Kumpikin toimii varsin hyvin. Ensimmäisessä olisi ehkä taustan voinut hiukan kauniimaksi saaha jos olisi kuvattu vaikka 85mm 2.5 aukolla. Eli nätimmäksi ja samalla irrotettaisiin malli tolppineen. Toinen kuva toimii, ilman mitään moitetta. Miksi? Ilme, hymy ja silmät. Hyvän kuvan salaisuus on joskus pienistä asioista kiinni ja siihen riittää vaikka pieni hymy. Mustavalkoisuus ja tuo rosoinen Teemun tyylinen toteutus sopii myös kuviin, värithän monesti sotkevat vain kuvaa. Toisaalta ehkä miedompi, Matin omaisempi toteutus olisi asiaa.
Alhaisemmasta kuvasta pidän. Kaadappa hpotarilla taustalla olevat puut poissa. Kuva rauhoittuu. Ylempää en ymmärrä.
Ei mene. Nää Oona kuvat on aina sun parhaimmistoasi ja näitä tykkään katella. Näistä näkyy niin kivasti luottamus ja lämpö, kuvaajan ja kuvattavan välillä.
Pidän näistä kuvista. Lapsi on sijoitettu johonkin ja vielä aika luontevalta ja normaalilta vaikuttavaan ympäristöön. Tuttua elinpiiriä? Molemmissa on mukana jokin tunne. Itse en lähtisi "parantelemaan" photoshopilla tms. taustaa muuttelemalla sellaisia kuvia (ellei ole kyse jostain todella radikaalista), joissa ympäristö on osa kuvaa. Jos kyse on normaalista elinympäristöstä niin ne taustan puut ovat osa sitä ympäristöä ja niihillä on oma muisto- ja muistutusarvonsa. Eli korjaamaton on parempi koska se sijoittuu siihen maailmaan johon se sijoittaa lapsen.