Mitä kaikkea vaatii menestyksekäs MV kehittäminen ?

Ajattelin tällaisen satsin laittaa pyörimään. Tänne perustietoa, vähän "kädestä pitäen" neuvoja ja sitten tietenkin kokeiltuja filkka/kehite/ aika  ohjeita.
Aletaanpas tästä: Perus tarvikkeet:  Filkkaa ja peruskehitteitä
Perus varusteet kehittämisen toteuttamiseen.

 

Vs: Mitä kaikkea vaatii menestyksekäs MV kehittäminen ?

Mun mielestä "käyttökelpoisimmat" peruskehitteet ovat Rodinal 09 "one shot" tiiviste, Kodak HC 110 tiiviste ja Rollei RHS hienorae kehite tiiviste. kaikki helppokäyttöisiä, antaa takuuvarman tuloksen filkalla kuin filkalla ja netistä näihin on jokaiseen saatavissa ohjeita.
Kiinniteenä mulla Rollei RXA eli hapan kiinnite, keskeyteenä pelkkä vesi.
leicamiehenä lataan itse filkat bulkkirullista avautuviin metallikasetteihin, mutta nykyään ei tuo hinnan säästö ole enää mitenkään merkittävä, joten ihan kasettifilkkaakin tulee käytettyä.

tarvikkeina ylitse muiden on metallikelat ja metalli kehityspurkki. Muutama mittalasi, tiivisteen ja kehitteen mittaamiseen. Hyvä digitaalinen lämpömittari jossa pitkä anturi, jotta nesteitä voi huoletta mitata mittalasissa ja sitten isolla näytöllä oleva sekunttari, josta katsomalla tuo kippausrytmi onnistuu ja tulee oikealla tavalla tutuksi.
On hyvä pitää kehitettä ja fiksiä varten oma mittalasi, ettei vahingossa mene sekaisin ja satsit makkeliksi. ( jatkoa seuraa)

 

Vs: Mitä kaikkea vaatii menestyksekäs MV kehittäminen ?

Compard chemie tekee nykyään Rodinalin, sitä myydään eri alueilla hiukan eri nimillä, samaa rotskua se on kuitenkin kaikki. Mulla toi vesihaude on tuo kylppärin allas, jonka lämmön voi säätää oraksen termostaatista. tuota pitkää lämpömittaria saa Claes Ohlsonilta, vedenpitävä, mutta en ole viitsinyt testata vaan pidän ainoastaan metallianturia pinnan alla.

 

Vs: Mitä kaikkea vaatii menestyksekäs MV kehittäminen ?

En kannata tetenalin tuotteita, vastaava kehite Prolabin hinnastossa on amerikkalainen Diafine, toimii samalla tavalla, sekoitetaan jauheesta, mutta suosittelen aloittelevalle normaaleja "suoraviivaisia" kehitteitä, joista valitsin edellämainitut, aivan yleisesti saatavilla olevat. Tällöin selkenee tuo lämpötilan, kehitysajan ja liikuttelun "pyhä kolminaisuus" jolla kyllä saa, siihen paneuduttuaan, aika paljon räätälöityä kehityslaadun mieleisekseen. Emofin ja Diafine on, ei millään pahalla, hiukka "laiskan ja kemioihin menevän miehen" oikoteitä kohtuulliseen, printattavaan negalaatuun. (jatkoa seuraa)

(lisäksi, ja tämä on hyvin henkilökohtainen kokemus, eikä tarvitse välttämättä yleistää,
viimeksi kokeillessani emofineä , joka oli tarjouksessa, kehitti se, helsingin vedessä voimakkaan bakteerikannan/ rihmaston pulloon I osaan, ja oli kuukaudessa käyttökelvoton)

 

Vs: Mitä kaikkea vaatii menestyksekäs MV kehittäminen ?

varmaan saattoi olla myös huonoa säkää, pullo oli iso ruskea pullo kirpputorilta, saattoi olla että siinä oli kuivuneita kaljan itiöitä jotka sitten liukenivat ja aktivoituivat... mene ja tiedä...

 

Vs: Mitä kaikkea vaatii menestyksekäs MV kehittäminen ?

No sanoin jo heti alussa että mulla toi "foolproof kehite" on Diafine, samat ominaisuudet...
jatketaanpas kuitenkin tätä tutoriaalia, olkaa huoleti, ihan kunnon vertailutestejä ja linkkejä on tulossa mutta mennään nyt kuiteski noi basic jutut läpi, ne on:
HUOLELLISUUS, ORGANISAATIO, TOISTETTAVUUS.
kello ja mittari tuli sanottua jo. Mulla on varalla tollainen vesifiltteriviritys, aivan yksinkertainen metallikuorinen auton bensafilteri jonka liittää vedensekoitajaan. sitä kannattaa käyttää, jos vähänkään epäilee että vedessä tulee moskaa mukana

 

Vs: Mitä kaikkea vaatii menestyksekäs MV kehittäminen ?

Kun pimeässä työskentelee on tuo organisaatio aika oleellista: Lataan kaikki tarvittavat kamat kuvakehitysaltaaseen jota pidän lavuaarin päällä. Siinä on metallikelat, sakset, pullonavaaja kasettien aukaisua varten, jos liideri on sisällä. mutta suosittelen että jättää sen ulos. Siihen voi kuvauksen jälkeen kirjoittaa spriitussilla vaikka ohjeita kehityksen varalle, tärkeitä muistiinpanoja jne. Leikkaan liiderin pois niin että filka latautuu suoraan metallikelalle. ne filkka alut voi vaikka pujottaa valossa jo valmiiksi kelalle ja sitten vetää pimeässä filkan sinne kelalle, jos tuo alkusäätö tuntuu vaikealle. Sitten vaan lopuksi napsauttaa kasetin irti filkan loppupäästä.

 

Vs: Mitä kaikkea vaatii menestyksekäs MV kehittäminen ?

Siitä vaan pimeässä ladatut kelat purkkiin ja kehitettä sekoitamaan ja temperoimaan, josta lisää ensi kerralla.

 

Vs: Mitä kaikkea vaatii menestyksekäs MV kehittäminen ?

Joo, kun vähän aloin oppimaan ton Flextightin kanssa, tajusin että skannaus on aika paljon samaa kuin digitiedostojen asettelu histogrammissa kohdalleen. Ihan alkajaisiksi sanoisin että kannattaa braketeerata skannausta varten ohuemmaksi nuo negat, printtausta varten ainakin aukon tiheämmiksi. Noi kolme kehitetä valitsin silleen että Rotsku on aika rajua, HC 110 tollaista "middle of the road" kamaa, ja kaikkein vaativin mutta myös ehkä parhaan laadun antaa toi rollei RHS. kaikkiin näihin, kuten jo totesin löytyy asiallista tietoa kehitysajoista ja laimennuksen vaikutuksesta rakeisuuteen,ääriviivaterävyyteen, kontrastiin. Suosittelen Digitaltruthin "massive development chart"ia, macon saitilta löytyy myös tietoa. teen tässä lyhennelmää Rodinal ohjeista kameralehdestä, saksankielestä kääntänyt Vilho Koivumäki, joskus 1960 luvulta, josta kiitän tapiolaa eli meidän leica experttiä. Juttu on otsikoitu " rodinal-ihannekehite pienkameratyöhön"  aika osuvasti sanottu...

 

Vs: Mitä kaikkea vaatii menestyksekäs MV kehittäminen ?

Tänään ajattelin kirjoittaa hiukan noista kolmesta kehitteestä. Eniten on minulla kokemusta Rodinalista, varmaan saman verran kuin ben kailalla emofinistä, mutta siitä jäljempänä. A.Alhonen varmaan korjaa jos menee metsään...
Rollei RHS tuli tutuksi, sillä se oli kehite mitä suositeltiin Rollein omille filmeille. Se on koostumukseltaan perinteinen Hydrokinoni hienorae kehite, jossa on puskureita ja antioksidantteja. laimennus suhde on aika vaatimaton joten maco myy aika paljon vettä mukana. Suositeltavat laimennus suhteet ovat maltilliset 1+7, 1+9 ja 1+15.
Käytän etupäässä 1+9 laimennus suhdetta, helppo mitata, jättää litran mittakannuun  vähän vajaata kun täyttää vettä,  lorauttaa 100cc RHS:ää, täyttää purkin täyteen vettä kun filkat on sisällä ja alkaa kippailemaan. Kehitysajat mulla on tuolla laimennusshteella Tri-X ja T max 5,5-6 minuuttua, neopan 400 ja 1600 menee 7 minuutissa  Rollei 400 IR 8-9 minuutin haarukkaan, mutta kannattaa tarkistaa, riippuen tuosta "halo efektistä" mitä ajaa takaa

Kodakin HC 110 on myös "hienoraekehitteeksi " laskettava hydrokinoniin perustuva kehite. Se menee yleisemmin B laimennus suhteella joka tarkoittaa tiivistettä litraa varten 30 millilitraa, eli hyvin riittoisaa kamaa. kehitysaika tuolla blandiksella on kodakin suosituksen mukaan  TRI-x  5,5 min    T max 6 min  Samat ajat pätee LecayProlle/neopanille.  Rollei Retro 400/IR matskulle ajat ovat tuttuun tyyliin pitemmät eli 8-9 minuuttia, mutta kannattaa taas testailla
HC 110 on myös "pressauskehite" jolloin muutaman aukon prässäys vaatii yleensä tuplat ajat.

 

Vs: Mitä kaikkea vaatii menestyksekäs MV kehittäminen ?

Kun nämä ensin mainitut, HC 110 ja RHS ovat kehitteitä, joiden toiminta on hyvin suoraviivaista, mitä enemmän kehität, sen enemmän tulee kontrastia, taas jos valotat enemmän, tulee enemmän tiheyttä joka täytyy kompensoida kehittämällä lyhyemmän aikaa, jolloin kontrasti tietenkin laskee. Tätä yhtälöä noudattaen väistämättä saa aikan haluamaansa tiheyttä ja kontrastia, eli hyvin printtautuvia tai skannautuivia MV negoja.

Entä sitten tuo RODINAL eli meidän kesken "Rotsku" ? Tämä ruskeaksi aika nopeasti värjäytyvä kehite tuli markkinoille Saksassa jo hyvin varhaisessa vaiheessa eli 1800 luvun lopussa. Se oli alunperin tarkoitettu sekä negatiivi lasilevyille että paperikopioille. isäni muistikirjassa 1920-luvulta oli laimennus suhteet kummallekin käytölle.

Varsin nopeasti huomattiin että Rodinalilla oli ominaisuus: kun laimennussuhdetta lisättiin, loiveni myös negatiivin kontrasti, ilman että filmin nopeus mitenkään huomattavasti olisi kärsinyt.  varsinkin "pienkameratekniikassa" alettiin käyttämään tätä ominaisuutta isoilla laimennus - suhteilla eli 1:50, 1:100 menestyksekkäästi hyväksi.
Kun 1:100 laimennus suhteella lisäksi kehityksen jatkuessa vähennettiin liikuttelua, mutta lisättiin aikaa saavutettiin hyvin haluttu ilmiö: varjojen sävyt kehittyivät esimerkillisen hyvin, mutta siitä huolimatta valokohdat eivät kehittyneet umpeen.
Lisäksi tuloksena oli huomattava ääriviivaterävyyden lisäys, eli käytössä oli "Unsharp mask" jo 1920 luvulla... Tämä kaikki oli mahdollista ilman että häiritsevää pohjahuntua syntyisi, joka on väistämättä edessä, kun Metoli/Hydrokinoni kehitetä laimennetaan ja kehitysaikaa lisätään.

 

Vs: Mitä kaikkea vaatii menestyksekäs MV kehittäminen ?

Eli Summa summarum, Rotsku on hyvin suositeltava kehite, mutta ei suinkaan ainoa, sen hyvät puolet ovat kiistattomat, negatiivisiä puolia on suhteellisen raju ja näkyvä rae.Jotkut sitä käyttävät tehokeinona kuten esim Ralph Gibson ( ja tietty JW...)

Yleisimmät laimennus suhteet ovat 1:25, 1:50 ja 1:100
Jätän tämän "stondis" kehitteen vähän hautumaan, siitä jatkossa lisää.
Ihan sarjana ( eri laimennus suhteilla) listaan ohje kehitysaikoja: (Normaali liikuttelu)

Neopan/ legacypro 100:            6          8          18

neopan 400:                            4,5        9            20

TRI-X 400:                              7          13        -- (ei suositella)

T-max 100:                            6          12          20

T-max 400:                            5          8            18

Rollei 400 IR/S                        10        18          26

 

Vs: Mitä kaikkea vaatii menestyksekäs MV kehittäminen ?

laitan tähän hiukan faktaa kehitteestä "Kodak D-76" joka on toinen ikuisuuskehite. Sen ohjeet olivat aikoinaan Vilho Setälän valokuvausoppaassa 1940-luvulla. Se oli myös kehite, jota käytettiin yleisesti labbiksissa lehtitaloissa. satsit joita sekoitettiin oli tuollaista 10 litran luokkaa. Se tarvitsee sekoittaa ainakin keitettyyn veteen, mieluiten "akkuveteen".
1 litran ja 5 litran kaavat menee näin:

Metolia                                  2g          10g
natriumsulfiittia (vedetön)          100g      500g
Hydrokinoni                            5g          25g
Booraksi                                  2g        10g

osa vedestä täytyy lämmittää 70 asteeseen ja liottaa siihen booraksi, joka sekoitetaan
muuhun vesimäärään. natriumsulfiitti kannattaa sekoittaa seuraavaksi, Metoli ja Hydrokinoni hapettuu nopesti ilman natriumsulfiittia.

D-76 kaavasta on olemassa myös pehmeämmin työskentelevä versio:
Metolia 2,8g  natrium sulfiittia 100g  Hydrokinonia 2,8g  Booraksia 2g

Aikoinaan näitä ainesosia sai tilaamalla Yliopiston apteekista Manskulta, nyt taitaa olla aika nihkeätä. Voitte kysellä Ollillta Hopeavedoksesta, jos myy. mulle ei edes viitsinyt vastata.

D-76 kehitteestä on olemassa "kaksikylpy" versio, mutta en menisi niin laiskaksi, koko aika, laimennus suhde/kontrasti juju menetetään... Lisää ( ja esimerkkikuvia) viikonlopun jälkeen.
                 

 

Vs: Mitä kaikkea vaatii menestyksekäs MV kehittäminen ?

Katsotaanpa sitten hiukan kehitystapaa nimeltään "stand development" eli seisontakehitys, eli tuttavallisemmin "Stondis". Sehän tarkoittaa että käytetään hyvin laimeata Rotsku seosta: 1:100 tai jopa 1:200. Alku liikuttelun jälkeen (30 sek) annetaan vaan purkin olla, ja tehdään jotakin muuta, ,esim skannataan vanhoja negoja tai nakutellaan viisauksia kameralaukkuun. Muistetaan kuitenkin laittaa esim kännykän herätys pirisemään tunnin kuluttua, sillä silloin kaadetaan liuos pois, laitetaan vesi keskeyte tilalle ja sitten on kiinnitteen ja huuhtelun vuoro. Kun käytetään niinkin laimeata seosta kuin rotsku 1:200 ja on vain esim yksi filkka kehitettävänä, en suosittele että mennään alle 500 cc kehitemääriin purkissa. siloinkin rodinalia tulee 2,5ml  määrä joka on kyllä aika vähän, ja vaatii jo jotakin mitta tarkkuutta jotta tulokset olisivat vakioituja. Hyvä mittaustapa on käyttää injektioruiskua ja siihen esim muovi putken pätkää, jotta rotskun saisi imettyä pullosta. Toinen erinomainen apuväline on laboratoriotarvikkelikkeestä saatava pitkä katetri joka imetään täyteen ja lasketaan siitä ulos juuri haluttu määrä rotskua. Tämä vaatii kuitenkin hiukan harjoittelua.
uudet ohutkalvo T-raefilkat soveltuvat erinomaisesti "Stand" kehitykseen. Valotus vain tarvitsee haarukoida kohdalleen. Suosittelen tätä menetelmää ehdottomasti enemmän kuin tuota 2-kylpy kehitystä, jota ei oikeastaan voi varioida ollenkaan. Jos hiukka testailee, ja enemmän potkua olisi tarvis saada, senkuin kippaa kerran purkin ympäri puolentunnin kohdalla. Tätä prosessia kutsutaan "semi standiksi"