Onhan se vilkas kanava. Tosin kokonaan hupiliikennettä. Aikoinaan olennaisen tärkeä tavaran kuljetukseen, rautatie Pietariin ja Helsinkiin kulki Lahden kautta. Sittemmin rautatie Lahden satamasta Loviisan Valkoon muodosti Keski-Suomeen suuntautuvan tavaran kuljetusreitin alkuosan, loppu kulki pitkin Päijännettä. Kesällä vesitse, talvisin hevosilla järvellä kulkevalla talvitiellä. Kanava oli nykyistä vilkkaampi joskus 1910-20 -luvuilla, sulutuksia oli paljon enemmän, eikä kai juurikaan joutoväen kulkemisen takia.
Olin aikoinani uimakoulussa kanavan eteläpäässä olleella uimarannalla. Johonkin tutkintoon, oliskohan ollut kandidaatti tms. kuului hyppääminen 3 m korkeudelta. Eihän sellaista paikkaa ollut tietenkään koko seudulla, mutta ko. uimakoulun ope keksi, että kanavan sulkuhan on juuri 3 m, Päijänteen ja Vesijärven korkeusero. Niinpä hän hurmasi sulkumiehet laskemaan veden alas sulkujen välistä, ja hypimme sinne sulkualtaaseen. Hiukka hirvitti, sehän muistutti jonkin verran kaivoon hyppäämistä, mutta 8-v rohkeudella sinne pompittiin. Reunalla on tikkaat, joita pitkin pääsi ylös. Nyt kun sinne altaaseen vilkaisee, niin ei tosiaan tulisi uimahypyt mieleen. Aika vahvaa motivointia tarvittaisiin, että sinne monttuun hyppäisin...
Noi on yllättävän haastavia paikkoja aikuisellekin. Pahin on mulle ollut Varistaipale, pudotuskorkeus taitaa olla lähes 15 metriä, toki sulkualtaita useampia, vesikin tulee yläsulusta aika reippaalla virtauksella varsinkin yksin veneilevälle. Yllättävän haastava on myös Valkeakosken kanava, jossa pudotuskorkeus Längelmävesi/Mallasveden ja Vanajaveden välillä on vajaan kuutisen metriä. Ei tee mieli hyppiä sinne.