Monessa mielessä kiinnostava kuva, yleisö niin vahvasti mukana, lähes "huuli pyöreänä".. Olisin kuitenkin kaivannut pikkuisen lyhyempää syväterävyyttä, pari aukkoa tms. Kuvassa pääosa uppoaa vähän taustaansa liiaksi, mikä toki on mielipideasia, varsinkin kun yleisö on tärkeä osa kuvaa joka tapauksessa. Pitkästä aikaa kuitenkin mielenkiintoinen ja puhutteleva valokuva! (kuvasta huokuu myös tankotanssin suhde tavalliseen ihmiseen ja siihen kuinka lajiin suhtaudutaan ja samalla ei ehkä oivalleta kuinka vaativa urheilullisesti se on.. historia mistä kaikki alkoi seura pitkään mukana, vähän samoin kun tatuointeihin edelleen liitetään kummaa "pahan pojan" uskoa, vaikka "tavallistui" jo 20 vuotta sitten.)
Hankalan näköinen kuvauspaikka (kuten asento). Niin kuin kimalluspallon säikeet (oikeella ylhäällä) häikäisis tanssijan hiuksia. Kuvan taustalta löytyy pari intiaania, huomaattekos, ruukkukasvien (ei missään nimessä seinäruusujen) lehdet on sattuneet suoraan parin henkilön päiden taakse. Paulilla on kameransa kanssa joko jatkuvaa tuuria tai (kuva)kulmat vaan lähtee tanssijan, katsomossa parhaalla lattiapaikalla istuvan leidin sekä kuvaajan jaloista. Helekutti. Urheilutermein, huikee.
Olikohan se Alfred Eisenstaedt, joka näyttelynsä avajaisissa vastasi kysymykseen, joka liittyi sattumiin hänen kuvissaan. Vastasi, että joillekin noita sattumia jostain syystä vaan tulee eteen enemmän kuin toisille. Saattoi olla jopa eri kuvaaja, mutta toteamus kuitenkin on se olennainen asia. Jotain tuollaista olen aistivani paranevan kuvissa aika-ajoin. Kapa