mikä näkösiä ovat kun en ole ennen kokeillut. Sen tiedän ettei sitä rodinalia yleisesti suositella prässäykseen, muttakun se nyt sattuu olemaan tällä hetkellä ainoa litku kaapissa niin sillä mennään. Jos ei jälki miellytä niin sitten aletaan tutkia vaihtoehtoja.
Vs: Kännikuvien pelastaminen Mä vaan sillä kun itse joskus prässäsin 1:25 Rodinalilla ja se jälki oli aika karun näköistä. Filmit oli tosin Tmaxia eikä Deltaa. http://www.photo.net/photodb/photo?phot ... 91&size=lg"]http://www.photo.net/photodb/photo?photo_id=3307691&size=lg
Vs: Kännikuvien pelastaminen Eikös, filmi kestä paremmin alivalotusta, rankasta ylivalotuksesta kun ei saa kun valkoista, tummasta saa kuitenkin jotakin kaivettua esiin. Hieman ylivaloitusta voi tietysti kehittäessä korjata, ehkäpä 800 mukaan. Punnitse kumpia tuli otettua enempi ja ota sen mukaan, tai sitten varovasti puolväliin, painottuen herkempään.
Vs: Kännikuvien pelastaminen Eikös tässä kysytty negafilmistä, jossa tuo sääntö menee täsmälleen toisin päin.
Vs: Kännikuvien pelastaminen No, tässä kävi nyt sitten niin että pistin filmin 1+100 rodinaliin tunniksi, heilautin välillä pari kertaa ja sekä salamalla että ilman otetuista tuli suuresta osasta ihan käyttökelpoisia, ainoastaan jotkut salamakuvat on liian ylivalottuneita. Enemmän niissä näkyy se kuvaajan humalatila kuin valotusvirheet (Tässä tapauksessa käyttökelpoinen tarkoittaa sitä että ne oli helppo skannata ilman tuntikausien säätämistä skannaussoftalla ja photarilla) Pitänee kokeilla seuraavaksi oikein prässätyille rullille rinnakkain tuota jonkinasteista semi-standia ja ohjeen mukaista kehitystä 1+50 24 min (muistaakseni, pitää tarkistaa). Tolla tunnin lilluttelulla ei ainakaan tullut sitä pelättyä megaraetta, johtunee laimeasta kehitteestä?