Vs: Tikutaalinen Pen-F Nuohan ovat mitattuja optimiarvoja ainoastaan perusherkkyydellä. Vanhemmista malleista en muista, mutta ainakin tuoreemmilla melkeinpä hinnasta riippumatta pudotus dynamiikassa on 2-3 pykälää kun herkkyys on nostettu ISO 1600 ja suunnilleen - 1,5 - 2 pykälää, kun herkkyys on nostettu ISO 800 luokkaan. Eikä noissa kameroissa näytä tuo ISO olevan niin pilkun tarkkuudella kohdallaan. Pääsääntöisesti todellinen herkkyy ilmoitettua alhaisempi. Mun täytyy kyllä valitettavasti myöntää, etten varsinkaan nettikuvista näe millään, onko joku kuva otettu rungolla, jolle on ilmoitettu 12 pykälän dynamiikka ja yli 14 pykälän en nyt tässä muista edes ulkoa. Tosin on myös myönnettävä, etten katselekaan kuvia sillä silmällä. Nykyisin kyllä on suosittua tehdä sangen vahvoja kuvia. Harmaan kohteen harnaus ei ole valttia. Paremmin myy ja kommentteja irroittaa vahvaksi säädetty kuva.
Vs: Tikutaalinen Pen-F Joo, dynamiikka heikkenee yleensä aika nopeasti herkkyyden noustessa. Näin etenkin Sonyn kennoilla varustetuissa Nikoneissa joiden dynamiikka-lisä on tarjolla yleensä alle ISO800 herkkyydellä. Tuossa on kuitenkin se juju, että suurimmat kontrastit ovat yleensä päiväsaikaan kun valoa on keskimäärin aika paljon tarjolla. Ajattelen eroa esim. maisemakuvan pilvenreunasta varjokohtiin. Tai sitten tuommoista potrettia jonka niffe edelle postasi. Sitäpaitsi itse kyllä kuvaan aika paljon matalilla herkkyyksillä vrt. ISO6400 tai enemmän. m43 kameralla olen itseasiassa pärjännyt oikein hyvin vaikka olen pitänyt maksimina ISO1600. Eli tämä siis ajatuksella, että dynamiikka on kameroiden mitattavissa olevista ominasuuksista käytännön kuvanlaadun kannalta käytännössä kriittisin. Kohina on on harvoin iso ongelma - ja siinä suhteessa kameran kennoko ja julkaisuvuosi kertoo aika tarkkaan missä mennään. Enkä minä noista paljon puhutuista väreistä osaa sanoa mitään. Jotkut valittavat tai kehuvat jonkun kameran tuottamaa kuvaa kauniimmaksi kuin mikään muu, mutta eiköhän se estetiikka 99% varmuudella palaudu säätöihin (tai niiden hukassa olemiseen). Yleensähän dynamiikan puute jää kuvaajan itsensä tiedoksi. Kun umpitummaa tai puhki palanutta on liikaa, niin kuvaa ei julkaista eikä jaeta. Kokemuksesta kai jokainen sen tietää, että dynamiikka lisää tiedoston kuvankäsittelyvaraa. Siihen kuitenkin vaikuttaa moni muukin asia, kuten esim raw:n pakkaus ja käytetty bittimäärä. Paha tehdä yleistyksiä. Yleensä kuvan käsittelyvara menee kuitenkin aika käsikädessä formaatin kanssa. Isompi on parempi.
Vs: Tikutaalinen Pen-F Varmasti mielenkiintoista pohdintaa, mutta tosiasiahan on, että tämänkin kameran ominaisuudet riittävät kaikkeen valokuvauskäyttöön. Jos runko sopii käyttöön, niin siitä vaan.
Vs: Tikutaalinen Pen-F [QUOTE> [/QUOTE] Näin minä harmauden ymmärrän: Mä julkaisin joskus harmaassa, hieman sumuisessa, säässä otetun sorsakuvan. Se sai kommentoijien tuomion väärin säädetystä kuvasta. Oishan sen histogrammeja voinut säätää muhkeammiksi, mutta ei siitä karamellikaupan väristä olis saanut kuin Photoshopissa värittämällä. Minusta sorsat oli tunteeseen vetoavia juuri noin, niin kuin julkaistussa kuvassa oli. (Tosin kuva taisi olla eka räpsy mun uudella Tamronin 150-600mm putkella ja olin enemmän innoissani putkesta) Tunnekontrastin lisäämiseksi vieressä olis voinut olla värikylläinen kuva Joulupöydästä iloisine ja hartaine ilmeineen.
Vs: Tikutaalinen Pen-F Minä taas olen kuvannut niin paljon näillä pienemmillä formaateilla, että en tosiaankaan menisi väittämään, että "ominaisuudet riittävät kaikkeen valokuvauskäyttöön". Kantapään kautta olen oppinut realistiksi... Mikä ei tietenkään merkitse sitä, etteikö m43:lla saisi hienoja kuvia - myös teknisesti. Mutta tämä vaatii sopivia olosuhteita ja sopivaa tilannetta.
Vs: Tikutaalinen Pen-F Ois ihan mielenkiintoista nähdä sulta tällanen teknisistä syistä epäonnistunut kuva, jossa dynamiikka loppuu kesken ja joka on välineen syytä. Mulla semmosia tilanteita ei tule vastaan. Toki jos on umpisurkea valo, jätän kuvan ottamatta... ja se ei oikeesti oo minkäänlainen menetys.
Vs: Tikutaalinen Pen-F Kelpaako tämä? Pitäisi kelvata aivan superhyvin koska kuvassa on tuplamoka, ruman puhkipalamisen lisäksi väärin tarkennus. Kuva on kyllä julkaistu, mutta en minä sen takia kuvia ota. <IMG src="https://c1.staticflickr.com/3/2232/5713746470_6db74f2c13_b.jpg"]</IMG>
Vs: Tikutaalinen Pen-F Not sure if serious? Onko tuo 'ruma puhkipalaminen' joku heijastus taustalla...? Aika hurjaa. Tarkennusmoka puolestaan mennee suurelta osin user errorin piikkiin.
Vs: Tikutaalinen Pen-F Kyllä se on ihan rehellisesti puhki, ei mikään heijastuma. Jonkun mielestä pilaa kuvan, jonkun mielestä ei. Tämä on kuitenkin otettu wanhalla 12ev kameralla joten aika varmasti voi sanoa, että välineillä on väliä. Se pari aukkoa lisää dynamiikkaa alkaa riittää jo melkein mihin tahansa. Jos alkaisin öö-mappiin jätettyjä kuvia selata, niin toki löytyisi paljon pahempaakin. Tämän nyt kuitenkin julkaisin. Ei oikeastaan mene, vaan tässäkin tekniikka on mukana. Wanhat ruuvitarkenteiset Nikkorit pomppivat jatkuvassa tarkennuksessa niin isoin portain eteenpäin, ettei 85mm/1.4 terävyysalue vaan riitä. Nyt minä voin sitten pyytää herroja tosikuvaajia postaamaan niitä kuvia joista selvisitte staminalla, hyvillä sukujuurilla, arjalaisilla geeneillä, taidolla ja kaukokatseisuudesta, oli kamera mitä tahansa! Sellaisia kantoja kamerakeskustelussa kuuluukin esittää ;-)
Vs: Tikutaalinen Pen-F No, tässä on syyskuussa 2007 Nikonin D80 kuvattu ruutu, johon tuskin olisi auttanut edes tuo kaipaamaasi >14 Ev:n dynamiikka. Tuon rungon dynamiikka DxO:n mittauksien mukaan on 11.19 EV kuvanottoherkkyydellä ISO 100 (oikeammin ISO 98). Polttoväli 14 mm, aukko f/22. Tähän liittyen, kyllä minusta kuvissa saa olla puhkipalaneitakin osia, kuten vaikkapa auringonvalo jostain metalliesineestä tms. No, tässä kuvassa aurinko on kyllä rankka, mutta kun katsoi tästä tehtyä yli metristä suurennosta näyttelyssä, pääsivät vasta silloin heti auringon näkyvät alapuolella näkyvät linnut oikeuksiina.
Vs: Tikutaalinen Pen-F Ei kun nythän se meni juuri oikein. Jos pidät 14 EV:n dynamiikkaa tärkeänä, niin totta kai siirrät sitä dynamiikkaa lopulliseen kuvaankin. Pieni valkoinen pläntti on vain vihje siitä, että dynamiikka on kaivettu rawista esiin koko skaalalla. Höh!
Vs: Tikutaalinen Pen-F Oliko dian tarkka valotusvara 5 aukkoa? Hyviä kuvia silloin saatiin, dialle kuvatut kuvat ovat vieläkin hyviä. Nykyään ei 12 aukkoa riitä? Tämä puhkipalamisen vältteleminen on mennyt ihmeellisyyksiin, on paljon tärkeämpää kuin kuvan sisältö. Tekniikasta on helppo puhua, vähän kuin luonnontiede 1+1=2. Humaaniset tieteet huomattavasti vaikeampia, kun ei ole niin objektiivista ja eksaktia tietoa. Vähän kuin siis kameran ominaisuudet (helppo) ja kuvan sisältö (vaikea). Itse sain hyvän prosentin tarkkoja kuvia nikon f2+ nikkor 180 optiikalla jääkiekosta, kun harjoittelin ennakkoon liikkuvaan kohteeseen tarkentamista riittävästi. Se vaatii molempien silmien aukipitämisen, havainnointia vapaalla silmällä pelin tapahumista jne. T jukka
Vs: Tikutaalinen Pen-F Kuinka moni edes mv-filminsä kehittää siten, että dynamiikkaa tulee yli 10 aukkoa? Ohjeajoilla saa sen 7-8 aukkoa ja perinteisellä "kesäpäivän loivalla kehityksellä" tulee se 10. Adams joskus jyrkän valon vuoristossa käytti peräti 12 aukon dynista. Tietysti suuri dynis on etu, parhaimmillaan ei tarvitse valottaa kuin sinne päin ja sitten tietokoneen ääressä päättää, että minkä haluaa pääkohteeksi - oli se sitten tummassa varjossa tai kirkkaassa valossa. Säätämällä selviää. DxO:n lukuja tuijottaessa kannattaa huomata, että perusluvuissa oleva dynamiikka on ylioptimistinen "print dynamic range" joka saadaan aikaan interpoloimalla kuvaa pienemmäksi (eli tehdään kuten DxO:n kohinamittauksissakin, käytetään pienehköä standardikokoa johon kaikki pienennetään jollei natiiviresoluutio ole juuri sen kokoinen). Screen dynamic range kertoo todemmukaisemman luvun joka on jotain aukon verran alempaa arvoa useimmille kameroille.
Vs: Tikutaalinen Pen-F Tässä kohdin se DxO:n mittaama 24,9 bit portrait color depth alkaa yleensä näkyä vai miten DxO:n lukemiin pitää suhtautua
Vs: Tikutaalinen Pen-F Riippuu filmistä. Jollain T-Max 400 filkalla saa melko vaivatta 12-14 pykälää, jollain tasaavalla kehitteellä. Edit: Rullafilkalla siis.
Vs: Tikutaalinen Pen-F Digin tapauksessa kannattaa huomioida, että tarjolla oleva dynamiikkaa ei käyttäydy samalla tavoin kun filmillä. Toi minun postaama kuva osoittaa hyvin kuinka rumia puhki palaneen kohdan reunan sävyliukumat ovat. Eikä Tapiolan aurikokaan mikään valokuvauksen taidonnäte ole. Ja vastaasti canonistit ovat experttejä umpitumman bänding- ja kohinasössön kanssa taistelussa. Eli aivan turha on sanoa, että digi on valmis ja riittävän hyvä. Joissain suhteissa näin ei ole, mutta dynamiikan sekä tumman/kirkkaan pään sävyliukumien suhteen ollaan vielä vahvasti kehitysvaiheessa.